Münich
Mua ei kiinnosta tää paskan vertaa. Oli väkivaltaa tai ei. Kaikki Spielbergin räpellykset yrittää tehdä ns. vakavaa elokuvaa ovat epäonnistuneet enkä aio ottaa riskiä tämänkään kohdalla.
Mua ei kiinnosta tää paskan vertaa. Oli väkivaltaa tai ei. Kaikki Spielbergin räpellykset yrittää tehdä ns. vakavaa elokuvaa ovat epäonnistuneet enkä aio ottaa riskiä tämänkään kohdalla.
No tämä on ensimmäinen Spielbergin vakava elokuva josta pidin, joten olin tosi yllättynyt. Muutamat jaksot tuntuivat ihan jonkun muun, jonkun asioita pohtineen älykön ohjaamilta. Schindleri ja Ryan on sellaisia kolmen tähden juttuja.
Joo ja jos jollekin jäi epäselväksi en pitänyt tästä väkivaltaisuuden vuoksi. Se pahin väkivalta – yleensä päähenkilöiden aiheuttama – vain oli ratkaiseva osa yleistä rajuutta ja ristiriitaisuutta.
edit: selvensin ajatusta
Schindlerin lista on aivan helvetin hyvä, mukavasti näyttää nyt siltä että se saa vihdoinkin arvoisensa seuraajan Münchenista. Vaikka onhan Ryankin mainio...
Ehkäpä epä-elitistisyyteen vedoten täällä ei 'pisteytä Spielbergin elokuvat'-topicia vielä ole nähtykäänn.
Se on vähän kuin bassosoolo, kukaan ei sitä kaipaa mutta kaikki tietää silti että jossain vaiheessa sekin perkele sieltä tulee
Humphrey alkoi näemmä saman tien kosiskelemaan ykköspaikkaa ensi vuoden pihalla-äänestyksessä.
Mä voin lähteä sitten samalla kyydillä. Hyvähän se on.
Schindlerin lista on muistaakseni korkeintaan ok. Elokuva voisi olla parempi ilman itkulopetusta... Joka tapauksessa SL on pahimpia esimerkkejä SS:n järjettömän naivista tavasta lähestyä (vakavia) asioita. Elokuvan on tarkoitus käsitellä keskitysleirejä ja natsien hirveyksiä, mutta kaikki tämä kerrotaan tarinan kautta, jossa pelastetaan ihmisiä. Onko tämä nyt sitä humanismia jota en ymmärrä, että maailman paskimmista asioista, joista olisi saanut varmasti aika tyrmäävän elokuva, pyritään löytämään jotain positiivista ja sitten kerrotaan siitä, kun ei uskalleta puhua siitä itsestään...
Schindlerin lista on muistaakseni korkeintaan ok. Elokuva voisi olla parempi ilman itkulopetusta... Joka tapauksessa SL on pahimpia esimerkkejä SS:n järjettömän naivista tavasta lähestyä (vakavia) asioita. Elokuvan on tarkoitus käsitellä keskitysleirejä ja natsien hirveyksiä, mutta kaikki tämä kerrotaan tarinan kautta, jossa pelastetaan ihmisiä. Onko tämä nyt sitä humanismia jota en ymmärrä, että maailman paskimmista asioista, joista olisi saanut varmasti aika tyrmäävän elokuva, pyritään löytämään jotain positiivista ja sitten kerrotaan siitä, kun ei uskalleta puhua siitä itsestään...
Hehe. Luke voisi mennä johonkin ihmistensuojelukommunismihankzillafoormulle paasaamaan. Asiallista tekstiä. Olisi hienoa jos joku tekisi Hollywood- version Nuit et brouillardista, jossa olisi lopuksi ripaus Kansojen oikeudesta messissä.
Schindlerin lista on muistaakseni korkeintaan ok. Elokuva voisi olla parempi ilman itkulopetusta... Joka tapauksessa SL on pahimpia esimerkkejä SS:n järjettömän naivista tavasta lähestyä (vakavia) asioita. Elokuvan on tarkoitus käsitellä keskitysleirejä ja natsien hirveyksiä, mutta kaikki tämä kerrotaan tarinan kautta, jossa pelastetaan ihmisiä. Onko tämä nyt sitä humanismia jota en ymmärrä, että maailman paskimmista asioista, joista olisi saanut varmasti aika tyrmäävän elokuva, pyritään löytämään jotain positiivista ja sitten kerrotaan siitä, kun ei uskalleta puhua siitä itsestään...
Mitäs sanot Roberto Benignin La vita è bellasta (1997)? Se taitaa olla sitten moraaliselta arvoltaan lähinnä pöyristyttävä?
Schindlerin lista on muistaakseni korkeintaan ok. Elokuva voisi olla parempi ilman itkulopetusta... Joka tapauksessa SL on pahimpia esimerkkejä SS:n järjettömän naivista tavasta lähestyä (vakavia) asioita. Elokuvan on tarkoitus käsitellä keskitysleirejä ja natsien hirveyksiä, mutta kaikki tämä kerrotaan tarinan kautta, jossa pelastetaan ihmisiä. Onko tämä nyt sitä humanismia jota en ymmärrä, että maailman paskimmista asioista, joista olisi saanut varmasti aika tyrmäävän elokuva, pyritään löytämään jotain positiivista ja sitten kerrotaan siitä, kun ei uskalleta puhua siitä itsestään...
Mitäs sanot Roberto Benignin La vita è bellasta (1997)? Se taitaa olla sitten moraaliselta arvoltaan lähinnä pöyristyttävä?
Nimenomaan. Täysin oksettava ja lapsellinen elokuva, jossa vielä astetta pahempi ihmismielen nyrjähdys.