Taidemusiikkikeskustelua

Artisan ( 17.3.2006 08:25)

ja sitten toinen minulle ennestään tuntematon suuruus on tuo toisaalla mainittu Kuusumun profeetta, mistä levystä kannattaa aloittaa?

Ehkäpä tokasta Jatkuvasti maailma pelastamaan kyllästynyt supersankari tjsp.

Artisan ( 17.3.2006 08:25)

Nyt alkaa tuntua siltä, että pitäisi taas levykaupassa käydä. Minulla ei ole toistaiseksi yhtään No-Manin levyä ja ajattelin aloittaa siihen perehtymisen, ilmeisesti kannattaa? Onko joku levy selvästi ylitse tai alitse muiden? Niin, ja sitten toinen minulle ennestään tuntematon suuruus on tuo toisaalla mainittu Kuusumun profeetta, mistä levystä kannattaa aloittaa?

Toivottavasti KCrimso ei pahastu, jos liitän tähän hänen kommenttinsa No-Manin levyistä, kun utelin tuossa pari kolme viikkoa sitten samasta aiheesta. Itse en ole ennättänyt tutustua hankkimiini Flowermouthiin ja Together We´re Strangeriin kuin pari kertaa, mutta sen perusteella jälkimmäinen, hieman pienimuotoisempi ja intiimimpi levy, toimii omaan makuuni huomattavasti paremmin. Flowermouthin avausbiisi on kyllä mainio, mutta sen jälkeisiä kappaleita en osaa arvostaa yhtä paljoa (tai sitten en ole vielä perehtynyt levyyn riittävästi).



KCrimso:

Minulla on neljä No-Manin levyä joista kolme on varsin mainioita. Flowermouth, Returnin Jesus ja Together We're Stranger ovat kaikki hankkimisen arvoisia. Olettaen että levyjen tyylilaji joka on jonkinlaista minimalistista taidepoppia hieman David Sylvianin ja Talk Talkin hengessä putoaa. Noista kaksi viimeksi mainittua ovat kypsempiä, akustisempia ja minimalistisempia levyjä. Hienostunutta ja aika vähäeleistä musiikkia Flowermouth on vanhempi levy (1995 muistaakseni) ja tyylillisesti hieman runsaampaa ehkä tavallaan myös progempaa musiikkia vaikka siinä on toisaalta runsaasti myös trip-hop tyyppisiä konelooppeja ja Massive Attack vaikutteita. Vastapainoksi levyllä vierailee Robert Fripp joka soittelee moneen biisiin aika tulisi kitarasooloja.

Juu, allekirjoitan edelleen vanhat horinani. No-Man on tosiaankin enemmän hillittyä taidepoppia kuin suureellista instrumentaaliseen virtuositeettiin perustuvaa progeilua. Tiedän että monet progefanit ovat tylsistyneet No-Manin levyjen parissa. Kannattaa edetä siis varoen.

Jos David Sylvianin Secrets Of The Beehive ja Talk Talkin Spirit Of Eden levyjen tyyppinen matsku kolahtaa niin siinä tapauksessa No-Manin Returning Jesus ja Together We're Stranger albumit eivät voi aivan hukkahankintoja olla

KCrimso ( 18.3.2006 00:17)

Jos David Sylvianin Secrets Of The Beehive ja Talk Talkin Spirit Of Eden levyjen tyyppinen matsku kolahtaa niin siinä tapauksessa No-Manin Returning Jesus ja Together We're Stranger albumit eivät voi aivan hukkahankintoja olla

Heh, no tuo ei ihan hirveästi auttanut koska minusta tuo Sylvian on aika tylsä kun taas Spirit of Eden on ilman muuta täydellinen mestariteos. Ostan kokeeksi yhden No-Manin ensin ja katsotaan mitä siitä seuraa. Jos vaikka alkuviikosta ennättäisi kauppaan.

No niin, levykaupassa on käyty ja seitsemän levyä sieltä tarttui mukaan. Heti ensimmäiseksi pitää huomauttaa, että joku oli vienyt Keltaiseen jäänsärkijään

Steve Hackettin neljä ensimmäistä levyä, ja nyt ne ovat sieltä noudettavissa 6 – 8 euron kappalehintaan. Hyvää halvalla! Olisin tietysti ottanut ne itse jos ei minulla niitä olisi hyllyssä jo ennestään. Sitten päivän taidemusiikkiostoksiin:



No-Man: Together We're Stranger (2003)

Tämä oli helppo valinta, koska saatavilla ei ollut mitään muita No-Manin levyjä. Tästä siis aloitetaan heidän musiikkiinsa tutustuminen tämän viikon aikana.



Porcupine Tree: Metanoia (nauhoitettu 1995 – 1997, julkaistu 2002)

Yleensä suhtaudun vähän epäilevästi näihin progemiesten improvisointeihin, mutta kun muu tuotanto on varsin vahvaa niin ehkä tähän uskalsi kuitenkin sortua. Tosin musiikki on peräisin Signifyn tekoajoilta joka minusta on sitä Porcupine Treen tuotannon heikompaa laitaa.



Kuusumun profeetta: Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari (2002)

Onpas kauniin pinkki kansitaide. En ole ikinä kuullut bändiltä mitään joten mielenkiintoista nähdä mitä tästä seuraa. Tarjolla olisi ollut pari muutakin näiden levyä, valitsin tämän Lazerin vinkin perusteella.



Dream Theater: A Change of Seasons (1995)

Kasan ainoa käytetty, ja ainoa jonka olen kuullut ennestään. Täydentäköön nyt vielä Dream Theater ‑levyvalikoimaa hyllyssä kun kerran halvalla sai. Mutta en ole kovin hulluna myöskään covereihin.



Curved Air: Air Conditioning (1970)

Heh, vinyyliversion A-puolen on aikanaan selvästikin päättänyt kappale nimeltä Vivaldi, ja B-puolen sitten loogisesti Vivaldi with Cannons.



Kayak: Royal Bed Bouncer (1975)

Tässä yhtye jolta en myöskään ole aikaisemmin kuullut mitään. Tämä levy oli ainoa joka oli tarjolla joten kokeilen siis sillä.



The Enid: Tears of the Sun (1999)

Yritin saada levynkannesta selville miltä vuodelta tämä oikein on, oli myöskin esiintyjän ainoa tarjolla ollut levy. Vasta nyt netistä etsimällä selvisi, että kyse on kokoelmasta jolla on biisejä aika pitkältä ajalta. No, ei se hirveästi haittaa koska minulla on ennestään hyllyssä vain yksi levy näiltä ennestään (Salome, 1986) eikä siltä näköjään ole täällä näytteitä.



Saa kommentoida...

Artisan ( 20.3.2006 13:24)

Tosin musiikki on peräisin Signifyn tekoajoilta joka minusta on sitä Porcupine Treen tuotannon heikompaa laitaa.



Saa kommentoida...

Signify on PT:n paras.

KCrimso ( 20.3.2006 13:30)

Artisan ( 20.3.2006 13:24)

Tosin musiikki on peräisin Signifyn tekoajoilta joka minusta on sitä Porcupine Treen tuotannon heikompaa laitaa.



Saa kommentoida...

Signify on PT:n paras.

Ostin teidän kahden pullapään suositusten vuoksi (= varmaan mielenhäiriössä) Porcupine Treen Deadwing- levyn. Kyllä vituttaa.

Antti Tohka ( 20.3.2006 13:40)

Ostin teidän kahden pullapään suositusten vuoksi (= varmaan mielenhäiriössä) Porcupine Treen Deadwing- levyn. Kyllä vituttaa.

Kyllä meidän vinkeistä kannattaa ottaa vaarin, suosittelen toimimaan näin jatkossakin.

Porcupine Treen ylivoimaisesti paras levy on In Absentia.

Artisan ( 20.3.2006 14:02)

Kyllä meidän vinkeistä kannattaa ottaa vaarin, suosittelen toimimaan näin jatkossakin.



Porcupine Treen ylivoimaisesti paras levy on In Absentia.

Tapauksestani hieman hämmästynyt Lazer totesi oivaltavasti viime lauantaina, "mitä sä oikein kuvittelit, kun sekä Artisan että Gc suosittelevat jotain bändiä".

No niin, menehän taas siitä kuuntelemaan sitä Burzumia.

Artisan ( 20.3.2006 13:24)

Kayak: Royal Bed Bouncer (1975)

Tässä yhtye jolta en myöskään ole aikaisemmin kuullut mitään. Tämä levy oli ainoa joka oli tarjolla joten kokeilen siis sillä.

En nyt muista olenko juuri tätä levyä kuullut, mutta sanoisin että tämä oli kasan heikoin veto. Hollantilainen bändi, joka ei ole kovin kummoista koskaan saanut aikaiseksi.

Yhden kuuntelun perusteella tietysti vaarallista kommentoida, mutta juuri Kayak on kuulostanut tähän mennessä parhaalta. Tosin aika helpolta myös, mikä yleensä kielii siitä että levyä jaksaa kuunnella kiinnostuneena about kolme kertaa ja sen jälkeen se jää hyllyyn pölyttymään. Itse Royal Bed Bouncer ‑levy käsitti vain 10 kappaletta, minkä jatkeena julkaisussa oli peräti 9 bonuskappaletta. Yksi niistä, Forever is a Lonely Thought, kuulosti heti ensi yrityksellä klassikkotasoiselta. Tuo kappale on peräisin Kayakin muutenkin kehutulta esikoislevyltä See See the Sun (1973).

Kuusumun profeettaa kuuntelin täällä toimistossa ja muuta hälyä oli sen verran ettei siihen kunnolla pystynyt keskittymään. Se mitä kuulin, ei kuitenkaan rohkaissut toiseen kuunteluun.



Curved Airin esikoinen Air Conditioning oli ehdottomasti parempi ja mielikuvituksekkaampi kuin toinen levy Second Album, jonka ostin 4 kk takaisen edellisen ostopaniikkini yhteydessä.



The Enid OK, Dream Theater kuten muistelin.



Mutta Porcupine Tree ja No-Man ovat edelleen korkkaamatta! Odottelevat siellä viikonloppua.

Artisan ( 20.3.2006 13:24)

Curved Air: Air Conditioning (1970)

Heh, vinyyliversion A-puolen on aikanaan selvästikin päättänyt kappale nimeltä Vivaldi

Vivaldin täytyy olla yksi unettavimpia biisejä ikinä. Biisin "video" mahdollisesti vieläkin enemmän.

Ostin taannoin 5 eurolla dvd:n "Psychedelia – The Ultimate Collection", jolta löytyy köh..mielenkiintoista vanhaa hämyilyä ja "videoita". Kohokohtia ovat Atomic Roosterin "Black Snake" jossa vokalisti Chris Farlowe syö voileipää samalla kun laulaa, Nektarin "Nelly The Elephant" ja lentävä elefantti sekä John Lawtonin saksalaisbändi Lucifer's Friend.

Warp Records:

We are excited to announce the release of Trans Canada Highway, the new EP from BOARDS OF CANADA.



Trans Canada Highway features four new tracks and an Odd Nosdam remix of Dayvan Cowboy, along with the original version taken from their previous record, The Campfire Headphase.



A short for Dayvan Cowboy has also been completed. It will be BoC?s first official music video.



TRACK LISTING:

Dayvan Cowboy

Left Side Drive

Heard From Telegraph Lines

Skyliner

Under the Coke Sign

Dayvan Cowboy (Odd Nosdam remix)



Trans Canada Highway is the 200th EP single by Warp and will be released on 06.06.06. :)' />