22. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali

Ja Kinataysta nyt vielä sen verran, että olen itseasiassa sataprosenttisen varma, että joko itse kopio tai Maxim kakkosen laitteet kusivat tämän elokuvan kohdalla totaalisesti. Haluaisin nyt vahvistusta tähän asiaan pikaisesti! Kuuluuhan noiden yökohtausten olla tummia, mutta ei nyt vittu noin tummia, ettei elokuvan tapahtumissa pysy lainkaan kärryillä.

En ole Kinataytä nähnyt, mutta eikös tää ollut taidefilmi?

"...the endless night sequences, deliberately murky and ashen..."

http://www.variety.com/review/VE1117940277...yid=31&cs=1





Still Walking

Varsin hyvä ozumainen elokuva.



In the Loop

Hieman yllättäen toistaiseksi festarin paras elokuva.

Kinatay **+

In the Loop ***

The Tournament ***

Revanche ***½

Alex_r ( 20.9.2009 22:01)

Ja Kinataysta nyt vielä sen verran, että olen itseasiassa sataprosenttisen varma, että joko itse kopio tai Maxim kakkosen laitteet kusivat tämän elokuvan kohdalla totaalisesti. Haluaisin nyt vahvistusta tähän asiaan pikaisesti! Kuuluuhan noiden yökohtausten olla tummia, mutta ei nyt vittu noin tummia, ettei elokuvan tapahtumissa pysy lainkaan kärryillä.

Mistä tapahtumista? Eihän siinä paljon muuta tehty kuin seisoskeltu, ajeltu ja käytiin ostamassa munia. Ja mitä enemmän hommaa ajattelee

Katsotaan jos jaksaisin editoida näihin kommentit perään vähän myöhemmin...

In the Loop ***

Russia 88 **½

The Tournament ***

Il divo ***

My Winnipeg *

Revanche ***½

Magneettimies

Tykkäsin kyllä, mutta oisin tykännyt vielä enemmänkin jos Halonen ois pysynyt kokonaan kameran takana. Se junakohtaus herätti aikamoista myötähäpeää. ***



Revanche

Vähän erilainen kertomus kostosta. En tiennyt leffasta juuri mitään ennen katsomista (luulin sen olevan mm. ranskalainen) mikä oli ihan hyvä juttu. Kovasti tuli suomalaiset mieleen elokuvan henkilöistä ehkä suorasukaisuus poislukien. ****



Kinatay

Elokuvan alkupuoli oli kyllä todella vaikuttavaa elokuvantekoa, mutta sitten alkoi pimeys ja uni vei voiton. Tekisi mieli nähdä kokonaan, mutta kuulluista kommenteista päätellen ei ehkä kannata.



ZMD

Toimi ihan ok tässä vaiheessa perjantai-iltaa. Pieni budjetti ei juuri haitannut ja goreilut+huumori oli onnistunutta. ***



Thirst

Noin puoleen väliin asti tykkäsin todella paljon, mutta sitten alkoi juonenkäänteet missä ei ollut mitään järkeä. Oli myös reilusti ylipitkä. **



Synecdoche, New York

Näytöstä latisti Kesäkino Engelin todella hiljainen äänenvoimakkuus. Varsinkin leffan alussa oli vaikea saada dialogista selvää. Loppupuolella taas puutarhapenkki alkoi viemään voiton ja perse oli todella puuduksissa. Näistä huolimatta pidin kyllä todella paljon itse elokuvasta. ****



The Tournament

Tähän mennessä positiivisin yllättäjä! Energista palkkamurhaajalahtausta verta säästämättä. Eihän tämä nyt mikään mestariteos ollut, mutta sisälsi sen verran hyvää toimintaa ja oikeaa asennetta, että neljä tähteä on ihan oikeutettua. ****



Ong Bak 2

Uusintakatselu (nähty tätä ennen tekstittämättömältä dvd:ltä). En pitänyt aikaisemmin enkä pidä edelleenkään. Turhia matseja ja typerä Gladiaattori-efekti pilaamassa niitäkin. Muutama todella kova kohtaus tekee tästä kuitenkin katsomisen arvoisen ja näyttihän se paremmalta isolta kankaalta kuin omasta tv:stä. **



Il Divo

Visuaalisesti hienoin elokuva tähän mennessä. En kuitenkaan päässyt siihen ihan kunnolla sisään, koska suurin osa hahmoista meni täysin ohi eikä elokuvassa ollut muuta tarttumapintaa (esim. mukaansatempaavaa juonta) kuin visuaalisuus ja äänimaisema. Mutta koska tämä puoli oli niin vaikuttavaa, tuli heti elokuvan katsottua mieli nähdä se uudelleen. ****

Scott Mann: The Tournament

Sitä sai mitä tilasikin. Ei mikään mestariteos "edes" omassa genressä mutta sujuvasti toteutettua toimintaa sekä mukavan raakaa väkivaltaa. Koko hommaa eteenpäin ajava Harlow'n kosto teema oli kyllä aika perseestä. Näyttelijät muuten ihan jees mutta Ian Somerhalder ei vakuuttanut. Ei riitä äijän kyvyt tollaseen rooliin.



Tarik Saleh: Metropia

Paikoittain onnistunut tunnelma mutta osittain vähän turhan hidas ja hahmoihin sekä juoneen ei tule riittävästi kosketuspintaa. Ääninäyttelijät kaikkin onnistuneita.



Francois Ozon: Ricky

Tykkäsin. Tuli ihan puun takaa leffan fantasiaelementti. Luulin näkeväni ihan perusranskisdraamaa. Aika pitkälti näin mentiinkin mutta varsin piristävä vaikutus olis tuolla Rickyn "ominaisuudella".



Andre Techine: The Girl On the Train

Tässä jäi kyllä hämärän peittoon miten elokuvan alkupuolen olisi tarkoitus nivoutua yhteen loppupuolen kanssa.



Jens Hoffman: 9 to 5: Days of Porn

Varsin onnistunut ja hauska dokkari meanstream pornosta. Mutta minusta tässä ei ollut kuitenkaan mitään uutta. Ei kai se nyt ole kenellekään yllätys että pornonäyttelijöissä on myös ihan normaalia elämää eläviä ihmisiä siinä missä niitä tyhjäpäitäkin. Samoin pornon kuluttava vaikutus näyttelijän henkiseen tilaan on varmasti kaikkien tiedossa. Ohjaajan Q&A oli ihan kiva mutta siitä olen hieman eri mieltä että tuo Kassinin harrastama escort-homma olisi jotenkin epätavallista pornonäyttelijöille. Prosenttuaalisesti ehkä mutta yllättävän moni porno"stara" tekee kuitenkin myös tuota escort-hommaa.

Martin ( 21.9.2009 07:05)

Magneettimies

Tykkäsin kyllä, mutta oisin tykännyt vielä enemmänkin jos Halonen ois pysynyt kokonaan kameran takana. Se junakohtaus herätti aikamoista myötähäpeää. ***

Jep, Halosen ja sen teinitytön läsnäolo sopi kyllä helvetin huonosti kokonaisuuteen. Ymmärrän, että ohjaaja halusi tuoda suhdettaan Strengiin tykö ja teinin paikka oli lokeroituna varmasti Halosen päässä samaan tapaan "tähän tarvitaan mun lisäksi vielä joku nuorempi fani, muuten mä oon ainoa fani koko leffassa". ja mitä vittua ne bostailukuvat siitä teinistä oikein olivat

Nähty tähän mennessä:

United Red Army: laahaavat alku ja loppu vievät ihan liikaa tehoa muuten onnistuneelta elokuvalta. Ryhmän logiikan täydellinen pettäminen koulutuksen aikana on yksinkertaisuudessaan leffan kuumottavinta matskua. Liiasta pituudestaan huolimatta ok ja aiheeltaan tärkeä.



Russia 88: jouduin missaamaan alun ja lopun (jäikö jotain tärkeää näkemättä?), mutta leffan rakenteesta johtuen sain hommasta varsin hyvän kuvan. Varsinkin alussa natsikuvaston esilletuominen ja mukanaolevan kameran käyttäminen tuntuvat rasittavan yliampuvilta, mutta eritoten loistava näyttelijätyö tempaa mukaansa. Varsin hyvä elokuva, mutta ei tuo mitään uutta uusnatsigenreen, vaikkakin venäläiset hoitaa homman vakuuttavammin kuin jotkut romperstomperit.



Synecdoche, New York: Kesäkino Engel ei kyllä ole mukavimpia paikkoja katsoa elokuvia, mutta pakkohan tästä on nauttia ympäristöstä huolimatta. Todella hauska, koskettava ja sisällöltään rikas, vaikkakin langat karkaa loppua kohten käsistä. Pitää nähdä leffa uudestaan mahdollisimman pian.



Il Divo: Alun lyhyestä johdattelusta huolimatta Il Divo vaatii katsojaltaan laajempaa Italian lähihistorian politiikan tuntemusta mitä perussuomalaiselta löytyy, minkä takia ainakin minulta meni paljon ohi. Muotokuva Andreottista häikäilemättömänä politiikkona on kuitenkin melko pysäyttävä. Tämäkin pitää nähdä pian uudestaan.



Johnny Mad Dog: Hyvä draama lapsisotilaista Liberiassa.



9 to 5 – Days in Porn: 9 to 5 ‑näkökulma ei ole ehkä kiinnostavin tapa lähteä tutkimaan pornoteollisuutta, koska kuten dokkarissa todetaan, mainstreamia tekevät pornotyöläiset tekevät loppujen lopuksi melko normaalia duunia. Muutenkaan dokkari ei tarjoa mitenkään uutta tietoa edes sellaiselle katsojalle, joka ei kuluta pornoa.

Red Cliff I+II – ai saatana että teki hyvää. Vuosikymmenen paras historiallinen miekkasotaspektaakkelielokuva. Tai ainakin parempi kuin yksikään länsimainen vastaava Sormusten herrat mukaan lukien. Homma toimii, sillä leffassa keskitytään asiaan (romanttisentapaiset sivujuonetkin ovat alisteisia sotakuvaukselle) ja historialliseen autenttisuuteen, mutta ei liian ryppyotsaisesti. Farssin rajoilla liikkuvaa huumoria ja liialliselle realismille pyllistävää toimintaa annostellaan juuri sopivasti. Tällaisen yhdistelmän ei pitäisi oikeastaan toimia, mutta silti se toimii koko viiden tunnin ajan. Kuten Paul Verhoevenin tapauksessa myös John Woon kotiinpaluu Hollywoodin opintomatkalta oman maan historian pariin on onnistunut. Rennyn vuoro...

Disco Studd ( 20.9.2009 16:33)

Onk Bag 2

[...]

Näytös oli digiprojektio. Mä en kestä.

Tarkoittaako tämä että esitetään myös perjantaina Rexissä diginä? Himassa on dvd mutta ajattelin että voisi käydä vielä filmiltä vilkuilemassa...

Alex_r ( 20.9.2009 21:06)

Eräs festivaalityöntekijä kertoi mulle, että 140:stä elokuvasta peräti noin nelisenkymmentä esitetään diginä. Aika nihkeetä toimintaa.

Lukeeko yhtään missään elokuvien esitysformaatteja?

Spiritual Boxer ( 21.9.2009 14:39)

Disco Studd ( 20.9.2009 16:33)

Onk Bag 2

[...]

Näytös oli digiprojektio. Mä en kestä.

Tarkoittaako tämä että esitetään myös perjantaina Rexissä diginä? Himassa on dvd mutta ajattelin että voisi käydä vielä filmiltä vilkuilemassa...

Mun mielestä Kinopalatsin eilinen näytös tuli ainakin filmiltä, mutta saatan olla kyllä vähän puusilmä näiden suhteen.

Alex_r ( 20.9.2009 22:01)

Ja Kinataysta nyt vielä sen verran, että olen itseasiassa sataprosenttisen varma, että joko itse kopio tai Maxim kakkosen laitteet kusivat tämän elokuvan kohdalla totaalisesti. Haluaisin nyt vahvistusta tähän asiaan pikaisesti! Kuuluuhan noiden yökohtausten olla tummia, mutta ei nyt vittu noin tummia, ettei elokuvan tapahtumissa pysy lainkaan kärryillä.

Maximin tykkiä oli kuulemma yritetty säätää perjantain näytöksen jälkeen tuloksetta, ja on epäilty, että vika olisi esitetyssä digi-betassa. Yökohtausten tosin tässä kyllä kuuluukin olla lähes täysin pimeitä ja mustia, niin ettei paljon mitään näy. Itse näin elokuvan lauantain näytöksessä, ja ainakin silloin valoisuutta oli kuvassa niin paljon liikaa, että kaikki yökohtaukset olivat mustan sijaan vaaleanharmaita tuhoten aika tehokkaasti sinänsä hyvältä vaikuttaneen elokuvan.

Minun osaltani kiitokset festarista jo nyt. Joudun jättää leikin lyhyeen, mutta mainioita löytöjä mahtui näihinkin pariin päivään.

Just Walking ***

Varsin tyylikäs ja viihdyttävä jännäri. Asetelma on nokkela; sympaattinen naisjengi sekä äärimmäisen cool ja pidettävä tappaja on asetettu vastakkaisille puolille. Täten ei synny perinteistä hyvikset vs pahikset asettelua, vaan sympatiat jakautuvat molemmille puolille. Loppuratkaisu tosin missaa mahdollisuuksia.



Thirst ***½

Parkin edellinen (Cyborg) oli surkea, mutta tämä yllätti positiivisesti. Veren, erotiikan, absurdin komedian ja romantiikankin sekoitus toimi hienosti, ja näistähti on todella hot (seksikohtausten aiheuttaman (täysin ylimitoitetun) kohun takia oletin, että roolissa nähtäisi joku inhottava haaska). Loppupuolella tosin liikaa melodraamaa ja pituutta.



Kinatay *

Ei saanut kuvasta selvää ei. Teoreettisella tasolla elokuvaa voi kyllä arvostaa; viimeisen kuvan jälkeen oli tunne, että on kokenut jotain. Mutta ei maksa vaivaa ainakaan tällä kuvalla. EDIT: arvosana R&A:n Maximin pe näytöksen versiolle. Nyt kun vaikuttaa, että elokuvasta on olemassa paljon selkeämpi pritti, niin elokuva ansaitsee tulla nähdyksi uudestaan joku päivä. Leffa voisi olla paremmalla kuvalla ihan ok.



Yatterman ****½

Miiken kaikkien aikojen mielisairain ja myös paras elokuva. Muistatteko Jackie Chanin City Hunterin musikaalikohtauksen? Tämä on 2 tuntia samanlaista kamaa putkeen. Ja uskomatonta kyllä, siihen ei kyllästy kertaakaan. Ja Miike on tälläkin kertaa oma itsensä; perhe-elokuvaan on tungettu järjetön määrä rivoja vitsejä.



United Red Army ****½

Keskivaihe venyy hieman liiakaa, mutta muuten elokuva on timanttia. Vuosikymmenen parhaita.



Tony Manero *

Todella masentava ja unettava kurjuuskuvaus. Päähenkilö on poikkeuksellisen vastenmielinen. Lisäksi elokuvassa läträtään ulosteilla. Kaksi hienoa Travolta-kohtausta jäävät laihaksi lohduksi.



Crows Zero *½

Olipas puuduttava. Surkeasti leikattu toimintakohtaus alussa masensi, mutta Sogo Ishii ‑henkinen opening credits ‑sekvenssi palatti toiveet. Sitä seurannut komedia toimi myös, mutta eipä sitten oiken mikään muu. Lopussa oli sentään hieno nyrkkitappelu sekä asilliset lopputekstit.



The Tournament ****

Olipas mainio old school toimintarymistys. Harvinaisen tiukkaa toimintaa, jossa tekoveri roiskuu pitkin seiniä, luodit repivät ruumiinosia irti, ja räjähdykset ovat aitoja (tai pirun hyvää gci:ta). Budjetti vaikuttaa olleen hämmentävän iso näin sikamaisen rehelliseen väkivaltaviihteeseen.



Ong Bak 2 ***

Hyvin pitkälti melko surkea, kunnes viimeinen 20-minuuttinen tuplaa pisteet tarjomalla kaiketi hienointa mättöä mitä filmille on koskaan kuvattu. DVD pitää hankkia pelkästään tuo lopun takia.



Still Walking **½

Heikon alun jälkeen varsin hyvä, vaikka Koreeda onkin täysin yliarvostettu. Hiroshi Aben ja Yoshio Haradan roolisuoritukset ovat nautittavia.



Red Cliff I ***

Paikoin eeppisen vaikuttava, mutta myös osin epäonnistunut avauspuolisko. CGI pistää muutamassa otoksessa ikävästi silmään, eivätkä tarinan suvaintohohdat jaksa kantaa. Ja miksi ihmeessä Woo on laittanut elokuvaansa nolon rakastelukohtauksen? Lopussa nähtävä kamera-ajo on huumaavan hieno.



Red Cliff II ****

Mutta nyt toimii täysillä. Tylsää ei tule, vaan tarina on asiaa alusta loppuun, minkä lisäksi mukana on mainiota huumoria. Myöskään CGI ei aiheuta ongelmia. Loppusota on huikeaa katsottavaa.

Flash ( 21.9.2009 15:13)

Alex_r ( 20.9.2009 22:01)

Ja Kinataysta nyt vielä sen verran, että olen itseasiassa sataprosenttisen varma, että joko itse kopio tai Maxim kakkosen laitteet kusivat tämän elokuvan kohdalla totaalisesti. Haluaisin nyt vahvistusta tähän asiaan pikaisesti! Kuuluuhan noiden yökohtausten olla tummia, mutta ei nyt vittu noin tummia, ettei elokuvan tapahtumissa pysy lainkaan kärryillä.

Maximin tykkiä oli kuulemma yritetty säätää perjantain näytöksen jälkeen tuloksetta, ja on epäilty, että vika olisi esitetyssä digi-betassa. Yökohtausten tosin tässä kyllä kuuluukin olla lähes täysin pimeitä ja mustia, niin ettei paljon mitään näy. Itse näin elokuvan lauantain näytöksessä, ja ainakin silloin valoisuutta oli kuvassa niin paljon liikaa, että kaikki yökohtaukset olivat mustan sijaan vaaleanharmaita tuhoten aika tehokkaasti sinänsä hyvältä vaikuttaneen elokuvan.

Jep jep, kiitos selvennyksestä. Tässä on viime päivinä ollut olo kuin David Hemmingsillä Blow Upissa.





My Winnipeg kiilaa tähän asti nähdyistä kärkikolmikkoon. Hieno elokuva. Pakko nähdä lisää Maddinilta.



Tony Manero oli varsin positiivinen yllätys, jos tästä nihilismistä nyt niin voi sanoa. Oikein limaista ja synkkää kamaa, pääosanesittäjä Alfredo Castro vetää hyytävän ja vähäeleisen roolisuorituksen psykopaattina, josta tulee mieleen esim. Michael Rooker Henryssä. Loppupeleissä vähäinen, mutta sitäkin rujompi väkivalta tuntuu erittäin nastylta. Vielä kun oltais uskallettu mennä pidemmälle, niin tää ois napakymppi.