Mitä elitistit lukevat?

Lamourhaaja ( 29.6.2010 06:22)

Onkos ketkään elitisteistä lukeneet useampaa osaa Creation Cinéma ‑sarjan kirjoja? Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava parinkymmenen teoksen julkaisusarja, mutta ei uskalla sokko-ostaa vaikka halpoja ovatkin, joten kaipaisin vinkkejä ja tietoja. Eniten henkilökohtaisesti kiinnostaisivat nuo Lost Highways, Bad Blood, Naked Lens ja House of Horror, joten erityisinfoa näistä arvostaisin.

Kokemusta vain tuosta Search and Destroy kirjasta. Sinällään hyvä, sisältää monia hyviä anekdootteja joita en ole mistään muualta löytänyt (mm. Brandon pitkän monologin, joka kuitenkin leikattiin Apocalypse Nowsta). Kuitenkin ohittaa b-luokan viidakkoxploitaation lähes tyystin, ainoastaan Margheritin Last Hunter seuraajineen on saanut muutaman sivun omaa tilaa. Isot artikkelit Platoonista, FMJ:stä jne. Hieman liian jenkkimainstream keskeinen.

Eiköhän tää ole joillekin leffaa fanittaville pakko-ostos:

Taschen: Taxi driver. Kiva hinta, mukavan pieni painos.

Mitäs hyviä kirjoja löytyy fransujen rikoselokuvista? Ilmeisesti

Robin Bussin French Film Noir on ainakin aika skeida?

Vernin

Seagalogy: A Study of the Ass-Kicking Films of Steven Seagal



Tämä on kaiken hehkutuksensa ansainnut, mahtavaa luettavaa. Kirjassa käydään läpi perusteellisesti analysoiden ja huumorilla kaikki Seagalin leffat muistaakseni vuoteen ‑07. Tästä pitäisi julkaista suomennettu ja kovakantinen versio!

Sly ( 21.1.2011 09:50)

Vernin Seagalogy: A Study of the Ass-Kicking Films of Steven Seagal



Tämä on kaiken hehkutuksensa ansainnut, mahtavaa luettavaa. Kirjassa käydään läpi perusteellisesti analysoiden ja huumorilla kaikki Seagalin leffat muistaakseni vuoteen ‑07. Tästä pitäisi julkaista suomennettu ja kovakantinen versio!

Jos löytyy kielitaitoa lukea, niin kannattaa tietenkin aina suosia alkukielistä teosta.



Miten tässä on käsitelty elokuvien taustoja ja tuotantoprosesseja? Löytyykö paljonkin haastatteluja tai anekdootteja, vai onko kyse vain hauskoista elokuvaesseistä?

Yoshua Ben Yosef ( 21.1.2011 13:41)

Jos löytyy kielitaitoa lukea, niin kannattaa tietenkin aina suosia alkukielistä teosta.

Joskin suomennos on aina jonkinlainen kulttuuriteko, varsinkin marginaalisella lukijakunnalla, jota kannattaa suosia vaikka osaisikin lukea alkuperäisteosta.

Red Right Hand ( 12.1.2011 17:58)

Mitäs hyviä kirjoja löytyy fransujen rikoselokuvista? Ilmeisesti Robin Bussin French Film Noir on ainakin aika skeida?

Liikutaan ranskalaisen elokuvan tutuimmilla alueilla, joissa noiria ja gangstereita tietty aika usein esiintyy. Jean-Lucit ja Jean-Jacquesit on hallussa mutta jos hakusanoiksi laitetaan vaikka José Giovanni tai Yves Boisset, niin kirjan kapasiteetti ei pitkälle riitä. Valikoima tuntuu rajautuneen siltä pohjalta, mitä on nähty brittiläisessä tai jenkkiläisessä arthouse-teatterilevityksessä, eikä se oikein riitä kokonaiskatsaukseen minkään valtakunnan rikoselokuvista.

Jakel ( 21.1.2011 13:42)

Yoshua Ben Yosef ( 21.1.2011 13:41)

Jos löytyy kielitaitoa lukea, niin kannattaa tietenkin aina suosia alkukielistä teosta.

Joskin suomennos on aina jonkinlainen kulttuuriteko, varsinkin marginaalisella lukijakunnalla, jota kannattaa suosia vaikka osaisikin lukea alkuperäisteosta.

Mä olen sitä mieltä, että oli kysymys kulttuuriteosta tai ei, niin luen mieluummin teoksen alkuperäiskielellä. Kielelle ominaisia nyansseja on hankala kääntää ja toisintaa, vaikka olisi taitavakin kääntäjä.



Tietenkin on olemassa aste-eroja; kaunokirjallisuudessa pidän asiaa merkittävämpänä, sillä kieli saattaa menettää paljonkin esteettisestä muodostaan tai kontekstuaalisesta sisällöstään käännöksen myötä. Vaikka en olekaan varsinainen himolukija, olen törmännyt usein siihen, kuinka käännös ei mitenkään pysy mukana alkuperäisteoksen kielen monitahoisuudessa tai edes sen hengessä.

Yoshua Ben Yosef ( 21.1.2011 14:07)

Mä olen sitä mieltä, että oli kysymys kulttuuriteosta tai ei, niin luen mieluummin teoksen alkuperäiskielellä. Kielelle ominaisia nyansseja on hankala kääntää ja toisintaa, vaikka olisi taitavakin kääntäjä.

Saat toki olla mitä mieltä haluat ja valinnanvapaus on jokaisella. Oman maan kulttuurisen kehittymisen kannalta kuitenkin suomenkielinen teos on se, joka vie enemmän asiaa eteenpäin laajemmassa mittakaavassa. Jos siis käsitellään hypoteesiä jossa teos on molemmilla kielillä (Seagologystä sellaista tuskin tulee) ja kumpaa kannattaa suosia.

Yoshua Ben Yosef ( 21.1.2011 13:41)

Sly ( 21.1.2011 09:50)

Vernin Seagalogy: A Study of the Ass-Kicking Films of Steven Seagal



Tämä on kaiken hehkutuksensa ansainnut, mahtavaa luettavaa. Kirjassa käydään läpi perusteellisesti analysoiden ja huumorilla kaikki Seagalin leffat muistaakseni vuoteen ‑07. Tästä pitäisi julkaista suomennettu ja kovakantinen versio!

Jos löytyy kielitaitoa lukea, niin kannattaa tietenkin aina suosia alkukielistä teosta.



Miten tässä on käsitelty elokuvien taustoja ja tuotantoprosesseja? Löytyykö paljonkin haastatteluja tai anekdootteja, vai onko kyse vain hauskoista elokuvaesseistä?

Kirjassa on arvostelut, tai paremminkin esseet kuten mainitsit, Seagalin leffoista alkaen luonnollisesti Above the Lawsta päättyen Pistol Whippediin. Ne sisältävät viittauksia tekijöiden haastatteluihin ja toisiin leffoihin. Aika paljon peilataan seagalin roolihahmoja "oikeaan" Seagaliin mikä on varsin mielenkiintoista, koska en ole ko. hemmon siviilielämään tutustunut lainkaan. Lopussa on herkullinen kooste Seagalin leffaprojekteista, joita ei koskaan tehty.

Zack Carlson & Bryan Connolly:

Destroy All Movies!!! The Complete guide to punks on film. Sangen viihdyttävä ja informatiivinen. Mukana muutama melko mielenkiintoinen haastattelu mm. Mark Lesteriltä ja Brian Trenchard-Smithiltä. Mielenkiintoista, että joku on tämän jaksanut punoa kasaan.



David Lynch: Catching the Big Fish. Melkoista huttua. Mies toistaa itseään liikaa, eikä oikeastaan avarra minkäänlaisia uusia aspekteja miestä itseään, hänen elokuviaan tai niiden tulkintaa kohtaan.

Jakel ( 21.1.2011 15:23)

Yoshua Ben Yosef ( 21.1.2011 14:07)

Mä olen sitä mieltä, että oli kysymys kulttuuriteosta tai ei, niin luen mieluummin teoksen alkuperäiskielellä. Kielelle ominaisia nyansseja on hankala kääntää ja toisintaa, vaikka olisi taitavakin kääntäjä.

Saat toki olla mitä mieltä haluat ja valinnanvapaus on jokaisella. Oman maan kulttuurisen kehittymisen kannalta kuitenkin suomenkielinen teos on se, joka vie enemmän asiaa eteenpäin laajemmassa mittakaavassa. Jos siis käsitellään hypoteesiä jossa teos on molemmilla kielillä (Seagologystä sellaista tuskin tulee) ja kumpaa kannattaa suosia.

Vaikka en kenenkään kielitaitoa haluaisi nyt vähätellä, väittäisin että ani harva osaa vierasta kieltä (edes englantia) niin monisyisesti kuin omaa äidinkieltään. Parhaan käsityksen kirjasta kuin kirjasta (no, ainakin raskaammasta kirjallisuudesta) saa ammattitaitoisen käännöksen kautta.

Bruce Cambell: If chins could kill jne.

Ensinnäkin. Lapsuusmuistot on todella tylsiä. Kaikilla. Ne pitää ohittaa tyyliin "lapsuus oli onnellinen" tai "lapsuus oli kurja". Toisekseen olisin kaivannut paljon enemmän juttua ELOKUVISTA enkä kaikesta muusta, mitä herra C on tehnyt. Nyt oikeastaan vaan Evil Dead saa jotensakin perusteellisen käsittelyn, muut mennään käytännössä ohi. Ja sori vaan, herra C ei myöskään ole erityisen hauska.



Jenna Jameson ja Neil Strauss: Make love like a porn star.



No tässä lapsuus käsitellään osittain Jennan, hänen veljensä ja isänsä keskusteluna, mikä sinänsä ainakin on helppolukuista. Jossain määrin tässä avataan pornoteollisuuden portteja, mutta olisin enemmän kaivannut tähänkin asiaa elokuvista ja varsinkin noista Jennan mainstream-yrityksistä. Luultavasti Straussin ansiosta hyvin vaivatonta luettavaa, mutta yllättävän epämielenkiintoista suurelta osin.



Kyllä Dirt on yhä törkykirjojen kärjessä, vaikka Slashin elämänkerta on hyvää kamaa kanssa.

Charles Stumpf:

ZaSu Pitts

Todella nopea läpijuoksu Greedissäkin loistaneen näyttelijättären elämästä. Lapsuus taidettiin käsitellä kaikkein tarkimmin, elokuvaosat olivat pelkkää luetteloa luettelon perään. Ei vastinetta rahoille.

Peter von Bagh: Cinefilia (Johnny Kniga, 2013)

Von Baghin ulkomailla julkaistut esseet suomeksi. Hyvää lätinää. Kivikovien klassikoiden ohella nostetaan esiin myös vähemmän tunnettuja elokuvia ja tekijöitä kuten Vittorio Cottafavi ja Henri Decoin. Elokuvallinen yleissivistys kasvaa roimasti näitä juttuja lukiessa, minä esimerkiksi en tiennytkään että oli lähellä ettei Hiroshima, Mon Amourin käsikirjoittajaksi päätynyt Francoise Sagan! Koska maestro itse ei kääntänyt tekstejään niin kirjan tyyli on vähän erilainen, etten sanoisi hillitympi, kuin von Baghilla yleensä (superlatiiveja kyllä riittää...).