Voisin vielä kärjistää, että miksi pitää hyviäkään elokuvia hyllyssä, jos niitä ei kuitenkaan tule katsotuksi? Tämä tietysi pätee ainoastaan näitä korppuja, VHS:ä voin ja omistan läjäpäin paskoja mutta en ole niistä siltikään luopumassa. Tähän selitykseni on jakomielitauti ja noilla kaseteilla on vaan jokin side ja tunnearvo mikä on osoittautunut aika vahvaksi.
Ei tälle muuta selitystä voi antaa kuin sen keräilyvimman. Ei sille keräilylle tarvitse sen kummempaa syytä olla kuin että se käy välillä terapiastakin. Käytännössä kaikki elokuvat hyllyssäni ovat uudelleenkatselun alla _jossain vaiheessa_, kunhan on katsomattomat saatu ensin alta pois. Ikuisuus projekti siis. Kuolemattomuuspilleriä odotellessa.