22. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali

Red Right Hand ( 26.9.2009 00:18)

Mesrine

Hiton hyvä.

ekan osan jälkeen joku äijä siinä kahden penkin päässä alkoi huutamaan ja haukkumaan muita katsojia kun katsovat tällästä ja ihailevat näitä murhaajia. En ihan kaikkea kuullut, mutta siinä vaiheessa kun äijä alkoi selittää ss-miehistä ja siitä että pitäisi tappaa kaikki ja tyttäret raiskata, niin katsoin paremmaksi häipyä paikalta. Jälkikäteen kyllä harmitti ettei ollut mitään laitetta millä olisi saanut miehen tuohtuneen moraalisaarnan nauhalle, sen verran taakia settiä sieltä tuli. Olikohan tämä tyyppi myös Jerusalema-näytöksessä keskiviikkona... kukakohan hänetkin oli pakottanut katselemaan näitä gangstereiden ja murhamiesten ihailuohjelmia, ihmetellä täytyy.

Tänään (pe) Rexissä? Lähdin sen verran liukkaasti että meni ihan täysin ohi...



Jean-François Richet: Mesrine: Part 1 – Killer Instinct

Jean-François Richet: Mesrine: Part 2 – Public Enemy

Mesrine kyllä kolahti. Ja ei kyllä ollut minusta montaakaan minuuttia liian pitkä. Pääosassa Vicent Cassel vetää yhden uransa parhaimmista rooleista. Myös sivuroolit oli onnistuneesti "miehitetty". Vaikea sanoa kumpi leffa oli parempi. Ehkä kakkonen koska valotti minusta enemmän Mesrinen luonteen itseriittoisia puolia ja riisui sankarin kuvaa onnistuneesti. Hyvä kokonaisuus kuitenkin.



Agustín Díaz Yanes: Just Walking

Vähän turhan poukkoileva juoni ja liian pitkä. Mutta suurimmilta osin varsin viihdyttävää sovinistisikojen kyykytystä.

Tuoppi ( 26.9.2009 01:26)

Red Right Hand ( 26.9.2009 00:18)

Mesrine

Hiton hyvä.

ekan osan jälkeen joku äijä siinä kahden penkin päässä alkoi huutamaan ja haukkumaan muita katsojia kun katsovat tällästä ja ihailevat näitä murhaajia. En ihan kaikkea kuullut, mutta siinä vaiheessa kun äijä alkoi selittää ss-miehistä ja siitä että pitäisi tappaa kaikki ja tyttäret raiskata, niin katsoin paremmaksi häipyä paikalta. Jälkikäteen kyllä harmitti ettei ollut mitään laitetta millä olisi saanut miehen tuohtuneen moraalisaarnan nauhalle, sen verran taakia settiä sieltä tuli. Olikohan tämä tyyppi myös Jerusalema-näytöksessä keskiviikkona... kukakohan hänetkin oli pakottanut katselemaan näitä gangstereiden ja murhamiesten ihailuohjelmia, ihmetellä täytyy.

Tänään (pe) Rexissä? Lähdin sen verran liukkaasti että meni ihan täysin ohi...

Yeah, rivin 11 keskivaiheilla.

The Cove ****

Todella pysäyttävä dokkari delfiinipoloista. Tekijöiden itsensä pistäminen likoon ansaitsee erityiskiitoksen (Rexin yleisökin nousi seisomaan taputtaessaan, todella poikkeuksellista).



Zombies of Mass Destruction ***½

Semmoinen ihan hassu zombiepläjäys, jota melkoisesti huumorilla väritettiin. Odotin että olisi aika paska, joten hyvä että kävin katsomassa.



United Red Army ***

Liian pitkä! Tunnin olisi helposti voinut silpoa pois, samaten alun dokumenttimontaasi tuntui kestävän ikuisuuden. Eikä loppuun voi vaan tunkea tekstiä loputtomasti toisensa perään, ei elokuvia näin tehdä. Mökkikohtaukset toimivat kyllä erittäin hyvin, vaikka menin kyllä sekaisin että kukas tossa nyt taas hakattiinkaan.



Acne ***

Ok latinoteinielokuva ekan pusun tärkeydestä. Noin puolitoistatuntinen, mutta tässäkin oli liikaa haahuilua.



(500) Days of Summer ****½

Festarin parhaita leffoja, loistava hyvänolon tuottava söpöilyleffa.



Il Divo **

Festarin paskin leffa! Kamala tyyli, kamalaa dialogia, tylsiä tapahtumia, hirveä sekasotku. Käännöskin vaikutti liian kankealta (ok ei sinänsä leffan vika, mutta kyllähän liika muodollisuus dialogissa kuitenkin katselukokemusta häiritsee).



Red Cliff I-II ****

Parhaimpia spektaakkeleita ikinä.



The Hurt Locker ****

Hienoinen pettymys korkeisiin odotuksiin nähden, mutta äärimmäisen intensiivisistä tilanteista täytyy antaa monia pojoja.



Thirst ***½

Vähän liian pitkä tämäkin. Näytti onneksi todella upealta + huumori oli mukavan nyrjähtänyttä.



Age of Stupid ***

Pete Postlethwaite painelee v. 2055 tietokoneruudun klippejä, joissa esitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri puolilla planeettaa. Dialogista n. 15 minsaa oli ranskaa ja arabiaa(?), eikä tekstejä ollu niin meni vähän ohi. Just Can't Get Enough ‑biisin sisällyttämisestä elokuvaan aina plussaa. Jäi leffan jälkeen aika paska fiilis, että n. 20 vuoden jälkeen varmaan kaikki on jo ohi. Huonolta näyttää...



Ponyo rantakalliolla ****

Pitihän se ensimmäinen Miyazakikin sitten nähdä. Siistejä vedenalaisia kohtauksia ja onhan se Ponyo-kalakin ihana.



Synecdoche New York *****

Festarin ja vuoden paras leffa. Pitää katsoa vielä monta kertaa uudelleen...



Disco & Atomic War ***½

Nukahdin kesken kaiken, mutta hyvältähän tämäkin vaikutti.



In the Loop ****½

Ihan saatanan hyvää vittuilua joka käänteessä. Oli pakko pistää tilaukseen The Thick of It ‑tv-sarja, kun siinäkin on se sama skottipiru koko ajan äänessä.



Mesrine I-II ****

Cassel on mahtava! Ykkönen oli toimintapainotteisempi ja kepeämpi kuin synkempi kakkososa. Koska koko ajan tapahtuu jotain vauhdikasta ja Casselin naama suorastaan tunkee kankaasta ulos niin voi olla varma ettei missään vaiheessa pääse lainkaan pitkästymään.



eli tähän mennessä TOP 3: Synecdoche NY, In the Loop ja (500) Days of Summer.

Festivaalin saldo:

The Cove 3/5

‑hyvin tehty dokkari tärkeästä aiheesta joka tosin loppupuolella vähän hyytyi. Vähän häiritsi myös jeesustelu "nämä ovat niiiin upeita eläimiä ja olen kokenut ihmeellisiä asioita niiden kanssa" ‑tyyliin. Ihmisiin tosin vaikutetaan tunnepitoisella materiaalilla, joten kyllä tuonkin sieti.



Kill Kill Faster Faster 1/5

‑tämän aikana teki mieli lähteä pois salista. Kovasti yritettiin film noiria, mutta kun päähenkilö on pullanössö ja visuaalinen toteutus vähän sinne päin, ei vain potkinut. Ei todellakaan.



United Red Army 4/5

‑pitkältähän tämä tuntui, mutta hetkittäisistä tylsistä kohdista huolimatta oli helvetin vaikuttava tylyydessään ja peräänantamattomuudessaan.



The Dust of Time 2/5

‑taidetta hyvässä ja pahassa. Parhaimmillaan hienoja tilanteita joissa kuvaa ja ääntä käytetään kekseliäästi, mutta enemmän kuitenkin ankeaa haahuilua ympäriinsä.



The Tournament 3/5

‑vaikka tälläisissä toimintaleffoissa ei juonen älyllisyys sinänsä ole pääasia, niin tässä oli vituttavan huono tarina. Ihan hyvää rymistelyä muuten.



Il Divo 2/5

‑tylsä. Tuli fiilis että pitäisi tuntea Italian politiikkaa että olisi saanut tästä jotain irti. Visuaalisuuden puolesta kekseliäs.



My Winnipeg 4/5

‑alkuihmettelyn jälkeen tästä nautti kovasti. Festareitten parasta antia.



Yatterman 3/5

‑varmaan se perinteinen "ihan ok" ‑leffa. Hauska ja mukava katsella, mutta helposti unohdettavaa urpoilua. Teletappeja aikuisille.



Thirst 3/5

‑hyvä päivitys vampyyrigenreen. Alkoi puolenvälin jälkeen jumittelemaan perheen keskeisenä draamana ja alun kekseliäisyys hiipui.



My Greatest escape 4/5

‑hyvä esimerkki siitä kuinka kiinnostava juttu toimii pienilläkin visuaalisillä vaihteluilla. Enimmäkseen tiivistä kuvaa päähenkilöstä koko leffan ajan, mutta homma toimi kuin häkä.



Tony Manero 2/5

‑tylsä ja ankeudessaan vähän liiankin pitkälle viety.



Nollywood Babylon 3/5

‑loppupuolen analyysejä (ei sillä etteikö nekin kuuluisi aiheeseen) lukuunottamatta hilpeä ja kiinnostava dokkari lo-fi elokuvanteosta. My tape is blasting like a bullet!!

Bitch Slap saattaa hyvinkin olla Euroopan ensi-ilta.

Bitch Slap = surkeinta kamaa, mitä tän vuotisessa R&A:ssa tuli nähtyä. *

Mamoru Hosoda: The Girl Who Leapt Through Time

Hauska ja sujuva seikkalu.



Lone Scherfig: An Education

Tämä myös hauska vaikkakin tallaa melko tuttuja polkuja. Hyvät roolisuoritukset koko näyttelijäkaartilta



Gabe Ibáñez: Hierro

Hyvän espanjalaisen kauhun/jännityksen vanavedessä kulkee mutta jää kauas "esikuvistaan". Aika pitkälti pettymys. Katsojan mielenkiintoa ei viedä tarpeeksi pois loppuratkaisun pohtimisesta. Ei kyllä tullut yllätyksenä loppu.



Rick Jacobson: Bitch Slap

Parempi kuin HellRide mutta se ei paljoa vaadi. Ei todellakaan saamiensa aplodien arvoinen. Itseään toistava ja ihan liian pitkä. Ei kyllä oikein kolahda tollanen pikkutuhma pelleily jatkuvalla toistolla ja todellisuudessahan tätä edeltänyt Hierro sisälsi enemmän tissejä ja peppua. Ja kaiken lisäksi todella vaisu splatter ‑rintamalla. Huonot tehosteet vitutti! Vanhan ajan käsityö on vaihtunut koodirunkkaamiseen. Roolisuoritukset on suurimmaksi osaksi todella kehnoja. Kyllä siinä on vissi ero kun hyvä näyttelijä "irrottelee" ja kun huono näyttelijä yrittää. Jälkimmäinen aiheuttaa vain myötähäpeän tunteen.

Ajami

Jossain sanottiin tästä että City of God meets Pulp Fiction. Ok, tässä vaiheessa hälytyskellot alkavat varmasti kaikilla soimaan. Ei huolta, vertaus on pelkästään osoitus elokuvallisesta kapeakatseisuudesta tai puhdas mainoskikka. Ajami kun on mainio todenmakuinen rikoselokuva – ja toimii ihan omilla ehdoillaan. Leikkaushuoneen lattialle olisi toki voinut jättää hieman enemmän matskua ja elokuvasta olisi tullut vain napakampi. Nyt tyhjän jauhamista on pikkasen liikaa. Yhtäkaikki, eipä sitä niin hirveän usein pääse katsomaan lähi-idän gangsteritouhuja, tai oikeasti hyvää israelilaista elokuvaa, joten lisäpisteitä jo pelkästään näistä seikoista.



Joo ja, City of godia on ilmeisesti Jaffan lähiömeininki ja Pulp Fictionia kolmen eri näkökulman yhdistäminen yhdeksi elokuvakudelmaksi. Lopputuloksena on joka tapauksessa varsin onnistunut elokuva. Hyvä stoori, hyvät näyttelijät ja katu-uskottava viba.

(The Lukewarm.) ( 25.9.2009 09:42)

Tuoppi ( 25.9.2009 01:14)

Paolo Sorrentino: Il Divo

Tylillisesti odotin ihan muuta. Vähän turhan tuhti paketti ja oli vaikea pysyä mukana varsinkin kun ei muistanut puoliakaan alun tekstialustuksesta. Mutta visuaalisesti ja roolisuoritusten puolesta hieno vääntö joka pitää tsekata uudestaan suomiteksteillä ja pienen taustatutkimuksen jälkeen.

Tuleekohan suomenkielisin tekstein varustettua dvd:tä laisinkaan? Leffa on jo niin vanha, että luulis sen jo tulleen.

Ei tätä kukaan ole kai vieläkään Suomeen ostanut, joten en pidättäisi hengitystä dvd:tä odotellessa. Ruotsissa sai valkokangasensi-illan elokuussa. Komsiikomsaa, ehdotan elokuvan suomenkieliseksi nimeksi "Hulluja nuo roomalaiset".

An Education ***½

Lajissaan oikein hyvä vaikka juonen kaavamaisuudet vähän häiritsi.



Bright Star **½

Kuiva 1800-luvun draama, näitähän on jo tuhansia tehty.



5 Minutes of Heaven ***

Kovat irkkuäijät (Neeson + Nesbitt) eivät sentään pelasta vähän tv-mäistä ilmaisua ja näytelmänomaista rakennetta.

Jane Campion: Bright Star

Upposi kuin häkä. Campion omalla vahvuusalueellaan. Kaikin puolin hieno elokuva. Ja paikoittain todella upeita kuvia. Iso käsi puvustukselle ja Campionin kuvasuunnittelulle. Hienot rooliasuoritukset erityisesti pääosassa Nicole Kidmanin ja nuoren Scarlett Johanssonin sekoitukselta näyttävä Abbie Cornish loistava. Eikä Ben Whishaw ole yhtään huonompi.



Oliver Hirschbiegel: Five Minutes Of Heaven

Ihan ok draama kostosta ja sovituksesta. Hienot roolit Neesonilta ja Nesbittiltä vaikka viimeksi mainitun puheesta oli välillä vaikea saada selkoa. TV-ryhmän pelleily oli hieno lisä ja toi hieman kontekstia päähahmojen läpikäymään henkiseen taisteluun. Jotenkin en vaan päässyt tunnetasolla kunnolla sisään leffaan.





Ja lopuksi voisi viellä pistää tähän festareiden suosikileffat ja muutama leffa jonka näkeminen lähes tulkoon vitutti...



Suosikit (ei paremmuusjärjestyksessä):



Jean-François Richet: Mesrine(t)

Kathryn Bigelow: The Hurt Locker

Guy Maddin: My Winnipeg

Sebastian Silva: The Maid

Jane Campion: Bright Star



Kärkikahinoissa myös:



Götz Spielman: Revanche

Aleksei Balabanov: Morphia

Louie Psihoyos: The Cove

Andrea Arnold: Fish Tank



Huonot:



Brillante Mendoza: Kinatay (epäilen että ei tää juurikaan paremmaksi muutu vaikka näkisi sellaisella kuvalla kun olivat tarkoittaneet)

Rick Jacobson: Bitch Slap

Shane Acker: 9

Mesrine part 1 & 2 ****



Erittäin toimiva neljätuntinen. Molemmat osat toimivat pienistä puutteistaan huolimatta todella hyvin. Toisessa osassa kokonaisuus oli hieman paremmin hallussa mutta hetkittäin ehkä polki hieman paikallaan. Ensimmäisessä osassa taas kerronta oli ajoittain vähän katkonaista mutta erittäin tiukka ja intensiivinen ote kesti loppuun saakka. Yhteisarvosanaksi 4 tähteä.



Euphoria **1/2



Ei tullut mitenkään yllätyksenä että Tarkovskin vaikutus näkyi ainakin kuvallisesti tässä hieman öh... taiteellisessa draamakomediassa. Visuaalisesti erittäin toimiva vaikka jossain vaiheessa uudestaan ja uudestaan toistuvat ilmakuvat alkoikin jo hieman syömään toisiaan. Mustavalkohetket toimi hyvin mutta muuten homma jätti aika valjun maun. Ihan hyvin käyntiin lähtevä tarina ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen ja loppuun kohden mentäessä alkoi ehkä vähän pieni tekotaiteellisuus paistaa.



Suurin miinus oli kuitenkin musiikki jota oli käytetty aivan liian paljon. Melodialtaan saman teeman toistaminen alkoi jossain vaiheessa tympiä toden teolla vaikka tyylillisesti rytmi ja soittimet vaihtuivatkin väliin jousista haitariin jne. Monet hienot kuvat olisivat toimineet paljon paremmin ilman mahtipontista musiikkia ja muutenkin en tiedä mitä tässä oli haettu kun väliin äänimaailma oli aika synkkää ja ja tunnelmallista ja jo seuraavassa hetkessä vingutellaan taas viululla pääteemaa. Musiikin harkitsematon käyttö onnistui melkeinpä pilaamaan elokuvan. Pienimuotoisempi, hiljaisempi meininki olisi toiminut sata kertaa paremmin.



Morphia ***1/2



Toinen venäjäpläjäys oli huomattavasti toimivampi. Aika karu ja lohduton meininki. Lopetus oli suhteellisen häiriintynyt. Teki mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan. Kuva oli kyllä kieltämättä aika huono.



Wild Combination : Portrait Of Arthut Russell ***



Ihan hyvä dokkari omana aikanaan unohdetusta suuruudesta. Ihan hyvin tuotiin Russellin luonne esiin eikä pelätty käydä läpi myös negatiivisia puolia. Tuntui vain että dokkari ei ehkä ihan parasta kuvaa antanut miehen musiikista. Suttuiset ja huonolaatuiset sello ja laulujamittelut ovat varmasti harvinaista materiaalia mutta sinänsä eivät kovin kiinnostavaa katsottavaa.

9 to 5: Days in Porn ****

The Sicilian Girl **



Kinatay ***1/2



Red Cliff: Part I **



Everybody Dies But Me *1/2



Thirst ***



Metropia **1/2



The Good, The Bad, The Weird **



Skeleton Crew *1/2



The Tournament **



Revanche ***



Disco and Atomic War ***1/2



Nollywood Babylon ***



Mesrine: Part 1 – Killer Instinct **1/2



Mesrine: Part 2 – Public Enemy #1 **1/2



Bitch Slap **1/2



Red Cliff: Part II ***



Air Doll ****

Red Cliff II olikin sitten pettymys posiitivisesti yllättäneen ykköseen nähden. Liikaa typeryyksiä ja tympeämpää sotimista kuin ekassa.



Mesrinet ohjelmiston parhaimmistoa, katsoessa pidin ensimmäisestä osasta enemmän mutta jälkikäteen kakkosta on tullut mietittyä enemmän.

Olipa jälleen todella kivat festarit! Ohjelmistostakin tuntui koko ajan löytyvän jotain uutta kiinnostavaa ja omaan makuun natsaavaa (Revanche ja My Winnipeg jäivät missatuista ehkä eniten kutkuttamaan).

Tässä oma satsi parhaimmasta huonoimpaan:



The Hurt Locker *****



Synecdoche, New York *****



Il Divo ****½



Valentino: The Last Emperor ****½

Oikein hyvä dokkari ja muutenkin varmaan hauskimpia koko festarin aikana näkemiäni leffoja. Valentinon mopsit ja naljailu ex-kumppanin kanssa!



Humpday ****½

Valloittavan hyväntuulinen ja aidonoloinen.



Soul Power ****½

Tämän missaaminen viime Berlinalessa jäi harmittamaan oikein kovasti ja ihan oikeutetusti, sillä dokkaria katsoessa tuntui kuin olisin päässyt puoleksitoista tunniksi paikan päälle fiilistelemään Zaire74-tapahtumaa. Viimeistään James Brownin esiintymisessä kulki kylmät väreet koko kropassa.



Red Cliff I-II ****

Aah, olihan tämä aika ihana ison budjetin, suurten tunteiden ja lukemattomien kyyhkysten spektaakkeli. Leffat jäivät myös sen verran koukuttavaan kohtaan, että onneksi ei vuotta kakkososan näkemistä täytynyt odottaa.



Thirst ****

Eka tunti ja sen aikana rakennettu romanssi olivat aivan mahtavia, tykkäsin toisaalta loppupuolen outoiluistakin, vaikka menikin harmillisen ylipitkäksi.



Fish Tank ****

Hieno leffa, tunnetasolla myös varmaan osuvin kuvaus naiseksi kasvamisesta, minkä olen elokuvassa nähnyt. Leffan tyttöjen upean roisi kielenkäyttökin hätyyttelee jotain Malcolm Tuckerin kovimpia kettuiluja In the Loopissa.



9 to 5: Days in Porn ****

Kiitettävän objektiivinen ja täynnä upeita henkilöhahmoja (omalle nurmelleen kuseksiva Otto Bauer, kissanpennun kanssa leikkivä misuagentti Mark Spiegler, World of Warcraft ‑accounttinsa sittemmin menettänyt teinitähti Mia Rose jne).



In the Loop ****

Hulvaton.



Mesrine 2 ***½



The September Issue ***½

Anna Wintourin hahmo on niin mieleton ja absurdi jääkuningatar, että leffa varmasti viihdyttää dokkarina muitakin kuin muodista kiinnostuneita.



Yatterman ***½

Pituutta olisi voinut karsia, mutta kuitenkin parhaimmillaan ihan tolkuttoman hauskaa sekoilua.



Metropia ***½

Itseasiassa tykkäsin tästä aikalailla, nimekkäät ääninäyttelijät toimivat hyvin (Udo!), ja post-apokalyptiseltä näyttävässä metroverkon yhdistämässä Euroopassa seikkailu oli aika kiehtova ajatus.



The Tournament ***½

Yllättävän jees paljolti virkistävän verisyyden ja roisiuden vuoksi.



Disco and Atomic War ***½



Visioneers ***

Ehdottomasti kertakatselun arvoinen musta komedia (mahtava Zach Galifianakis pääosassaan).



Ong Bak 2 ***

Alkupuolihan oli vielä ihan hyvännäköistä elokuvaa (norsukohtaus!), lopun mättövyöritystä katsellessa ei enää seuraavat (mahdolliset) juonenkäänteet kauheasti kiinnostaneet.



Nollywood Babylon ***

Todella herkullinen aihe, kiinnostaisi nähdä myös threadissa aikaisemmin mainittu toinen dokkari ja mielellään joskus myös noita elokuviakin (Jodan the Godfather!).



Mesrine 1 ***



Nymph **½



United Red Army **½

En kauheasti lämmennyt alun dokkaritykitykselle ja ideaalisti leffa olisi tietenkin ollut lyhyempi, mutta kiitettävän vaivattomasti kului silti aika kommareiden mökkikauheuksia katsellessa.



Poikien bisnes **½



Kinatay **

Tykkäsin päähenkilön elon esittelystä alussa (ehkä koska silloin oli vielä valoisaa…), mutta se parinkymmenen minuutin ajokohtaus kyllä kuoletti mielenkiinnon aika lopullisesti. Olin myös kuvitellut leffan shokeeraavan maineen johtuvan nimenomaan poikkeuksellisesta raakuudesta enkä siitä, ettei siinä näe oikein mitään yli tuntiin.



Johnny Mad Dog **



Comrade Couture *½

Ei missään nimessä erityisen ansiokas dokkarina, mutta jos haluaa hymähdellä itäsaksalaisen kaveriporukan kasarimuisteloille (ja tyylikkäille nuoruusvalokuville), niin ihan kelpoa materiaalia siihen. Lopun muotishown järkkääminen tuntui kuitenkin täysin turhalta ja miltei myötähäpeää tuottavalta.