Tarantinon kurssi ei nouse enää?

Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Jackie Brown. Kolme kovaa leffaa, joista kaksi ensimmäistä mestariteoksia. Tarantino oli kieltämättä 90-luvun kuumimpia ohjaajia, ja ehkäpä juuri kuumin ‑eikä syyttä. Nyt kuitenkin kurssi on tunnetusti muuttunut ‑Kill Billit olivat kaiken kaikkiaan melko keskinkertaisia, ja tuo Death Proof oli jo melko paskakkaa toistoa. Mikään ei ole ikuista, mutta palaako Tarantino vielä mestariteoslinjalleen, joita ysärillä todistettiin? Seuraavaksi kaverilla suunnitteilla Inglourious Bastards, joka on vielä toistaiseksi kysymysmerkki. Mukana tutut vakiotiimiläiset (Michael Madsen, Tim Roth..) mutta tuleeko mitään edes Reservoir Dogsin lähelle yltävää teosta? Mietteenne.

Ja varmasti on melko puhuttu aihe tämä, mutta en kuitenkaan sattunut löytämään mitään vastaavaa topicia, joten otin vapauden kyhätä tämän.

Tarantino on vain nykyään tarpeeksi iso kiho toteuttaakseen exploitaatio-fetissejään, kun vanhemmat elokuvat olivat enemmän "normaaleja" elokuvia. Itse kyllä pidin Kill Billeistäkin, vaikka tosiaan enemmän iskee tuollainen Pulp Fiction meininki. Tosin hieman koko Tarantino ruennut kyllästyttämään, kun uho tuntuu olevan kova, mutta tulokset sitäkin hiljaisempia.

Eihän se eksploitaatiofetissien toteuttaminen jatku (paitsi ehkä omasta taskusta maksettuna), jos uudet elokuvat menevät niin heikosti kuin Grindhouse. Inglorious Bastardsissa Tarantinolla on pelissä enemmän kuin ennen, ohjaajan olisi pakko saada suuri yleisö takaisin ja osoittaa pystyvänsä tekemään jotain itselleen täysin uutta, isojen puitteiden historiallista elokuvaa. Quentinin kurssi elokuvamaailman matkittuna vaikuttajapersoonana oli aikoinaan äärimmäisen kova ja edelleen ainakin kohtalainen, mutta valtava medianäkyvyys on syönyt lopullisesti sen uutuudenviehätyksen joka mahdollisti ohjaajan kovimman nosteen, vaikka tulevista elokuvista tulisi kuinka hyviä. Itse olen lähinnä utelias näkemään, millaista retro-natsipropagandaa QT saa Bastardsissa aikaan.

Mä tykkäsin Death Proofista itse asiassa enemmän kuin Kill Billeistä, mutta samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että taso on laskenut. Näissä uudemmissa on ihan kivoja copypasteja eri genre-leffoista (nautin mm. Death Proofin siitä kohtauksesta, jossa murhaaja kuvaa naisia ja taustalla soi gialloille tyypillinen musiikki), mutta kokonaisuutena ei iske läheskään yhtä kovaa kuin nuo jo aiemmin mainitut Reservoir Dogs, Pulp Fiction ja Jackie Brown.

"Great artists steal, they don't do homages", Tarantino uhosi ennen vanhaan ja kopioi häikäilemättä marginaalisista suosikkielokuvistaan kokonaisia kohtauksia, jos ne palvelivat kertomusta ja näkemystä. 2000-luvulla kuvio on muuttunut: tarinankerronta ei ehkä olekaan pääasia, vaan juonet voidaan alistaa palvelemaan huolettoman naivistista homage-homoilua ja tyylittelyä. Vaikka jälki on edelleen usein päräyttävää ja viehättävää, välillä toivoisi Tarantinon taas ryhtyvän yhteistyöhön jonkun toisen käsikirjoittajan kanssa, joka ei ole Robert Rodriguez.

Yhdessä Roger Avaryn kanssa kehiteltyjen varhaistöiden yksi taustavoima on luullakseni kunnianhimoisten tulokkaiden ahkera ja kriittinen keskinäinen ideoiden heittely. Asetelmien yksinkertaisuudesta huolimatta oivalluksia sateli ja vähemmän hyvät läpät oli selvästi torpedoitu pois tieltä jo alkuvaiheissa. Uusi duo QT & Rodriguez (tai QT & Eli Roth) tuntuu haluavan lähinnä pitävän omaa kivaa mihin heillä tietysti myös on lahjoja, mutta entinen luova puristus puuttuu.

Lauri Lehtinen ( 31.10.2008 10:51)

Uusi duo QT & Rodriguez (tai QT & Eli Roth) tuntuu haluavan lähinnä pitävän omaa kivaa mihin heillä tietysti myös on lahjoja, mutta entinen luova puristus puuttuu.

Näitä "omien rakkaiden lapsien tappamisen" kykenemättömyyteen hervahtavia ja laajasti elokuviensa tuotantokaarta (tuotanto, käsikirjoitus ja ohjaus) hallitsevia nuoria amerikkalaisia elokuvantekijöitä on kai tällä hetkellä useampiakin. Esim. M. Night Shyamalan. Jonkinlaista uusauteur-ohjaajistoa, joiden elokuvien omakohtaisuus ei niinkään tuota edellisen auteur-elokuvapolven tapaan uusia painavia visioita, vaan pikemminkin fiilispohjaisia kollaaseja. Ajankuvaa epäilemättä tämäkin, ihan 60-luvun elokuvien tapaan. Silti itsekin jään kaipaamaan tuota "luovaa puristusta".

Ommo ( 31.10.2008 13:58)

Silti itsekin jään kaipaamaan tuota "luovan puristuksen puutetta".

Eihän sitä tarvitse jäädä kaipaamaan, siitähän nautimme koko ajan.

Ei ole Tarantinon poika iskenyt enää vuosiin mielihyväkeskukseen, Death Proof oli tosiaan melkoisen tylsää nauhantuhlausta en sitten tiedä josko tuosta Inglorious Bastards:in uusintaversiosta olisi sitten johonkin, sittenhän sen näkee, mikähän lienee nimen takana kun imdb ilmoittaa uuden version nimeksi "Inglourious Basterds (2009)"

Artisan ( 31.10.2008 18:52)

Ommo ( 31.10.2008 13:58)

Silti itsekin jään kaipaamaan tuota "luovan puristuksen puutetta".

Eihän sitä tarvitse jäädä kaipaamaan, siitähän nautimme koko ajan.

Juuri näin. Korjasin. Ei varmaan pidä jatkossa yrittää siteerata muiden tekstiä, kun ei tuo oma aivokapasiteetti tunnu riittävän tällaisiin lainaamisen kaltaisiin todella vaikeisiin toimiin...

Eihän toi nyt mitään. Jo muinaisen, Marion Rungin laulaman ja Chrisse Johanssonin sanoittaman Syksyn sävel-voittajan "Rakkaus on hellyyttä"-schlagerin kertosäe kuului

"Rakkaus on hellyyttä muuten se on mennyttä, sitä pitää hoivata

Rakkauden tunteita, kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata"



Anteeksi itse aiheesta lipsuminen.

Heebon tekeleet eivät ole vuosiin paljon väräyttäneet, ja tuntuu että Tarantinon maine varsinaisena ansioituneena leffaohjaajana on vähentynyt ja toisaalta alan julkisena pellenä/guruna/asiantuntija kasvanut. Kyllähän muitten ideoitten onnistuneesti kierrättäminen vaatii sekin taitoa, mutta kauas on tultu kahdesta ekasta leffasta joissa vielä oli tiivistynyt hyvä rikoselokuva ja genretietous. Nyt on jäljellä vain genretietous ja sen pakonomainen hehkutus.

Tässä juuri ne "hyvät" ja "paremmat" ohjaajat punnitaan. Kahteen ensimmäiseen elokuvaan Tarantino sai puristettua kaikki vuosien varrella saamansa vaikutteet tyylikkäästi ja onnistuneesti. Jackie Brown oli jo väsyneempi blaxploitaatio apinointi. Kill Billit oli sinänsä ihan tyylikkäitä mutta ehkä hieman väkinäisiä ja Death Proof jo lähinnä säälittävä vaikkakin ihan viihdyttävää katsottavaa.

Seuraavaksi pitää tarttua jo valmiiseen aiheeseen ja muidenkaan leffoja ei voi loputtomiin apinoida. Tämä todistaa sen että Tarantinolla ei riitä visio luomaan jotain omaa ja mielenkiintoista. Kaveri on enemmän pikkupoika leffaintoilija kuin taiteilija jonka pitäisi tässä tilanteessa pystyä hieman uusiutumaan.



Toisaalta 2 viiden tähden leffaa ja muutkaan ei mitään ihan paskoja on jo ihan hyvin yhdeltä mieheltä. On niitä paskempiakin ohjaajia. Kyllä mä Quentinista diggaan kritiikistä huolimatta.

Ihme vikinää. Parempia leffoja Tarantino tekee edelleen kuin 99% muista ohjaajista.

KCrimso ( 4.11.2008 18:34)

Ihme vikinää. Parempia leffoja Tarantino tekee edelleen kuin 99% muista ohjaajista.

Unissas tekee...

flimtrick ( 4.11.2008 17:11)

Jackie Brown oli jo väsyneempi blaxploitaatio apinointi.

Voitko kertoa lisää siitä, mitä JB:hen on bläkkäreistä apinoitu.