22. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali

Hung Fist ( 16.9.2009 15:22)

Red Right Hand ( 16.9.2009 14:16)

Mites muuten noi tän vuoden Miiket? luettuina vaikuttivat ihan skeidalta. Am I right?

No molemmathan näyttää ihan pirun kovilta. Crows Zerossa ilmeisesti tykeillä kampauksissa varustetut kovissupermallipojat pieksee toisiaan (mulla on dvd:kin, mutta en katso sitä kun kerta pääsee Rexin kankaalta näkeen) ja Miiken edellinen koko perheen fantasia (Yokai daisenso) oli niin loistava, että Yatterman on festarin odotetuin elokuva. Ja siinä on nahka-asuinen Kyoko Fukada!!!



(en oikeasti edes välitä Fukadasta, kunhan vaan hypetän leffaa itselleni).

Yatterman on luultavasti samalla lailla huono kuin Yokai Daisenso tai Transformers, eli lastenleffa. Kiinnostaa silti, koska alkuteos sisältää huvittavaa visuaalista menoa – onhan jättimäinen rullaava koirarobotti yms. nyt nähtävä livenä.



Crows Zero on melkein oikea leffa jo. Olen menossa jopa katsomaan uudestaan. Tässä mielipiteeni viime vuodelta:

Crows Zero ***-



Takashi Miike tekaisi live-action prequelin huvittavalle ysäri-jengitappelumangalle CROWS. Toisaalta hän on oikea mies tällaisiin projekteihin, mutta tätäkin vaivaa Miiken perusongelma: Iso kasa hassuja hahmoja, mutta punainen lanka ja kunnollinen kerronta puuttuu. Sezuran-lukion koulumaailma on olemassa vain loputonta kilpailua ja valtataistelua varten. Battle Royalen tyyliin opettajat, opiskelu ja muu turha on jätetty miltei kokonaan pois. Oppilaat (t.s. nuorisorikolliset, kaikki Japanin pahimmat huligaanit haaveilevat Sezuraniin pääsystä ja sen valloittamisesta) vetävät toisiaan jatkuvasti turpaan ja laativat strategioita eri luokka-asteiden haltuunotosta tai erityisen vahvojen oppilaiden telomisesta. Vähän kuin seos seuraavia: Blue Spring, Once Upon a Time in High School, Cromartie High.. ei mikään aivan paska, itse asiassa varsin katsottava verrattuna muihin tuoreempiin Miikeihin, mutta 2h 10mins kesto on aivan liikaa. Jos Miike olisi tehnyt tämän 10 vuotta sitten, voisi kyseessä olla mestariteos. Nyt ajan hammas näkyy mm. nolossa kohtauksessa, jossa rokkari-keikalla esiintyykin ajan hengen mukaisesti joku vitun r'n'b artisti ja tötterötukat vain bailaavat onnessaan. Leffan soundtrack kun ei myisi pelkällä punkrockilla...



Ilmeisesti Miike on tehtailemassa jo jatko-osaakin. Toivottavasti Crowsin jatko-osa, WORST, päätyy myös filmille.

Eilen alkoi jo tosissaan vituttaa, että onnistuin menemään kolmeen näytökseen, jotka olivat kaikki digiprojektioita! Mistä saan selville näytösten formaatit tälläisen välttämiseksi?? Sivuilta en löytänyt mitään tietoa. Kaiken lisäksi käytössä olleet videotykit tuntuivat olevan kehnompia kuin omani, jokainen leffa oli hyvin tumma ja "musta" ei ollut lähelläkään mustaa vaan ennemmin tummavihreää/ruskeaa teatterista riippuen. Prkl.

Leffat:



Morphia *½



Siperialaisessa pikkukylässä morfiiniaddiktioon vajoavan lääkärin tarina on melkoisen tylsä ja unohdettavasti näytelty. Tapahtumaymäristö on kuitenkin kiehtova, Balabanov ei ole kyvytön ohjaaja ja aina välillä kohtauksetkin ovat ihan hyviä. Tämän kohdalla erityisesti korpesi että tuli digiltä, sillä ihan komeasti lavastettu ja kuvattu, mutta suurilta osin pimeässä tapahtuva elokuva näytti aivan paskalta ja digisyys häiritsi lakkaamatta, mikä varmaankin vaikutti osaltaan siihen etten enempää digannut.



Kitanay *



Yleensä ahdistun kohtalaisen helposti nuhjuisista väkivaltaelokuvista mutta Kitanayn loputtoman pitkät kohtaukset, jossa kamera heiluu jossain pimeässä mistä ei näe muuta kuin mustaa (eli tässä tapauksessa vihreää) saivat lopulta ennemmin huvittumaan kun touhu vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Nyt ostetaan olutta, sitten ankanmunia, sitten jälleen ajetaan autossa... En saanut minkäänlaisesta tunnelmasta otetta missään vaiheessa. Todennäköisesti huonoin elokuva, minkä olen R&A:ssa ikinä nähnyt. Luulin että olis ollut "35mm, HD-to-35mm" (Variety) mutta eipä siinä mitään, sysipaska tää on vaikka miten katsoisi.



ZMD: Zombies of Mass Destruction **



Aika lailla juuri sitä mitä odotinkin. Huumori yllättävän hauskaa, politikointikin toimi ok, zombeilussa ei nyt kovin mielikuvituksellisia ideoita mutta kyllähän tämän edellisten jälkeen ihan mielikseen katseli. Leffan aavistelinkin tulevan digiltä (ja näytti niin kuvatultakin) ja ei siinä mitään, mutta miten tuo kontrasti tosiaan oli noinkin surkea...

Spiritual Boxer ( 19.9.2009 10:23)

Morphia *½



Siperialaisessa pikkukylässä morfiiniaddiktioon vajoavan lääkärin tarina on melkoisen tylsä ja unohdettavasti näytelty. Tapahtumaymäristö on kuitenkin kiehtova, Balabanov ei ole kyvytön ohjaaja ja aina välillä kohtauksetkin ovat ihan hyviä. Tämän kohdalla erityisesti korpesi että tuli digiltä, sillä ihan komeasti lavastettu ja kuvattu, mutta suurilta osin pimeässä tapahtuva elokuva näytti aivan paskalta ja digisyys häiritsi lakkaamatta, mikä varmaankin vaikutti osaltaan siihen etten enempää digannut.

Itse diggasin kyllä elokuvasta. Ei toki Cargon tai Bratin tasoa mutta hyvä elokuva kuitenkin. Erityisesti hyvät näyttelijät jäivät mieleen. Tarina olisi ehkä kaivannut lisää potkua, mutta meni se näinkin. Mitään juonta ei elokuvassa oikeastaan ole, seurataan kaverin vajoamista syvemmälle. Yhteydet vallankumousaikaan jäävät myös heiveröisiksi. Tyypillisiä Balabanov-elementtejä silti riittää: sysimustaa huumoria, yököttävyyttä, briljanttia musiikin käyttöä. 3.5 starbaa.



Ja varmasti olisin minäkin digannut vielä enemmän jos kuva olisi edes jossain määrin siedettävä. Todellakin karmean paska kuva, lähes hävyttömän pimeää suttua siihen nähden että ollaan leffafestareilla ja katsotaan elokuvaa oikeassa elokuvateatterissa. 7 egeä tuntuu ryöstöltä kun telkusta katsottu vhs näyttäisi paremmalta. Visuaalisesti lumisissa maisemissa (siis silloin kun ei olla pimeissä mökeissä) tapahtuva elokuva kun olisi varmasti ollut hyvän näköinen.

Pikaraporttia perjantailta:

The Good, The Bad, The Weird ***-

Musiikit, kuvaus, tunnelma ja visuaalisuus kohdallaan, hyvää mongoli/mantsuria menoa kun ei liian usein näe. Jos tästä leikkaisi puoli tuntia puuduttavaa ammuskelua pois, päästäisiin jo kolmeen ja puoleen tähteen.



The Hurt Locker ****½

Bigelow osaa. Todella kuumottava tuotos, johon näennäisen yksinkertaiseen juoneen on saatu ujutettua paljon hyviä yksityiskohtia valottamaan sotilaiden mindsettiä.



Kinatay *½

No jopas oli. Vaikea sanoa, näinkö juuri kunnianhimoisen avantgarde-elokuvan vai maailman helpoimmilla keinoilla shokeeraamaan pyrkivän halpisvedätyksen. Äänimaailma, joka koostuu autojen hurinasta ja (hyvästä) minimalistisesta musiikista; pimeässä saman likaisen linssin läpi kotivideotyyliin tehty kuvaus. Onnistuneesta tunnelmasta kuitenkin vähän pisteitä.



Yatterman **½

Ainakin tämä oli alkuteokselle erittäin uskollinen, mistä aina respectiä tekijöille. Tuskin Yattermanista parempaa leffaa saisikaan. Tässä Miiken tuotoksessa eka tunti toimi oivallisesti tyhjäpäisenä spektaakkeli-viihteenä, mutta sitten alkoi riittää ja lopussa tuttuun tapaan jo mielessä toistuu mantra "lopu jo, lopu jo..." Koulutyttövuori!

On kyllä jotenkin omituista, että näitä diginäytöksiä riputellaan saleihin, joissa projektorit ovat järjestäen liian vanhoja. Esim. Kinopalatsissahan on ajettu kaikki mainokset jo vuosia digiltä ja onhan se laatu nyt huomattavasti parempi kuin vaikkapa Andorran tykin suoritus.

Revanche

Hyvä. Suosittelen.



Wild Combination: A Portrait of Arthur Russell

Ihan hyvä dokkari kiinnostavasta persoonasta.



United Red Army

Lähdin pois n. 50min kohdalla. Näytellyt kohtaukset dokumentaarisuuden keskellä eivät kyllä taaskaan toimineet pätkääkään. Ehkä vika on mussa, mutten vaan jotenki siedä tollasta ollenkaan. Lisäksi häiritsi, että näyteltyjen kohtausten rytmi oli paljon hitaampi kuin asiapuolen kuvatulitus.



Outrage

Erittäin vahva dokkari. Jotenkin kuumottavaa miten pimeä/kahtiajakoinen ihmismieli voi olla.



The Girlfriend Experience

Erinomainen. Amatöörinäyttelijät välillä häiritsivät ja välillä taas tuntuivat virkistäviltä. Pitänee haudutella vähän aikaa. Aika paljon samoja teemoja kuin Soderberghin ensimmäisessä elokuvassa Seksiä valheita ja videonauhaa. Varmasti myös aika henkilökohtainen elokuva.

United Red Army

Meitsi diggas. Alkoi hieman hitaanlaisesti mutta seuraavalle tasolle noustaan kun lähdetään terdejen kanssa vuoristoon "sotilasleirille." Alun letkeä tunnelma vaihtuu salakavalasti melkein guineapig ‑tyyliseksi inhorealismiksi. Self-critisize! Intensiivistä. Tolkutonta. Toki hakkaamista ja kiusaamista olisi voinut olla ehkä vähemmän, mutta taiteellisen valinnan ymmärtää: jos halutaan näyttää kaikki niin silloin on niin tehtävä. Armoa ei anneta – ei henkilöille elokuvassa, eikä katsojalle. Ei siis mikään helppo elokuva kun tarkoituksena on turruttaa katsoja päähenkilöiden typeryydellä. Ota tai jätä.



Loppukohtausta oli venytetty tarpeettomasti, mutta Wakamatsulla oli tässä henkilökohtainen ote ja missio joten mikäs siinä. Budjetin pienuus näkyi varsinkin lopussa. Isommalla rahalla olisi varmasti saatu päräyttävämpää settiä aikaan, mutta toisaalta henkilövetoisena hulluutena tämä toimi näinkin. Mori ja (oliko se akka) Nakata olivat kyllä osastoa vittumaisimmat elokuvan henkilöt ikinä – baadermeinhoffilaiset ovat piknikretkeläisiä näihin sekoboltseihin verrattuna.



Mainiota Wakamatsumaista musan käyttöä, varsinkin kollaasimaisessa alussa.

Lynn Shelton: Humpday

Varsin hauska joskin ennalta-arvattavasti loppuun etenevä. Näyttelijät oli ihan jees.



Louie Psihoyos: The Cove

Kyllähän tässä taas omatuntoa kolkuteltiin. Kaikin puolin ammattitaitoinen ja viihdyttävä dokumentti! Elohopea ‑juttu tuotiin kyllä mukaan vähän töksähtävästi. Ja ohjaajan elokuvan jälkeiset jutut lähti sen verran rönsyilemään joka puolelle että en jaksanut kuunnella loppuun asti.



Cary Fukunaga: Sin Nombre

Alkaa lupaavasti jengikuvauksena mutta sitten lähtee todella ennalta-arvattavalle tielle jossa lopun näkee jo kilsojen päästä. Loppuen lopuksi jengiympyröistäkään ei kerrota mitään sellaista mitä ei kokenut poliisisarjojen kuten vaikka The Shieldin katsoja tietäisi.



Takashi Miike: Yatterman

Not my cup of tea! Ekan viidentoista minuutin jälkeen harkitsin jo lähtöä mutta jaksoin loppuun. Muutamia ihan kivoja kaksimielisiä läppiä mutta tuollasenaan aivan liian pitkä. Tosin huomasin monesti että muut nauroivat kun minä en edes hymyillyt. Vähän paljasta pintää olis saanut olla.



Marco Amenta: The Sicilian Girl

Tykkäsin! Loppupeleissä aika tutuilla poluilla etenevää menoa mutta valottaa kivasti Sisilialaista mielenlaatua ja tuon ajan Italian henkeä muutenkin. Näyttelijät kaikki oikein hyviä. Viime aikoina on tullut muutenkin tutustuttua italian mafian historiaan (Corleonen nimellä kulkeva minisarja kannattaa minusta tsekata jos aihe kiinnostaa). Todella karua meininkiä Italiassa 80-luvulla kaikkine salamurhineen ja autopommeineen.



Brillante Mendoza: Kinatay

Siis vittu tää oli huono! En haluasi käyttää kuvausta, "katsoisin mielummin nurmikon kasvamista", mutta nyt on ihan pakko. Olihan loppuun heitetty ihan "kovaa" kamaa mutta kun ei enää kiinnostanut ja hahmoihin ei ollut nimen lisäksi paljon muuta kontaktia. Ja loppuminuutit oli ihan tuskaa... Siis kyllähän tohon olis toinen viisminuuttinen seisoskelua mennyt kevyesti!



Chan-wook Park: Thirst

Oli ehkä vähän turhan kovat odotukset. Sisälsi enemmän komediaa kuin odotin. Josta suurin osa kyllä toimi. Tuntui kuitenkin loppupuoliskolla vähän pitkitetyltä. Pääosapari oli hyvä. Kang-ho Song oli taas kerran mies paikallaan! Vähän kyllä epäilen että Park ei pysty koskaan Oldboyta ylittämään tai samalle tasolle yltämään.



Andrea Arnold: Fish Tank

Thirstistä kirjaimellisesti suoraan tähän. Michael Fassbender tuntuu olevan vähän joka paikassa. Hyvä näyttelijä ei siinä mitään. Mutta kyllä Katie Jarvis vetää hienon ja sympaattisen roolin. Tykkäsin kyllä tästä erityisesti hienosti välittyvän tunnelman ja roolisuoritusten ansiosta.



Philippe Lioret: Welcome

Sympaattinen leffa tämäkin. Ranskalaisella ammattitaidolla tehty. Mutta ei mitenkään ihmeellinen.



Se tän festarin koviten kolahtava leffa ei ainakaan ollut tuossa satsissa mutta vielä paljon lupaavaa jäljellä.

Yatterman – perjantai ei tuntunut hyvältä. Pohjalla oli helvetinmoinen krapula sekä viisituntinen junamatka, jonka jälkeen piti käydä kääntymässä hotellilla ennen mieletöntä pikaravia Rexiin. Välillä tuntui jo siltä että heitän lipun helvettiin, jos tämä osoittautuisi vituttavaksi Miikeksi. Sitä en kestäisi.

Mutta onneksi en heittänyt. Toisessa tilanteessa ja mielentilassa tämä rymypelleily olisi varmaankin ottanut enemmän päähän, mutta juuri silloin alkoi tämän elokuvan ansioista tuntua siltä että elämä voittaa. Olihan se toki liian pitkitetty ja paikoitelen epäolennaisuuksiin keskittyvä (negatiivisessa mielessä), mutta lopputulos on vahvasti positiivinen.



Humpday – "ihan kiva" amerikkalainen pikkuindie – tällä kertaa ihan oikea indie eikä mikään Little Miss Sunshine/Juno/whatever-feikki. Loppuratkaisu oli perseestä ja dialogi joissakin kohdissa turhan selittelevää ja rautalangasta väännettyä ("tiedätsä me ei olla niin mustavalkoisia ihmisinä").



Russia 88 – viime helmikuun väittely tämän elokuvan ansioista oli vielä mielessä ja ehkä sen takia tai siitä huolimatta leffa osoittautui helvetin kovaksi.

Shocky ( 26.8.2009 14:20)

Vältä:

Russia 88 – nolostuttavan amatöörimäinen

sanoo kaveri, joka ei erota videopeliä elokuvasta. No ei se mitään. En silti oikein ymmärrä kritiikkiä amatöörimäisyydestä silloin kun esteettinen ja sisällöllinen amatöörimäisyys on täysin harkittua. Myönnettäköön, että väkivaltakohtaukset olivat keinotekoisia, mutta niitä oli lopulta yllättävän/kiitettävän vähän. Ja skinien yhteydet Venäjän viranomaisiin jäivät viittauksen asteelle, mutta näiden asioiden käsittely olisi vaatinut oman elokuvan. Lopetus oli todella kuumottava.



Ja tänään Ong Pak 2 ja Red Cliff. Tony Jaa on kunkku, mutta onko John Woosta enää mihinkään?

ARgh tässä nopeat viime hetken lätinät, festarit loppui mun osalta tähän, lähden nyt Japaniin mikäli päästävät maahan edes, sopivasti sairastuin just...

175. United Red Army ***½

Ylipitkä. Kait se on uskottavuuskysymys sitten. Keskivaiheen uuvuttava toisto olisi voitu rikkoa jollain takaumilla tai keskusteluilla jotka olisivat avanneet hieman alussa supernopeudella vyörytettyjä kontekstitietoja... Wakamatsu sanoo tehneensä leffan vittuunnuttuaan muiden aiheesta tehtyjen leffojen valheellisuuteen, etenkin Masato Haradan The Choice of Hercules (joka muuten olisi kiva nähdä festariohjelmistossa) saa vihaa osakseen. Itse pidin myös tästä öö jonkun kuuluisan länsi-bändin jampan tekemästä musasta, vaikka kanssa-elitisti valitteli jotain "hissimusiikista".



176. Thirst ***½

Ylipitkä. Hyvä.



177. Comrade Couture ?

En tainnut olla ihan kohdeyleisöä. Vaikka DDR-meiningit lähtökohtaisesti kiinnostavatkin, niin en oikein osaa tuntea mitään kun jotkut has-beenit muistelevat villiä nuoruuttaan ja sitten tekevät joistain jätesäkeistä muotinäyttelyn. Tartuin esittelytekstissä olleeseen täkyyn, eli kiinnosti tietää lisää tästä Sven Marquardtista. Kieltämättä muotikuvaaja-tausta selittää, miksi Berghain-klubin ovella tyyppi kuumottavan pitkään tsekkaili millainen paita mulla oli päällä ennen kuin päästi ineen



178. Crows Zero ***-

Ylipitkä... silti parempaa uutta Miikeä. Jatko-osa ens vuoden R&A:han, kiitos!



179. The Tournament ****+

Kuulkaas ihmiset, tämän takia en halua koskaan kuulla leffoista mitään ennakkoon: En tiennyt mitään näyttelijöistä, ja The Tournament olikin sarja positiivisia yllätyksiä, ja kuin räätälöity omiin intresseihini: Sebastien Foucan, Scott Adkins, Kelly Hu.. Lisäksi äärimmäisen viihdyttävää kamaa! Vaikka Ving Rhamesin eikun sorry käsikirjoittajan aivotoiminta vähän ihmetytti; miten noin hidasälyinen jäbä voisi ikinä voittaa edellisen turnauksen?

Red Right Hand ( 19.9.2009 20:29)

United Red Army

Mori ja (oliko se akka) Nakata olivat kyllä osastoa vittumaisimmat elokuvan henkilöt ikinä – baadermeinhoffilaiset ovat piknikretkeläisiä näihin sekoboltseihin verrattuna.

Heh, katsopa samasta aiheesta tehty Kichiku Dai Enkai – unitedredarmylaiset ovat pikinikretkeläisiä näihin sekoboltseihin verrattuna! Sick Fucks! Tosin sen realistisuudesta en tiedä, Wakamatsu taas ainakin korostaa tehneensä mahdollisimman objektiivisen elokuvan (ja hänellä luulisi olevan tietämystäkin, yksi tärkeä Wakamatsu Productionsin jamppa lähti Japanese Red Armyn riveihin jne.)

Disco Studd ( 20.9.2009 13:30)

Russia 88 – viime helmikuun väittely tämän elokuvan ansioista oli vielä mielessä ja ehkä sen takia tai siitä huolimatta leffa osoittautui helvetin kovaksi.

Shocky ( 26.8.2009 14:20)

Vältä:

Russia 88 – nolostuttavan amatöörimäinen

sanoo kaveri, joka ei erota videopeliä elokuvasta. No ei se mitään. En silti oikein ymmärrä kritiikkiä amatöörimäisyydestä silloin kun esteettinen ja sisällöllinen amatöörimäisyys on täysin harkittua. Myönnettäköön, että väkivaltakohtaukset olivat keinotekoisia, mutta niitä oli lopulta yllättävän/kiitettävän vähän. Ja skinien yhteydet Venäjän viranomaisiin jäivät viittauksen asteelle, mutta näiden asioiden käsittely olisi vaatinut oman elokuvan. Lopetus oli todella kuumottava.

Tästä voidaan vääntää lisää sitten kun asiantuntevien ihmisten kommentit tulee. Nyt mulla on kiire pois -->

Ja tänään Ong Pak 2 ja Red Cliff. Tony Jaa on kunkku, mutta onko John Woosta enää mihinkään?

Tony Jaa on kunkku, mutta ei todellakaan ohjaajana: Ong-Bak 2 = huono





So long & kiitos festareista!



Parhaat: The Hurt Locker & The Tournament

Huonoimmat: Kinatay

Shocky ( 20.9.2009 15:01)

Red Right Hand ( 19.9.2009 20:29)

United Red Army

Mori ja (oliko se akka) Nakata olivat kyllä osastoa vittumaisimmat elokuvan henkilöt ikinä – baadermeinhoffilaiset ovat piknikretkeläisiä näihin sekoboltseihin verrattuna.

Heh, katsopa samasta aiheesta tehty Kichiku Dai Enkai – unitedredarmylaiset ovat pikinikretkeläisiä näihin sekoboltseihin verrattuna! Sick Fucks! Tosin sen realistisuudesta en tiedä, Wakamatsu taas ainakin korostaa tehneensä mahdollisimman objektiivisen elokuvan (ja hänellä luulisi olevan tietämystäkin, yksi tärkeä Wakamatsu Productionsin jamppa lähti Japanese Red Armyn riveihin jne.)

Onhan toi nähty jo back in the days. On kuitenkin enemmän fantasiaosastoa, vaikka hyvä leffa sekin. Aikanaan Palestiinaan häipyneen Adachin Prisoner/Terrorist olisi varmaan hyvä tsekata URA:n rinnakaisteoksena. Itseasiassa muistin että Adachi olisi ollut tässäkin elokuvassa jotenkin messissä, mutta ilmeisesti ei.

Onk Bag 2 – suoraan sanottuna tämä oli juuri sellainen kuin odotin, mikä oli pettymys sinänsä. Fyysisenä suoritteena erinomainen, mutta se kaikki muu jälleen kerran... Tarinankerrontaa ei käytännössä ole. Sivuhahmoja heitellään minne sattuu. Ja mistä näitä rättipääninjoja oikein tulee? Nykyisissä miekkaleffoissa voidaan käyttää onnistuneesti roiskuvaa digiverta, joka kuitenkin häviää mystisesti ilmaan.



Näytös oli digiprojektio. Mä en kestä.

Everybody Dies But Me

Edessäni istui joku teini kai vanhempansa kanssa katsomassa elokuvaa. Sitten heti alkuun tulee ruutuun teinityttöjen paljaita rintoja ja viiltelyä. Vähän myöhemmin vanhemmat hakkaa lapsiaan ja teinit huutaa. Todellinen perhe-elokuva. Tykkäsin, vaikka rankat kohtaukset oli jotenkin kliseiden rajamailla.

Eräs festivaalityöntekijä kertoi mulle, että 140:stä elokuvasta peräti noin nelisenkymmentä esitetään diginä. Aika nihkeetä toimintaa. Morphian digiesitys oli surkeaa katseltavaa, onneksi itse elokuva oli niin hyvä, että sen unohti nopeasti. Toisin oli Kinatayn kohdalla, joskin pakko sanoa, että olihan siinä kopiossa pakko olla jotain vikaa saatana.

Muuten ensimmäinen viikonloppu on ollut varsin elämyksellinen. Parhaimmistossa tähän mennessä ehdottomasti The Hurt Locker (****) ja Il Divo (****).

So far.

Magneettimies. Onneksi onnistunut!



Morfiy. Vaikka projektio näytti välillä todella paskalta, ei leffa mennyt täysin pilalle. Omituisella tavalla kiehtova ja lopun spiraalimainen syöksykierre oli kuumottavaa kamaa.



Ezra. Mielenkiintoisesti toteutettu cannibal holocaust meets cinema verite meets kauniit ja rohkeat lapsisotilaskuvaus. Leffaa oli katsomassa mun lisäksi ehkä 10 ihmistä, outoa.



The Tournament. Näistä viimeaikaisista "palkkatappajapistäähaisemaan"-leffoista paras, joka ei kyllä ole vielä paljon. Plussaa kasarihenkisistä splatter-räjähdyksistä.



Ong Bak 2. Yllättävän hyvä.



Il Divo. No olihan tämä todella onnistunut.