Tatu Piispanen

Return of the Sister Street Fighter (1975)

Ohjaaja:

• Kazuhiko Yamaguchi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kazuhiko Yamaguchi

Jos kaksi äärimmäisen samankaltaista elokuvaa tuottivat mukavasti rahaa, kolmas kannattanee myös puskea mahdollisimman yhteneväiseen muottiin, eikös vaan? Ja niin nopeasti kuin suinkin. Sister Street Fighter ‑saagan päätösjaksolle on epäilemättä näytetty vihreää valoa edellisenlaisten argumenttien nerokkuuden edessä. Miltei mikään ei ole muuttunut, mutta Return of the Sister Street Fighter jotenkin selittämättömästi vain toimii paljon paremmin kuin edeltäjänsä, vaikka kuvauksiin haaskattiin aikaa yhteensä ainoastaan kaksi viikkoa.

Juoni on jälleen aivan samanlainen kuin aikaisemminkin, mutta tällä kertaa toiston aiheuttama "taas?!?" ‑efekti on jo hilpeyttä aiheuttava. Kolmas murrettava salakuljetusoperaatio sisältää kullan nesteyttämistä ja totta kai pahikset ovat orjuuttaneet Koryun lapsuudenystävän, joka tarvitsee pikaista pelastamista.

Aivovammaisuuskerroinvivun vääntäminen suuremmille lukemille toimii hienosti elokuvan eduksi. Mukana on esimerkiksi selviä Jimmy Wang Yu ‑vaikutteita imenyt katalogi kummallisia friikkivastustajia, joille Iso Paha Oh Ryu Mei (Rinichi Yamamoto) järjestää kuin suoraan Return of the Chinese Boxerista (1975) lainatunlaiset turnajaiset, missä tietysti selvitetään ketkä ovat tarpeeksi taitavia pestattaviksi Koryua pieksemään. Gladiaattoreihin kuuluvat mm. zulu-soturi sekä muinainen babylonialainen, ja Oh itse istuu valtaistuimella myhäilemässä teurastukselle. Samankaltainen virkistävän tyhmä episodi käsittää Koryun James Bond ‑tyylisen "varmaan kuolemaan" jättämisen.

Yhä edelleen taisteluissa jäädään Sister Street Fighterin jalkoihin jo pelkästään siitä Hanging by a Threadiakin vaivanneesta syystä, ettei Koryu itse ylly ensimmäisen esiintymisensä veroisiin väkivallantekoihin. Matsit ovat kuitenkin petrausta edellisestä episodista, mistä suurin kunnia kuuluu vähemmän piilohuikkaa naukkailleelle kameramiehelle. Myös Shihomi ja vaihtuneessa roolissa paluun tekevä Kurata ottavat yhteen tyydyttävällä vimmalla. Itse hakkajaiset ovat odotetun verisiä ja prostituutiosivujuonne strippiklubeineen takaa irstausaspektin pysyvyyden, vaikka onhan jo yksin (päästä varpaisiin puetussa) Shihomissa naiskauneutta täyttämään 77‑minuuttia paremmin kuin hyvin. Lyhyet esiintymiset Jirô "Sonnyn veli" Chibalta ja JAC:n Michi Lovelta on niin ikään helppo laskea lisäarvoksi.

Return of the Sister Street Fighter on lisää samaa, mutta mikäs siinä, kun touhu jaksaa edelleen viihdyttää näinkin oivallisesti. Pidempi tauko osien välillä tuntuu hieman piristäneen menoa ja älyttömyyksien lisääminen tekee viimeisestä Siskosta keskimmäistä hauskemman. Return of the Sister Street Fighter jäi sarjan viimeiseksi elokuvaksi ja ohjaaja Kazuhiko Yamaguchi alkoi välittömästi työstää hieman vakavampaa karate-trilogiaa, Sonny Chiban tähdittämää Masutatsu Oyama ‑kolmikkoa Karate Bull Fighter (1975), Karate Bear Fighter (1975) ja Karate for Life (1977).