Mikko Koivisto

Police Department Story: Alibi (1961)

Ohjaaja:

• Shoichi Shimazu

elokuva arvostelu

Ohjaus: Shoichi Shimazu

Sonny Chiban ensimmäiset valkokangasesiintymiset nähtiin tammi‑ ja helmikuussa 1961 ensi-iltaansa saapuneessa kahdessa Police Department Story ‑sarjan elokuvassa. Viikon erotuksella toisistaan julkaistut dekkarit olivat samojen tekijöiden käsialaa ja eittämättä peräjälkeen kuvattuja, mutta tarjosivat keskenään yllättävän erilaiset katsaukset nuoren näyttelijän ensiaskeliin valkokankaalla.

Police Department Story oli ennättänyt Chiban mukaan tullessa jo viidenteentoista osaansa. Sarja oli käynnistynyt helmikuussa 1956 ja jatkunut sen jälkeen kolmen elokuvan vuositahdilla. Elokuvat olivat pääsääntöisesti noin tunnin pituisia dekkareita, joita esitettiin kaksoisnäytösten b‑elokuvina. Väliin mahtui myös satunnaisia pidempiä elokuvia, mutta ne eivät koskaan muodostuneet sarjan vakioanniksi.

Police Department Storyn valttikorttina toimi realismi. Elokuvat kirjoittanut Kimiyuki Hasegawa oli Tokion poliisin entinen kuolinsyytutkija, joka pohjasi tarinat oikeisiin rikoksiin. Ensimmäinen osa sekä sitä edeltänyt pilottielokuva Murder on the Last Train (1955) ammensivat myös Asahi Shimbun ‑sanomalehden rikosreportterien kirjoittamasta kirjasta. Elokuvasarjassa paneuduttiin rikostutkinnan rutiineihin japanilaisessa elokuvassa ennennäkemättömällä autenttisuudella.

Police Department Story ‑sarjan yksittäiset elokuvat ovat toistaiseksi vailla virallisia englanninkielisiä nimiä. Helppolukuisuuden nimissä viittaamme niihin arvostelussa suorilla käännöksillä. Käsiteltävistä elokuvista ensimmäinen, Alibi, on vähäpätöisempi. Elokuvan johdantojaksossa tuntematon mies murtautuu yöllä suuryrityksen toimitiloihin ja tappaa tilannetta tutkimaan tulleen vartijan. Aamun sarastaessa paikalle kutsutaan aiemmista elokuvista tuttu etsivätiimi, joka alkaa penkoa tapauksen taustoja kunnes murhamiehen henkilöllisyys käy lopulta ilmi.

Alibi on ammattimaisesti toteutettu, mutta puitteiltaan vaatimaton ja televisiomainen. Rikostutkinta etenee aivotyöskentelyn ja kuulustelujen merkeissä. Kohtaukset on kuvattu pääsääntöisesti sisätiloissa. Elokuva pitää otteessaan 61‑minuuttisen kestonsa ajan, mutta rutiininomainen kerronta ei tarjoa suurta riemun aihetta. Ainoat visuaaliset kohokohdat nähdään kauniisti kuvatun lopetuskohtauksen aikana.

Chiba esittää Alibissa rikostutkijatiimin uutta jäsentä. Rooli on laajuudeltaan kohtalainen, mutta ei juurikaan sisällä soolo-osuuksia. Komealla rocktähtikampauksella varustettu Chiba kärsii kuitenkin ensikertalaisen kankeudesta, jääden useissa kohtauksissa staattiseksi sivustakatsojaksi, joka vain odottaa vuoroaan lausua repliikkinsä. Varsinaisesta rimanalituksesta ei kuitenkaan ole kyse, ja on helppo ymmärtää nuoren näyttelijän hermostuneisuutta pitkäikäisen sarjan vakionäyttelijöiden keskellä. Chiban rinnalla nähtävät Tokue Hanazawa (vanhempi etsivä), Yuji Hori (tutkinnanjohtaja) sekä muut aiemmista elokuvista tutut tähdet ovat rooleissaan vakuuttavampia.

Viikkoa myöhemmin elokuvateattereihin saapunut 15 Year Old Woman on huomattavasti Alibia ryhdikkäämpi suoritus. Tarina alkaa tällä kertaa joen rannalta, josta löytyy 15‑vuotiaan tytön ruumis. Tutkinta johdattelee etsivät odottamattoman synkille vesille.

15 Year Old Woman parantaa edeltäjäänsä verrattuna lähes kaikilla osa‑alueilla, mikä on suorastaan hämmentävää huomioiden, että kaikki keskeiset tekijät ohjaaja Shoichi Shimazua myöten ovat samoja. Ensimmäinen silmäänpistävä seikka on laadukas käsikirjoitus, joka sivuaa lapsiprostituution ja mielisairauden kaltaisia teemoja aikuisella otteella. Tarinan surullinen lopetus on suorastaan loistava ja tuo mieleen Akira Kurosawan kaltaiset isomman kaliiperin elokuvantekijät. On myös mielenkiintoista huomata kuinka paljon elokuva omaa temaattisia yhtäläisyyksiä vielä 50 vuotta myöhemmin valmistuneiden kohuelokuvien (esim. The World of Kanako, 2014) kanssa. 15 Year Old Woman pidättäytyy niiden mässäilevästä graafisuudesta, mutta sen iskuvoima on aivan yhtä vahva.

15 Year Old Womanin toinen oleellinen muutos edeltäjäänsä nähden on tapahtumien siirtäminen avariin ulkotiloihin. Joenvarsilla ja maaseudulla tapahtuva rikostutkinta saa ympärillensä paljon raikkaamman ilmapiirin kuin tunkkaisiin toimistoihin sijoittunut Alibi. Merkittävään rooliin nousevat kuvaaja Hanjiro Nakazawan (Female Prisoner #701: Scorpion, 1972) kameratyöskentely ja säveltäjä Isao Tomitan (Memoir of Japanese Assassins, 1969) surumielinen musiikki.

Sonny Chiba ‑katsauksen kannalta on ilahduttavaa havaita, kuinka paljon näyttelijä on parantanut otettaan elokuvien välillä. Chiba ei ainoastaan ota kohtauksia itsevarmasti hallintaansa, vaan myös puuhaa kaikenlaista pientä kuvien taustalla silloin, kun kameran fokus on muissa hahmoissa. Vaikutelma on välittömästi eläväisempi. Tuotannon yksityiskohtia tuntematta voimme vain arvailla, että kuvausten on täytynyt tapahtua elokuvien julkaisua vastaavassa järjestyksessä – niin selkeä on Chiban itseluottamuksessa tapahtunut muutos ja näyttelijälle suotu liikkumavara. Chiban tavaramerkiksi hieman myöhemmin vakiintunutta ylienergistä näyttelemistä ei kuitenkaan vielä nähdä – ehkäpä parempi niin.

Chiba palasi sarjaan myös sen seuraavassa osassa 12 Detectives, joka julkaistiin loppuvuodesta 1961. 12 Detectives on kuitenkin Chiban tähdittämistä osista heikoin. Peräti puolitoistatuntiseksi venähtänyt elokuva jätti Chiban ikävästi paitsioon eikä saanut muutenkaan kunnollista otetta tarinastaan. Näyttelijän ystäville Alibi ja aidosti laadukas 15 Year Old Woman tarjoavatkin antoisampia hetkiä.

Police Department Story jatkui Chiban elokuvien jälkeen vielä kolmen vuoden ajan. Viimeinen, 24. osa, julkaistiin joulukuussa 1964. Sarja heräsi sen jälkeen uudelleen eloon vuonna 1967, jolloin kaikki Police Department Story ‑elokuvat nähtiin televisiossa tunnin pituisiksi episodeiksi leikattuina. Elokuvien keskeiset hahmot jatkoivat tämän jälkeen seikkailujaan vielä televisiosarjassa Keiji‑san, jota tuotettiin 22 jaksoa vuosina 1967–1968. Chiba ei ollut Keiji‑sanissa mukana.