Sonny Chiban järjestyksessä viides elokuva Iron Sharp tunnetaan englanninkielisillä markkinoilla nimellä Invasion of the Neptune Men. Kahden eri nimikkeen erotteleminen on tällä kertaa enemmän kuin suotavaa, sillä televisiolevitykseen valmistettu englanninkielinen laitos on vuosien mittaan saavuttanut maineen yhtenä maailman huonoimmista elokuvista. Tuomio ei kuitenkaan pidä kutiansa elokuvan alkuperäisen ja huomattavasti laadukkaamman japaninkielisen version kohdalla.
Chiba on erikoisefektifilmissä supersankari Iron Sharp, siviilipersoonaltaan tieteismies Tachibana. Tuplaidentiteetillä varustettu sankari tekee päivätyönään duunia tiedekeskuksessa sekä pitää viikoittaista tiedeklubia kulmakunnan pikkupojille, joiden näkökulmasta elokuva esitetään. Pojat löytävät pellolta Neptunuksesta saapuneiden valloittajien avaruusaluksen. Kukaan ei tietenkään usko poikien tarinaa, ja vielä siinä vaiheessa kun maailman ydinreaktorit alkavat poksahdella, ovat suurvallat syyttämässä toisiaan kolmannen maailmansodan lietsomisesta.
Elokuvan keskiössä laulaen marssivat pikkupojat eivät onneksi ole ärsyttäviä, ellei sitten satu katsomaan elokuvan englanninkielistä versiota, jossa lapset ovat sietämättömiä ipanoita. Chiba itse jatkaa New 7 Color Maskin viitoittamalla linjalla esiintyen hyväntuulisesti ja itsevarmasti, joskin tulevien vuosien karismaa vielä vajaana. Hauskana yksityiskohtana Chiban esittämän Tachiban idoliksi mainintaan Yuri Gagarin. Elokuva julkaistiin kolme kuukautta sen jälkeen, kun Gagarin oli ensimmäisenä ihmisenä lentänyt avaruuteen. Filmi on muutenkin aikansa tasalla vahvoine kylmän sodan viittauksineen.
Iron Sharpin tuotanto‑ ja levityshistoria on melkoisen mutkikas. Filmin juuret juontuvat television puolelle, jossa esitettiin vuosina 1960–1961 Matsushitan eli Panasonicin ideoimaa National Kid ‑supersankarisarjaa. Elektroniikkafirman ideana oli innostaa lapsia tieteen pariin vauhdikkaalla seikkailulla, jossa alasta kiinnostuneet pikkupojat varttuivat tiedemiehen kasvatuksessa ja kutsuivat lentävän supersankari National Kidin avukseen pahan uhatessa. Toein virallisen lausuman mukaan Iron Sharp tuotettiin National Kidin valkokangasjatkoksi. Elokuvaa varten juttu laitettiin pintapuolisesti uusiksi sankaria myöten, mutta perusidea säilyi samana.
Iron Sharpin on useissa yhteyksissä mainittu mehustaneen tuhokohtauksiaan Toein kolmannen maailmansodan visiosta The Final War (1960) lainatuilla otoksilla. Huhupuheista poiketen lainat ovat kuitenkin hyvin suppeita mikäli niitä todellisuudessa elokuvasta edes löytyy. Tarina muuttui kuitenkin omituiseksi amerikkalaisen Sam Lake Enterprises ‑firman hankittua The Final Warin Yhdysvaltain markkinoille myöhemmin 60‑luvulla. Levittäjä tiettävästi tukevoitti The Final Warin vähälukuisia tuhojaksoja Iron Sharpista varastetuilla kohtauksilla. Taivaalla leijailevat ufot kuitattiin huolettomasti Neuvostoliiton uusiksi sotakoneiksi.
Iron Sharp levisi Yhdysvaltoihin Walter Manley Enterprisesin toimesta englanniksi dubattuna versiona Invasion of the Neptune Men. Sama firma yhdisti myös kaksi Toein Prince of Space ‑elokuvaa (molemmat 1959) yhdeksi kokonaisuudeksi sekä leikkasi Shintoho-yhtiön yhdeksänosaisen Super Giant ‑elokuvasarjan (1957–1959) televisiolevitystä varten elokuviksi Invaders from Space, Atomic Rulers, Attack from Space ja Evil Brain from Outer Space (kaikki 1965). Myöhemmin 90‑luvulla Invasion of the Neptune Men joutui matalaotsaisen televisiobrändi‑ Mystery Science Theater 3000:n käsittelyyn. MST3K:n ideana on naureskella vanhoille elokuville liimaamalla kuvan alalaitaan teatteriyleisö, jossa istuvat mies ja kaksi robottia kommentoivat ivallisesti filmin tapahtumia.
Alkuperäisessä muodossaan Iron Sharp on vähintäänkin kelvollinen elokuva. Tieteisseikkailu on muotoilu aidon elokuvan formaattiin, filmin tuhojaksot ovat taiten tehtyjä ja letkeä tunnelma innostaa etenkin alussa. Sankarin kengurubensalla kulkeva lepakkoauto on kerrassaan riemastuttava. Budjetti vaikuttaa silti loppuneen hupaisasti kesken, sillä haalareissa ja peltikypärissä toikkaroivat ulkoavaruuden valloittajat ovat sanalla sanoen surkuhupaisa näky, eikä Neptunuksesta saapuneen avaruusaluksen sisustuskaan oikein vakuuta 60‑lukulaisine toimistotuoleineen. Aluksen ampumat ohjukset puolestaan näyttävät hämäävästi porkkanoilta. Aitoja ongelmia ei kuitenkaan ole muita, kuin elokuvan keskimmäisen kolmanneksen lievä laahaaminen tylsine tiedemieshahmoineen.
Televisiolevitystä varten valmistettu amerikkalainen laitos Invasion of the Neptune Men on tyystin eri tarina. Filmi rajattiin kivuliaasti pienelle ruudulle ja dubattiin raivostuttavan huonoilla ääninäyttelijöillä. Elokuvaa myös saksittiin sieltä täältä ja mehustettiin uudella kuvamateriaalilla. Pahin esimerkki on elokuvan viimeinen vartti, joka on leikattu aivan käsittämättömällä tavalla uusiksi yhdistämällä alkuperäisversion kolme erillistä taistelua yhdeksi isoksi loppusodaksi. Jakso on myös pidentynyt noin kuudella minuutilla. Pidennys on saatu aikaan lisäämällä elokuvaan arkistomateriaalia sekä kierrättämällä samoja kuvia uudelleen ja uudelleen parin minuutin välein eri asiayhteyksissä. Elokuvan alusta puolestaan on poistettu kokonaan Iron Sharpin (tässä versiossa Space Chief) esittelykohtaukset.
Arkistomateriaalin tienoilta lienee tarpeen tarttua elokuvan pienoista wtf‑mainetta nauttivaan kohtaukseen, jossa kaupungin keskustasta löytyy valtavalla Adolf Hitlerin kuvalla koristeltu rakennus. Koko komeus laitetaan tietenkin maan tasalle avaruusolentojen toimesta. Jakson on toisinaan väitetty olevan sodanaikaista arkistomateriaalia, toisinaan taas jostain muusta elokuvasta lainattu kohtaus. Japanilaisen salaisesta Hitler-pyhätöstäkin on vitsailtu. Totuus on toinen. Kohtauksessa näkyvä rakennus on Tokion keskustassa sijaitseva Tokyu Culture Hall, ja sen seinälle piirretty natsijohtajan kuva mainostaa ruotsalaista dokumenttielokuvaa Den blodiga tiden (1960). Natsisaksasta kertova filmi sai Japanissa ensi-iltansa helmikuussa 1961 nimellä Waga tôsô (Mein Kampf), kuten rakennuksen seinään on kirjoitettu. Se, että useimmat elokuvaa kommentoineet (ja sen efektejä huonoiksi mollanneet) arvostelijat eivät ole tunnistaneet "Hitler-rakennuksen" räjäytystä erikoisefektiksi, kertoo jotain elokuvantekijöiden ammattitaidosta.
Iron Sharp, tai pikemminkin Invasion of the Neptune Men, löytyy arvostelun kirjoittamishetkellä IMDb:n kaikkien aikojen surkeimpien elokuvien listalta sijalta 74. Kunniasta on kiittäminen tuhotyön tehnyttä Walter Manley Enterprisesia sekä viimeisen niitin iskenyttä MST3K:ta, jonka jälkeen Internetin lammaslaumat ovat olleet valmiita julistamaan elokuvan eeppisen huonoksi paskakasaksi. Ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä alkuperäinen japaninkielinen versio ei ole huono elokuva, vaan ainoastaan vähän hölmö perus-scifi, josta irtoaa hyväntuulista hupia sekä lajityypin että Chiban ystäville.
Chiban ura jatkui Iron Sharpin jälkeen päätoimisesti gangsterifilmien merkeissä, kunnes vuonna 1966 mies palasi scifin pariin elokuvilla The Terror Beneath the Sea ja Golden Bat.
Toein tekstittämätön japanilainen julkaisu sekä sen pohjalta valmistetut tekstitetyt piraattijulkaisut sisältävät elokuvan alkuperäisen Iron Sharp ‑version. Dark Sky Filmisin tuplajulkaisu Invasion of the Neptune Men / Prince of Space sisältää leikatun englanninkielisen version vajavaisella 1.78:1 kuvasuhteella.
