Kotimaiset ikävät

Musta jää oli melkein hyvä, alkaa hyvin lupaavasti ja on jännittäväkin, mutta venytetyssä loppuratkaisussa ei ole mitään pointtia. Välillä realistinen, välillä kaikkea muuta.

Ganes taas oli huonompi kuin odotinkaan. Hyvää näyttelemistä ja siksi myös (loppupuolella) pari oikein hauskaa kohtausta, mutta kaikki muu on aivan päin honkia ja koivusaloa. Sivuroolituksetkin aivan wtf wtf wtf. Matti on tähän verrattuna transgressiivinen muotokokeilu ja mestariteos. Silti parempi kuin Lieksa, tässä vain ekat 30 minuuttia tuntuivat fyysiseltä kidutukselta.

Ganesissa hyvät henkilökemiat ja energia bändin välillä mutta kerronnallisesti ihan puutaheinää (kävi hämmentämään jo alussa kun ensin esitellään suurella vaivalla 70-luvun Suomi ja sitten hypätäänkin 50-luvulle) ja perusrokkikliseleffa ilman edes niitä mielenkiintoisimpia kliseitä. Remun pillerinappailukohtaus sieltä noloimmasta päästä.

Elokuvan perusteella kyseessä on idioottikusipään kasvutarina kusipäisyydestä lievästi pienemmäksi idiootiksi.

Ganesissa positiivista on se, että yritetään tosissaan viedä katsoja kuvattuun aikaan ja maailmaan eikä vain nostalgisoida sitä puolihuolimattomasti. Välttämättömäksi pahaksi laskettavat päähenkilön lapsuusvaiheetkin oli saatu aika kompaktiksi paketiksi ja sivuhahmoissa oli joitain osumia kuten Kalevalan Lido Salonen. Siili on jollain tavalla kehittynyt ohjaajana, vaikka intiimit herkkiskohtaukset olivat tönkköydessään kuin Hymypojasta. Tarina nyt on mitä on, päähenkilön synnyinkohtalona on nousta legendaariseksi staraksi ja yleisö saa "jännittää" toteutuuko profetiat – en tietenkään spoilaa kertomalla miten jätkän käy...

Remun tekeminen kovaksi mutta mukavaksi, katsojan sympatioita ponnisteluillaan kerääväksi inhimilliseksi sankariksi on jotenkin ongelmallista, kun Ganes-Remu oli kuitenkin myös darwinistisen kylmä säätäjä ja pomottaja. Huuhaa-verbaliikan taakse kätkeytyvä kompleksisuus on niin raskasta sarjaa, että käsikirjoitusapu Oliver Stonelta olisi tullut hyvään tarpeeseen... Pääosamies Milonoffilla on kovasti yritystä mutta ei ihan riittävää intensiteettiä (eikä toteemipaalun ulkonäköä) vaikka ainakin hyvässä Get Onin levytysjaksossa toteutui hetkellinen morffaus Milonoffista Remuksi. Luultavasti se riittää miespääosa-Jussiin.

Kotimaiset ikävät. Eli kotimaiset. Huonoa settiä kautta linjan tuntuu olevan suomifilmi nykyisellään.

Luin taannoin Dmitri Shostakovich ‑herran muistelmat, joka paljastaa taakia settiä Neukkulan kulttuurihistoriasta. No, elokuvan saralla Stalinin ajattelu perustui siihen, että hän kaikkivaltiaana tiesi, ketkä osaavat tehdä mestariteoksia. Tuloksena oli se, että nämä Stalinin valitsemat tekijät tekivät vuoden aikana kolmisen elokuvaa tiukan valvonnan alla paskat housussa. Kirja ei ota kantaa siihen, tuliko mestariteoksia.



Välillä kyllä tuntuu, että Suomessakin voitaisiin koittaa jotain tämänsuuntaista. Donner tai Kaurismäki päättäisi, mitkä ja keiden elokuvat tehdään. Ja kun olisi vähemmän elokuvia, niin budjettikin olisi suurempi...



Ongelmaksi muodostuu vain se, että elokuvadiktaattorin pitäisi olla jokin suht valistunut tyyppi, jotta hyvää tulosta syntyisi. Jos on parempia ehdotuksia kuin yllämainitut, heittäkää. Yritettäisiinpä tätä edes yhtenä vuotena prkl.

Ganesissa aika hävytöntä product placementia.. pahinta toi, millä Siili hommaa perustelee.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ganes...a/1135230622441

QCine ( 19.9.2007 23:08)

Luin taannoin Dmitri Shostakovich ‑herran muistelmat, joka paljastaa taakia settiä Neukkulan kulttuurihistoriasta. No, elokuvan saralla Stalinin ajattelu perustui siihen, että hän kaikkivaltiaana tiesi, ketkä osaavat tehdä mestariteoksia. Tuloksena oli se, että nämä Stalinin valitsemat tekijät tekivät vuoden aikana kolmisen elokuvaa tiukan valvonnan alla paskat housussa. Kirja ei ota kantaa siihen, tuliko mestariteoksia.



Välillä kyllä tuntuu, että Suomessakin voitaisiin koittaa jotain tämänsuuntaista. Donner tai Kaurismäki päättäisi, mitkä ja keiden elokuvat tehdään. Ja kun olisi vähemmän elokuvia, niin budjettikin olisi suurempi...



Ongelmaksi muodostuu vain se, että elokuvadiktaattorin pitäisi olla jokin suht valistunut tyyppi, jotta hyvää tulosta syntyisi. Jos on parempia ehdotuksia kuin yllämainitut, heittäkää. Yritettäisiinpä tätä edes yhtenä vuotena prkl.

Dmitrin muistelmien suomentaja Seppo Heikinheimo (joka myös on kirjoittanut hienot muistelmat) olisi takuulla ollut ainakin teknisesti yhtä hyvä valistunut elokuvadiktaattori kuin Stalin.

Young Hova ( 28.9.2007 07:53)

Ganesissa aika hävytöntä product placementia.. pahinta toi, millä Siili hommaa perustelee.



http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ganes...a/1135230622441

Muistuupa mieleen eräs Lapinlahden linnut-sketsi...

"Ensiapuaa! Valion jäätelöä!"

Musta Jää oli ihan törkeä pettymys. Näyttelijät sentään olivat hyviä, paitsi se sairaanhoitaja, jolla oli muutama repla. Kaikki painotukset aivan päin persettä noin yksinkertaisissa ja jopa mitättömissä asioissa. Lopputekseistä päättelin, että nainen olisi ilmeisesti saksalainen. Ehkei se osaa oikeasti sanakaan Suomea?

NYTissä oli annettu viisi tähteä. Tapani Maskula antoi puolestaan yhden.

Musta jää oli oikein hyvä, mutta loppuratkaisuja venyteltiin taas munattomuuksiin. Tämä tuntuu vaivaavan monia nykykotimaisia: vaikka tarina on muuten kasassa, tyydyttävän lopetuksen keksiminen tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä, jolloin sorrutaan Game Over ‑tyyliseen symbolismirunkkailuun (oman kuvan katsominen rikkonaisesta taustapeilistä on niinku niin diippiä).

Mutta parempaan suuntaan ollaan menossa, jos tämänkaltainen hieman kunnianhimoisempi suomalainen elokuva saa yli 13 000 katsojaa ensimmäisenä viikonloppuna. Ennemmin minä näitä katson kuin umpiriskittömiä onnenvarjoja ja tali-ihantaloita.

No nyt selvisi, miksi JP Siili halusi ohjata tämän elokuvan: aihe on ohjaajalle tärkeä, sillä Cissellä oli isoin kulli, mitä JP on kuunaan nähnyt.

http://www.uusisuomi.fi/blogit/jpsiili/cissen-boa

Disco Studd ( 23.10.2007 18:32)

Musta jää oli oikein hyvä, mutta loppuratkaisuja venyteltiin taas munattomuuksiin. Tämä tuntuu vaivaavan monia nykykotimaisia: vaikka tarina on muuten kasassa, tyydyttävän lopetuksen keksiminen tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä, jolloin sorrutaan Game Over ‑tyyliseen symbolismirunkkailuun (oman kuvan katsominen rikkonaisesta taustapeilistä on niinku niin diippiä).

Mutta parempaan suuntaan ollaan menossa, jos tämänkaltainen hieman kunnianhimoisempi suomalainen elokuva saa yli 13 000 katsojaa ensimmäisenä viikonloppuna. Ennemmin minä näitä katson kuin umpiriskittömiä onnenvarjoja ja tali-ihantaloita.

Kävin katsomassa tänään Miehen työn. Aika pitkälti samoja ajatuksia heräsi, vaikkakin Miehen työ oli musta selkeästi parempi kuin Musta jää – tosin Miehen työ keräsi huomattavasti paljon vähemmän katsojia.

Tali-Ihantala 1944 oli erikoinen elämys. Nyt on päästy eroon suomalaisen elokuvan banaaleista rasitteista, kuten juonesta ja henkilökuvauksesta, ja muotokin on kaukana tylsän tutusta kuva-vastakuva-kahlaamisesta! Paljon jää oman päättelyn ja mielikuvituksen varaan – usein myös jopa pitkän taistelun tiimellyksessä vihollisen koko olemus (lukumäärä, etäisyys, aselajit); siitä tulee mystinen, abstrakti massa: onko "ryssä" edes olemassa? Samoin suomalaissotilailta on karsittu kaikki persoonallisuus ja piirteet niin että jäljellä on vain nimi: tämäkö on sodan hinta – ihmisyyden menetys, piirteettömäksi massaksi muuttuminen... Mutta mitä ovat taistelujen etenemistä selittävät välikohtaukset, joissa kovasti liioitellun pökkelömäiset upseerit selittävät toisilleen ja Marskille sekä Suomen tilannetta että omia välittömiä aikomuksiaan ("Minä menen nyt maaten.") tuoden mieleen, kas, Kummelin – kenties viiltävän ironinen kannanotto sodankäynnin perimmäiseen luonteeseen – "turhuuksien turhuus"? Kysymyksiä herää, harmaat aivosolut eivät pääse vähällä! Harmi vain, että elämys oli ennen kaikkea huono, sillä kömpelösti toteutettu ja todella rankasti budjettiaan halvemmalta näyttävä elokuva on aivan sysipaska, toivoton sekasotku.

Joulutarinastakaan en keksi mitään hyvää sanottavaa.

Hesari muotoilee dumausarvionsa (ilmestyy kokonaisuudessaan siis huomenna) nätisti..

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Joulu...a/1135231853932

Young Hova ( 15.11.2007 19:28)

Joulutarinastakaan en keksi mitään hyvää sanottavaa.



Hesari muotoilee dumausarvionsa (ilmestyy kokonaisuudessaan siis huomenna) nätisti..

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Joulu...a/1135231853932

Koko juttu Nytissä.

Aamuteeveen Tähtihetkessä tykkäsivät Joulutarinasta. Muistaakseni 3 ja 4 tähteä. Tuo ilmestynee piakkoin YLEn areenalle sikäli kun jollain on tarvetta tuota tarkistaa.