Mitä elitistit lukevat?
Mark Goodall
SWEET & SAVAGE: The World Through The Shockumentary Film Lens (Headpress)Mondoelokuvan kultakauden saavutuksiin ja valittuihin myöhempiin tekeleisiin paneutuva antoisa opus, joka herätti pitkästä aikaa halun katsoa sensaatiodokkarien parhaimmistoa laidasta laitaan. Bring on Svezia inferno e paradiso! Hyvää kuvitusta ja suoraan italialaisista lähteistä ammennettua taustatietoa riittää. Laajuutta voisi olla enemmänkin, mutta joka tapauksessa kirja täydentää kiitettävästi Killing for Culturen groteskin salapoliisimaista näkökulmaa asiaan. Mark Goodallin ote on esteettisempi ja Gualtiero Jacopettin ja kumppanien tyylilliset tai taiteelliset näkemykset, leikkaustekniikat etc. saavat kerrankin ansaittua huomiota. Faktapuolella selvisi, että Faces of Deathin on ohjannut Ritari Ässän käsikirjoittaja.

Onko kukaan tutustunut, en ainakaan heti löytänyt juttua täältä? Laitoin joka tapauksessa juuri tilaukseen, ainakin Ruthlessreviewsin ja DVDManiacsin arvostelut olivat positiivisia. Oliko Death Wish 3:sta videopelikin, vau.
Kiitos vinkistä, Bronson's Loose meni välittömästi tilaukseen, eipä ollut hintakaan paha. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Vois kans pistää tilaukseen. Onko Bronsonista olemassa pätevää elämänkertaa? Sellaisen lukisin erittäin mielelläni.
Oliko Death Wish 3:sta videopelikin, vau.
Death Wish 3 oli aika mainio peli, sitä tuli aikoinaan aika paljon pelattuakin. Tarkoituksena oli juosta pitkin katuja tappaa jengiläisiä singoilla, magnumilla, konepistooleilla etc. Siviileistäkään ei niin väliä, mummotkin äityivät tanssimaan kun konepistoolilla niitä niittasi. Päätarkoituksena oli tappaa jengin johtaja. Suoraviivainen ja elokuvan tunnelman hyvin vangitseva peli (nämä sivulta kuvatut pelit eivät olleet ikinä suosikkejani muuten). Tai oikeastaan vasta Ocean vähän myöhemmin standardisoi elokuvalisenssipelit aina samaan muottiin.
Oliko Death Wish 3:sta videopelikin, vau.
Death Wish 3 oli aika mainio peli, sitä tuli aikoinaan aika paljon pelattuakin. Tarkoituksena oli juosta pitkin katuja tappaa jengiläisiä singoilla, magnumilla, konepistooleilla etc. Siviileistäkään ei niin väliä, mummotkin äityivät tanssimaan kun konepistoolilla niitä niittasi. Päätarkoituksena oli tappaa jengin johtaja. Suoraviivainen ja elokuvan tunnelman hyvin vangitseva peli (nämä sivulta kuvatut pelit eivät olleet ikinä suosikkejani muuten). Tai oikeastaan vasta Ocean vähän myöhemmin standardisoi elokuvalisenssipelit aina samaan muottiin.
Mainio peli oli, tuli 64:sella aikanaan paljonkin hakattua. Tarpeeksi kun vain meni poliiseja räiskimään, ei kaduilla kohta muita enää liikkunutkaan.
Eilen sain loppuun Alastoman Hollywoodin. Suurimmaksi osaksi erittäin mielenkiintoista matskua. Ainoastaan muutama luku pornotuottajien pidätyksistä oli aika puiseva, vaikka tarina miporn-soluttautujista odottaakin vain filmaamista. Kirjan kanssa olisi pitänyt myydä dvd, josta olisi voinut tsekkailla puheena olevien elokuvien kohtauksia. Kuvia, ihan vaikka ei-hc, on liian vähän. Itse ainakin olisin pitänyt, jos kaikista haastatelluista/lainatuista olisi samassa yhteydessä ollut edes yksi kuva, koska pornon tuntemus ei tosiaan riitä tietämään paljoa enempää kuin nämä Lovelacet ja Jeremyt. Hyvin toimitettu kirja, jossa "leikataan" hienosti vuoronperään pätkiä useamman henkilön kommentteja, jotka liittyvät samaan aiheeseen joko läheisesti mutta myös etäisestikin.
Toista kertaa kirjaa ei tule kyllä luettua, eikä hakuteokseksikaan siitä ole eli härski mainos: lähtee myyntiin jos jotakuta kiinnostaa. Kirja hyvässä kunnossa ja kuvien puutteen takia tahratonkin
Stephen Thrower: Nightmare USA: The Untold Story of the Exploitation Independents (FAB Press)
JES!!! Lukuisiin ohjaajahaastatteluihin ja muuhun kovaan perustutkimukseen pohjaava tutkielma vuosien 1970-1985 pienen budjetin jenkkikauhusta, joka on romerojen ja raimien ulkopuolella käsittämättömän hatarasti tunnettu elokuvahistorian alue – asiallisen pakkomielteisiä brittejä on tarvittu tämän mystisen ja verisen vyöhykkeen todelliseen kartoittamiseen. Throwerin ja Flesh & Blood Pressin kirja on vastustamaton yhdistelmä hyvällä asenteella kirjoitettua etevää arvostelu- ja artikkelitekstiä, tajunnan räjäyttävää rujoa kuvamateriaalia hienolla painojäljellä (harvinaisia FIx-kansiakin löytyy) ja valtavasti tuoretta tietoa. Kiehtovuudessaan se on omiaan herättämään maanisen innostuksen kaivaa esiin vanhat videot ja katsoa kyseisen osaston leffoja laidasta laitaan. Kannessa liekehtivä Don't Go In the Housen sankari ja takakannessa hehkuvat The Alchemistin kiilusilmät tekevät helvetin selväksi, missä mennään. Ainoat "heikkoudet" ovat kova hinta ja (sen selittävä) massiivinen jykevyys joka vähän rajoittaa esim. vuoteessa lueskelun mahdollisuuksia – toisaalta on selvää, että kun kovakansipainos on myyty loppuun, niin keräilyhinnat tulevat olemaan vielä pahempia. Ylivoimaisesti upein elokuvakirja vuosiin ja mikä parasta, Nightmare USA kakkonen on jo työn alla.
Laymonin mainioissa
Groovy Age of Horror ‑jutuissa mainittu Vietato ai Minori ‑kirja vaikuttaa hyvältä... Tarttee varmaan tilata.Bert Fridlund:
The Spaghetti Western, A Thematic Analysis (McFarland)Ruotsalainen pitkän linjan spagufani on tehnyt väitöskirjastaan englanninkielisen opuksen jossa genreä tutkitaan toistuvien juonikuvioiden ja henkilötyyppien luokittelun kautta. Lähtökohtaa voi pitää vähän rajoittuneena ja kuivana, eihän italowesterneissä juoni ole kaikki kaikessa, vaan usein lähinnä tyylittelyn ja fiilistelyn kehys. Kyseessä on kuitenkin yllättävän OK, perusteellinen ja viihdyttäväkin esittely spagujen monista eri alalajeista, tunnetuimmista sankarihahmoista ja etenemisestä Dollaritrilogiasta Trinity-vaiheeseen. Pätevää referenssiainesta muita tutkielmia varten ja parhaita englanninkielisiä kirjoja aiheesta, mikä valitettavasti kyllä kertoo myös määrän ja laadun vaatimattomuudesta. Perushittien ulkopuolella spagut tuntuu edelleen olevan vierasta maaperää briteille ja jenkeille, minkä vuoksi niiden dvd-saatavuus ei ole sitä mitä voisi olla.
Bert Fridlund: The Spaghetti Western, A Thematic Analysis (McFarland)
Ruotsalainen pitkän linjan spagufani on tehnyt väitöskirjastaan englanninkielisen opuksen jossa genreä tutkitaan toistuvien juonikuvioiden ja henkilötyyppien luokittelun kautta. Lähtökohtaa voi pitää vähän rajoittuneena ja kuivana, eihän italowesterneissä juoni ole kaikki kaikessa, vaan usein lähinnä tyylittelyn ja fiilistelyn kehys. Kyseessä on kuitenkin yllättävän OK, perusteellinen ja viihdyttäväkin esittely spagujen monista eri alalajeista, tunnetuimmista sankarihahmoista ja etenemisestä Dollaritrilogiasta Trinity-vaiheeseen. Pätevää referenssiainesta muita tutkielmia varten ja parhaita englanninkielisiä kirjoja aiheesta, mikä valitettavasti kyllä kertoo myös määrän ja laadun vaatimattomuudesta. Perushittien ulkopuolella spagut tuntuu edelleen olevan vierasta maaperää briteille ja jenkeille, minkä vuoksi niiden dvd-saatavuus ei ole sitä mitä voisi olla.
Oliskos kytköksiä suomikiekkojen julkaisijoihin jotta saisi ehdotettua saksalaisen Koch Median julkaisemien spagusettien kääntämistä suomeksi? Välttävällä saksalla sain tulkattua niistä pääpointit ja mielekkäältä tekstiltä tuntuivat. Tietysti dollarit tulisi taata ensikäteen julkaisijalle, jotta tuollaisesta keikasta selviäisi, mutta spagujen uskon menevän läpi kun niitä on kuitenkin tuoreeltaankin julkaistu Suomessa. Minulle tulisi ainakin mieleen se perustelu, että juurikaan Suomessa ei harrasteta sitä että leffan mukana tulisi vihkonen tai muunlaista kirjallisuutta missä käsiteltäisiin kyseisen elokuvan aihepiiriä, analysoitaisiin tai mitään muutakaan. Niinkin raflaavaa ja triviaalia kuin esim. Chuck Norris ‑boxien vitsinmurjaisut ovat niin ne virkistivät. Mutta suurempi pointti olisi juuri syvällisempi kirjallisuus. Poikkeus on Pan Visionin kirja+leffa setit.
Oliskos kytköksiä suomikiekkojen julkaisijoihin jotta saisi ehdotettua saksalaisen Koch Median julkaisemien spagusettien kääntämistä suomeksi? Välttävällä saksalla sain tulkattua niistä pääpointit ja mielekkäältä tekstiltä tuntuivat. Tietysti dollarit tulisi taata ensikäteen julkaisijalle, jotta tuollaisesta keikasta selviäisi, mutta spagujen uskon menevän läpi kun niitä on kuitenkin tuoreeltaankin julkaistu Suomessa. Minulle tulisi ainakin mieleen se perustelu, että juurikaan Suomessa ei harrasteta sitä että leffan mukana tulisi vihkonen tai muunlaista kirjallisuutta missä käsiteltäisiin kyseisen elokuvan aihepiiriä, analysoitaisiin tai mitään muutakaan. Niinkin raflaavaa ja triviaalia kuin esim. Chuck Norris ‑boxien vitsinmurjaisut ovat niin ne virkistivät. Mutta suurempi pointti olisi juuri syvällisempi kirjallisuus. Poikkeus on Pan Visionin kirja+leffa setit.
Itseäni harmittaa vieläkin, että tuo vuosia sitten nimerkki ‑jan-:n ehdottama ns. oma julkaisufirma ei johtanut minnekään. Miksei tuollainen voisi onnistua vieläkin, tuntuu ainakin, että another world entertainmentin julkaisut ollaan ilolla otettu vastaan myös muuallakin kuin tällä palstalla. Vaikka muuten edessä olisi kivikkoinen tie, niin tuonkaltaisissa 'käännösjulkaisuissa' asiaa helpottaa kovastikin se, ettei elokuvia tarvitse varsinaisesti remasteroida.
