Tarantinon kurssi ei nouse enää?

Lauri Lehtinen ( 5.11.2008 17:29)

flimtrick ( 5.11.2008 19:25)

Lauri Lehtinen ( 5.11.2008 17:20)

flimtrick ( 5.11.2008 18:52)

Muutenkin leffan verkkainen tyyli ja turhanpäiväinen ja ajoittain puuduttava dialogi aiheuttaa fiiliksen että sinänsä jo suht mielenkiinnoton tarina ei oikein etene mikä on hyvin monen blaxploitaatioleffojen tyypillinen piirre.

Muuten oikein mutta sehän on hyvin monen ranskalaisten arthouse-leffojen tyypillinen piirre.

Hehheh, niin... mielipidekysymys.

Ei vaan "pointti" oli se, että mikä tekee paikallaan polkemisesta bläkkäreille erityistä, kun sitä valkoistenkin tekeleissä viljalti esiintyy.

Niin varmasti samoja piirteitä löytyy useammastakin genrestä. Jos leffa on kuitenkin tyyliltään hyvin bläkkärin oloinen niin oletan että myös tämä matkiminen on otettu sieltä. Niin tai no mistäs sen tietää vaikka Q olis kattellu vähän ranskalaisia art-house leffoja jossain välissä.

flimtrick ( 5.11.2008 20:20)

Lauri Lehtinen ( 5.11.2008 17:29)

flimtrick ( 5.11.2008 19:25)

Lauri Lehtinen ( 5.11.2008 17:20)

flimtrick ( 5.11.2008 18:52)

Muutenkin leffan verkkainen tyyli ja turhanpäiväinen ja ajoittain puuduttava dialogi aiheuttaa fiiliksen että sinänsä jo suht mielenkiinnoton tarina ei oikein etene mikä on hyvin monen blaxploitaatioleffojen tyypillinen piirre.

Muuten oikein mutta sehän on hyvin monen ranskalaisten arthouse-leffojen tyypillinen piirre.

Hehheh, niin... mielipidekysymys.

Ei vaan "pointti" oli se, että mikä tekee paikallaan polkemisesta bläkkäreille erityistä, kun sitä valkoistenkin tekeleissä viljalti esiintyy.

Niin varmasti samoja piirteitä löytyy useammastakin genrestä. Jos leffa on kuitenkin tyyliltään hyvin bläkkärin oloinen niin oletan että myös tämä matkiminen on otettu sieltä. Niin tai no mistäs sen tietää vaikka Q olis kattellu vähän ranskalaisia art-house leffoja jossain välissä.

Niinpä. Jos miettii Jack Hillin ohjaamia Pam Grierin 1970-luvun bläkkäreitä joihin JB hieman viittaa, niin aika rivakkakulkuisia ne oman aikansa lapsiksi olivat, Coffy on myös aika ytimekästä grindhouse-kamaa. Toisaalta JB:ssä on ainakin musiikkivalinnoissa yhteyksiä myös mm. Jess Francon eurokauhuun, jossa hitaanpuoleinen haahuilu oli keskeinen osa estetiikkaa.



Eli ainakaan verkkainen tempo ei tee Jackiesta bläkkärien apinointia, koska (nyt tarkkana) se ei ole ensisijaisesti afroamerikkalainen oivallus johon elokuvantekijä voi yltää vain ahkeran blaxploitaation tankkaamisen kautta. Tai en usko että ainakaan linnasalot, lehmuskalliot ja honkasalot ovat sitä kautta oppineet hitaiksi.

Lauri Lehtinen ( 5.11.2008 19:01)

flimtrick ( 5.11.2008 20:20)

Lauri Lehtinen ( 5.11.2008 17:29)

flimtrick ( 5.11.2008 19:25)

Lauri Lehtinen ( 5.11.2008 17:20)

flimtrick ( 5.11.2008 18:52)

Muutenkin leffan verkkainen tyyli ja turhanpäiväinen ja ajoittain puuduttava dialogi aiheuttaa fiiliksen että sinänsä jo suht mielenkiinnoton tarina ei oikein etene mikä on hyvin monen blaxploitaatioleffojen tyypillinen piirre.

Muuten oikein mutta sehän on hyvin monen ranskalaisten arthouse-leffojen tyypillinen piirre.

Hehheh, niin... mielipidekysymys.

Ei vaan "pointti" oli se, että mikä tekee paikallaan polkemisesta bläkkäreille erityistä, kun sitä valkoistenkin tekeleissä viljalti esiintyy.

Niin varmasti samoja piirteitä löytyy useammastakin genrestä. Jos leffa on kuitenkin tyyliltään hyvin bläkkärin oloinen niin oletan että myös tämä matkiminen on otettu sieltä. Niin tai no mistäs sen tietää vaikka Q olis kattellu vähän ranskalaisia art-house leffoja jossain välissä.

Niinpä. Jos miettii Jack Hillin ohjaamia Pam Grierin 1970-luvun bläkkäreitä joihin JB hieman viittaa, niin aika rivakkakulkuisia ne oman aikansa lapsiksi olivat, Coffy on myös aika ytimekästä grindhouse-kamaa. Toisaalta JB:ssä on ainakin musiikkivalinnoissa yhteyksiä myös mm. Jess Francon eurokauhuun, jossa hitaanpuoleinen haahuilu oli keskeinen osa estetiikkaa.



Eli ainakaan verkkainen tempo ei tee Jackiesta bläkkärien apinointia, koska (nyt tarkkana) se ei ole ensisijaisesti afroamerikkalainen oivallus johon elokuvantekijä voi yltää vain ahkeran blaxploitaation tankkaamisen kautta. Tai en usko että ainakaan linnasalot, lehmuskalliot ja honkasalot ovat sitä kautta oppineet hitaiksi.

Joo kyllä mä tajuan, ei tarvi rautalangasta vääntää. En kyllä viestissä puhunut että pelkkä hitaanpuoleinen tyyli olis ensisijaisesti tuonut mieleen bläkkärileffat. Enkä ole missään vaiheessa väittänyt että se olisi ensisijaisesti lähtöisin niistä elokuvista. Lähinnä vaan yritin perustella väitettäni bläkkärien apinoinnista sillä että tämän kyseisen JB elokuvan yhteydessä mm. juuri tuon tietynlaisen verkkaisuuden ja muiden siinä mukana tulevien ilmiöiden yhteissummana mieleen tulee vahvasti blaxploitaatio elokuvien estetiikka. Joo totta että ei ne kaikki ole hidastempoisia mutta moni niistä "tuntuu" hidastempoisemmalta kuin mitä onkaan juuri sen takia että vaikka periaatteessa koko ajan jotain tapahtuu, homma ei vaan tunnu etenevän tarpeeksi mielenkiintoisesti.

flimtrick ( 5.11.2008 19:22)

En kyllä viestissä puhunut että pelkkä hitaanpuoleinen tyyli olis ensisijaisesti tuonut mieleen bläkkärileffat. Enkä ole missään vaiheessa väittänyt että se olisi ensisijaisesti lähtöisin niistä elokuvista. Lähinnä vaan yritin perustella väitettäni bläkkärien apinoinnista sillä että tämän kyseisen JB elokuvan yhteydessä mm. juuri tuon tietynlaisen verkkaisuuden ja muiden siinä mukana tulevien ilmiöiden yhteissummana mieleen tulee vahvasti blaxploitaatio elokuvien estetiikka. Joo totta että ei ne kaikki ole hidastempoisia mutta moni niistä "tuntuu" hidastempoisemmalta kuin mitä onkaan juuri sen takia että vaikka periaatteessa koko ajan jotain tapahtuu, homma ei vaan tunnu etenevän tarpeeksi mielenkiintoisesti.

Arvaas mitä sä apinoit?

Shocky ( 5.11.2008 17:57)

Mitä tarkoitat "viime vuosilla"? Jos nyt katsoo viimeistä viittä vuotta, Pitt on ollut mukana about kolmessa onnistuneessa leffassa ja neljässä huonossa tai peräti sietämättömässä leffassa. Tarantino on samaan aikaan tehnyt kolme loistoleffaa (DP = ****+) ja vaikuttanut vielä ilmeisen myönteisesti Rodriguezin Sin Cityynkin. Se on kyllä totta, että Tarantinon temput on nyt taidettu jo nähdä, enkä hirveästi usko uuteen nousukauteen. Fanikunta ei ole kuitenkaan miestä hylännyt, kuten kävi esim. paljon suuremmalle nerolle George Lucasille.. alan kohta jo häpeillä seinilläni killuvia Star Wars ‑julisteita. paitsi life-size prinsessa Leia-julisteesta en luovu ikinä



Pitt:



[color="#FF0000"]Troy (2004)

Ei nyt pitäisi mennä taas tähän, mutta Troijahan on tunnetusti Pittin paras elokuva 2000-luvulla.

Humphrey Bogart ( 6.11.2008 10:06)

Shocky ( 5.11.2008 17:57)

Mitä tarkoitat "viime vuosilla"? Jos nyt katsoo viimeistä viittä vuotta, Pitt on ollut mukana about kolmessa onnistuneessa leffassa ja neljässä huonossa tai peräti sietämättömässä leffassa. Tarantino on samaan aikaan tehnyt kolme loistoleffaa (DP = ****+) ja vaikuttanut vielä ilmeisen myönteisesti Rodriguezin Sin Cityynkin. Se on kyllä totta, että Tarantinon temput on nyt taidettu jo nähdä, enkä hirveästi usko uuteen nousukauteen. Fanikunta ei ole kuitenkaan miestä hylännyt, kuten kävi esim. paljon suuremmalle nerolle George Lucasille.. alan kohta jo häpeillä seinilläni killuvia Star Wars ‑julisteita. paitsi life-size prinsessa Leia-julisteesta en luovu ikinä



Pitt:



[color="#FF0000"]Troy (2004)

Ei nyt pitäisi mennä taas tähän, mutta Troijahan on tunnetusti Pittin paras elokuva 2000-luvulla.

Toi "fakta" taitaa kyllä olla tunnettu vaan Artisanin ja sun piireissä. Yllättävänkin (pidän äijää kuitenkin kohtuu hyvänä näyttelijänä) heikko on kyllä ollut Pittin 2000-luku. Selkeinä kohokohtina erottuu Babel ja etenkin mestarillinen The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford.

Troija on perseestä enkä arvota tekotärkeää Babeliakaan kovin korkealle. Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta on hyvä, Burn After Reading näkemättä. Eli Bradin 2000-luvun tuotanto on ollut kieltämättä aika ankeaa, mutta ehkä nämä kaksi viimeisintä ilmeisesti parasta laatua edustavaa tuotantoa on osoitus BP:n kurssin noususta.

sud ( 6.11.2008 11:38)

Buumina alkunsa saanut "Tarantino on hyvä"-meemi varmasti alkaa haalistumaan aikuisyleisön keskuudessa nykyistä menoa, saas katsoa kauanko kestää teininostetta(Kill Bill 1&2)..

Teininostetta? Vittu mitä läppää.



Rotten Tomatoesin mukaan konsensus oli että 85 prosenttia kummankin Kill Billin arvosteluista (yli 200 arvostelua/per leffa) oli positiivisia. Elitistissä keskiarvo leffoille on neljä tähteä yli kahdenkymmenen arvion otannalle. Eli kai noista kuitenkin joku muukin piti teinit. Se on tietenkin vaan eteenpäin jos Kill Billit toivat Tarantinolla jotain ylimääräistä arvonantoa vielä teineiltäkin. Eli Tarantinon kurssi on nousussa kun uudet sukupolvetkin alkaa diggailemaan.

Shocky ( 5.11.2008 16:57)

Jos nyt katsoo viimeistä viittä vuotta, Pitt on ollut mukana about kolmessa onnistuneessa leffassa ja neljässä huonossa tai peräti sietämättömässä leffassa.

Tuossa on nyt laskuvirhe. Pittillä on vielä neljäskin loistoelokuva tuolla listalla joka tuossa jo edellä mainittiinkin. Tarantinon kurssi sen sijaan on laskenut kuin lehmän häntä, Kill Bill vol. 1:n erinomaisuudesta vol. 2:n mitättömyyteen ja edelleen Death Proofin sietämättömyyteen.

Humphrey Bogart ( 6.11.2008 10:06)

Shocky ( 5.11.2008 17:57)

Mitä tarkoitat "viime vuosilla"? Jos nyt katsoo viimeistä viittä vuotta, Pitt on ollut mukana about kolmessa onnistuneessa leffassa ja neljässä huonossa tai peräti sietämättömässä leffassa. Tarantino on samaan aikaan tehnyt kolme loistoleffaa (DP = ****+) ja vaikuttanut vielä ilmeisen myönteisesti Rodriguezin Sin Cityynkin. Se on kyllä totta, että Tarantinon temput on nyt taidettu jo nähdä, enkä hirveästi usko uuteen nousukauteen. Fanikunta ei ole kuitenkaan miestä hylännyt, kuten kävi esim. paljon suuremmalle nerolle George Lucasille.. alan kohta jo häpeillä seinilläni killuvia Star Wars ‑julisteita. paitsi life-size prinsessa Leia-julisteesta en luovu ikinä



Pitt:



[color="#FF0000"]Troy (2004)

Ei nyt pitäisi mennä taas tähän, mutta Troijahan on tunnetusti Pittin paras elokuva 2000-luvulla.

Jep, ja toistaiseksi parempi kuin yksikään Tarantinon ohjaus 2000-luvulla.

Miten kukaan aikuinen mies voi katsoa Troijaa. Ymmärrän senkin jos joku on niinkin rankasti grillannut aivonsa, että diggailee Hanaa!, mutta Troija vetää överiksi. Tiedän kertoa sellaisen faktan, että jokainen mies joka diggaa Troijasta, on ostanut kotiin kaikki Gilmoren tytöt ja Murhasta tuli totta DVD-boxit.

Filmtrick on muuten erinomainen lisäys elitisteihin. Mies on kuin kännissä naivat Ommo ja Lamourhaaja.

flimtrick ( 5.11.2008 21:22)

ilmiöiden yhteissummana mieleen tulee vahvasti blaxploitaatio elokuvien estetiikka. Joo totta että ei ne kaikki ole hidastempoisia mutta moni niistä "tuntuu" hidastempoisemmalta kuin mitä onkaan juuri sen takia että vaikka periaatteessa koko ajan jotain tapahtuu, homma ei vaan tunnu etenevän tarpeeksi mielenkiintoisesti.

Eli jos tällaista estetiikkaa yritetään apinoida, niin jonkin plagiaattielokuvan á la Jackie Brown tekijöiden on oltava tarkkana, että elokuva jotenkin vaikuttaa todellista tempoaan hitaammalta ja että homma ei tapahtumarikkaudestaan huolimatta mene "tarpeeksi mielenkiintoiseksi", korkeintaan jotain bubbling underia ihan siinä kiinnostavuusrajan tuntumassa, aina kuitenkin näppärästi tylsyyden puolelle kallistuen.



Tältä pohjalta apinointi alkaa kuulostaa vaikeammalta kuin "mielenkiintoisen" alkuperäisteoksen tuottaminen – luulin ensin että JB:n luonnehtiminen väsyneeksi oli negatiivista palautetta Filmtrickiltä (tyyliin tekijöiden paukut on loppu, he eivät vain jaksa tehdä parempaa), mutta osana apinointinäkemystä väsymyksenkin kai täytyy olla tahallisesti ja laskelmoidusti rakennettua. Itse asiassa tää kuulostaa taiteelta.

sud ( 7.11.2008 13:31)

Näitä ajatuksia on vaikea sanoilla välillä tavoittaa, mutta totta on että vanhoissa blakuissa on sellainen hidas pohjavire kiivastempoisempienkin tapahtumienkin kaikana, joka on monen teknisen ratkaisun, niiden valmistusaikaan liittyvä ja osittain tyylillinenkin, yhteensattuma.

Yhteensattumien listaan voidaan varmaan lisätä bongin imeminen...



Yksi asia, jossa Jackie Brown tavoittaa 1970-luvun hengen selkeämmin kuin useimmat Hollywoodin paluut afrocrimelaarille, on lavastuksen sekä muun production designin pitkälle viety värittömyys ja latteus, lähes bressonilaisella kurinalaisuudella on vältetty firman pikkujouluretroilijoiden leveät lahkeet, afroperuukit ja bling-bling-houkutukset ja tosiaan jotenkin päästy tietyn ajan halpisestetiikan juurille. Samalla kyllä poiketen Pam Grierin melko glamourpitoisesta vanhasta tyylistä.

Lauri Lehtinen ( 7.11.2008 10:33)

flimtrick ( 5.11.2008 21:22)

ilmiöiden yhteissummana mieleen tulee vahvasti blaxploitaatio elokuvien estetiikka. Joo totta että ei ne kaikki ole hidastempoisia mutta moni niistä "tuntuu" hidastempoisemmalta kuin mitä onkaan juuri sen takia että vaikka periaatteessa koko ajan jotain tapahtuu, homma ei vaan tunnu etenevän tarpeeksi mielenkiintoisesti.

Tältä pohjalta apinointi alkaa kuulostaa vaikeammalta kuin "mielenkiintoisen" alkuperäisteoksen tuottaminen – luulin ensin että JB:n luonnehtiminen väsyneeksi oli negatiivista palautetta Filmtrickiltä (tyyliin tekijöiden paukut on loppu, he eivät vain jaksa tehdä parempaa), mutta osana apinointinäkemystä väsymyksenkin kai täytyy olla tahallisesti ja laskelmoidusti rakennettua.

Palaute oli negatiivissävyinen kyllä mutta en tarkoittanut "tyyliin tekijöiden paukut on loppu, he eivät jaksa tehdä parempaa" vaan tarkoitin että kahdessa ensimmäisessä elokuvassa Tarantinon kopiointi vielä toimi paljon paremmin ja hän osasi kasata niistä kuitenkin omannäköiset kokonaisuudet. En tarkoittanut että he eivät jaksa tehdä parempaa vaan paukut on ehkä jo siinä mielessä loppu että ei yksinkertaisesti kykene aiemman tasolle. Eihän ohjaaja tai kuka tahansa taiteen tekijä vaikka muusikko tai maalari aina erota paskaa timantista. Tarantinon mielestä Jackie Brown on varmasti ainakin sen valmistumisen aikaan ollut hyvä elokuva. Siis JB on mun mielestä ihan ok elokuva, ei missään nimessä paska. Jackie Brownista tulee vaan väkisin fiilis että Tarantino sokaistui Pulp Fictionin menestyksestä ja ajatteli itsestään liikoja. Parhaimmat paukut oli jo käytetty ja ei ehkä itsekään tajunnut että alkaa mennä osittain jo liikaa apinoinnin puolelle...

flimtrick ( 7.11.2008 16:23)

Jackie Brownista tulee vaan väkisin fiilis että Tarantino sokaistui Pulp Fictionin menestyksestä ja ajatteli itsestään liikoja. Parhaimmat paukut oli jo käytetty ja ei ehkä itsekään tajunnut että alkaa mennä osittain jo liikaa apinoinnin puolelle...

Itse pidän Jackie Brownista selkeästi enemmän kuin Reservoir Dogsista. Tähän johtopäätökseen päätymiseen vaadittiin kyllä sellaiset kolme katselukertaa per leffa. Reservoir Dogs iskee nopeammin, mutta Jackie Brownista löytyy enemmän syvyyttä ja fiilistä.