Kokonaan katsotut tv-sarjat

Janne ( 7.1.2012 10:49)

MiR ( 2.1.2012 12:25)

Doctor Who (1963 – 1989)



Sain viimein katsottua loppuun "klassisen kauden" Dr. Whon, mikä vei lopulta aikaa noin kaksi ja puoli vuotta. Osa alkupään tarinoistahan on hävinnyt joko osittain tai kokonaan, mutta näistäkin fanit ovat tehneet omia slideshow-kuunnelmiaan, joten jokainen tarina on edelleen ainakin kuunneltavissa.

Hatunnoston arvoinen suoritus. Olen itsekin harkinnut jollain tasolla jossain vaiheessa katsovani jotain vanhempaa Doctor Who kamaa mutta asia on ainakin toistaiseksi jäänyt ihan ajankäytöllisistä syistä.

MiR ( 2.1.2012 12:25)

Tohtori aktivoitui BBC:n aaloilla uudelleen vuonna 2005,

Tohtorit 9-11 ovat sen sijaan tutumpia. Sain juuri katsottua loppuun näiden uusien jaksojen kuudennen tuotantokauden mikä käytännössä tarkoittaa 78 katsottua perusjaksoa ja 9 erikoisjaksoa (joulujaksot yms.) eli näkemättä on näistä uudemmista mielestäni tällä hetkellä vain viime jouluna tullut erikoisjakso “The Doctor, the Widow and the Wardrobe”. Viihdyttävää kamaa kaiken kaikkiaan....

MiR ( 2.1.2012 12:25)

mutta parhaimmillaan se kyllä taisi olla Tom Bakerin kauden keskivaiheilla, eli siellä 70-luvun puolivälissä.

Aikoinaan joskus 90-luvun alussa Castle Videon myyntikasetilta katsomani Tom Bakerin viihdyttävä “Doctor Who ‑The Pyramids of Mars” (1975) ja erään kaverini pidempään jatkunut innostus juuri Bakerin jaksoihin (ja nyt siis myös tämä kommentti) eivät ainakaan vaikeuta valintaani kenen aiemman tohtorin jaksojen katsomisesta on minun hyvä ehkä joskus aloittaa.



Tosin kukaan ei ymmärtääkseni ole ollut niin pitkään roolissa kuin neljäs tohtori (Baker) mikä ei ainakaan omalla kohdallani varsinaisesti nopeuta hankkeen alkamista....

Tom Baker oli tohtorina kokonaiset seitsemän vuotta, joten hänestä jos kenestä on helppo aloittaa. Aikoinaan kun ensimmäisiä tohtorin seikkailuja tuli hankittua hyllyyn, niin nimenomaan Baker oli se, jonka seikkailuja sai haalittua helpommin. Nythän esim. Playlta tohtorin seikkailuja saa ostettua niin halvalla, että taloudellinen rasituskaan ei käy ylivoimaiseksi.



Toinen looginen käynnistyskohta on kolmannen tohtorin, eli John Pertween, seikkailusta. Hän oli tohtorina viisi kautta vuosina 1970-74, jolloin sarja siirtyi väreihin ja tarinoihin tuli muutenkin aivan uudenlaista dynamiikkaa. En halua dissata kahta aiempaa tohtoria, mutta kauniisti sanottuna heidän aikoinaan tarinoiden taso vaihteli suunnattomasti ja erikoistehosteet olivat usein kauniisti sanottuna erikoisia.

Eurooppalaisia rikossarjoja ei hirveän usein näe, joten Avalla syksyllä näytetty

Corleone (Il capo dei capi 2007) nousi viime vuoden kiinnostavampien sarjojen joukkoon, vaikkei ihan yllettykään esim. Mafiosan tasolle. Historiallisesti mielenkiintoisessa sarjassa seurattiin Salvatore Riinan ja häntä jahtaavien poliisien ja tuomareiden edesottamuksia. Mafiosojen kuvauksessa liikuttiin kutkuttavasti romantisoinnin rajoilla, mutta historialliset taustat olivat ilmeisesti hyvin hallussa. Claudio Gioè Riinana on erinomainen. Hieman lisää mafia-actionia peliin ja lopputulos olisi jytkyttänyt vielä enemmän.

Xialong ( 21.12.2011 19:47)

The Prisoner – Saarroksissa (1967)

Viimeinen jakso oli varsinainen antikliimaksi, joka vitutti suunnattomasti. Tuli fiilis, että tätä olisi kirjoitettu osa kerrallaan ja kun loppu häämötti oltiin ufoiltu jo sen verran syvissä sfääreissä, ettei kunnollista lopetusta enää pystytty kasaan parsimaan.

Omasta mielestäni hienoin lopetus mitä olen tv-sarjoissa nähnyt.

Puolitoista vuotta se kesti, mutta nyt on Farscapen kaikki neljä kautta katsottu läpi. Vahvimpia kausia olivat ehdottomasti toinen ja etenkin kolmas, sillä aluksi tarina ei ottanut oikein tulta ja viimeisellä kaudella mukaan tuli ikävä epätasaisuus. No, se piirretty Looney Tunes ‑jakso oli kyllä puhdasta parhautta ja osa muistakin jaksoista oli timanttisia, mutta sitten olivat ne toiset...

Aika pahaan cliffhangeriin jäätiin, joten minisarjana julkaistu Peacekeeper Wars täytynee katsoa heti perään.

Nyt on nähty myös Peacekeeper Wars, joten Farscape on saatu pakettiin.

Loppu nidottiin kasaan yllättävän sutjakasti, nähtävästi suunnitelmat perutulle viidennelle kaudelle puristettiin nyt vain pienempään tilaan. Näyttäviä taisteluita, riittävän komeita tehosteita ja toimivaa läppää – siinähän se kaikki tarvittava jo onkin.

Tyttökauppiaat (Matroesjkas/Matrioshki) katsottu nyt vihdoin ja viimein. Onneksi saivat sarjasta uudet dvd-painokset, siitä oli vähällä tulla keräilykamaa, mitä ei näin loisteliaalle sarjalle soisi.



Eli lähtökohta lie tuttu, ja onhan tämä tainnut tulla Suomen tv:stä parikin kertaa? Tämä on vain jotenkin niin viimeisen päälle koko homma. Tämän lähemmäksi dokumenttia fiktio ei taida päästä. Vaihtelevin tavoin perkeleellinen pahisgalleria, josta Raymond Van Mechelen (Peter Van den Begin) pääsee konnien all-time top-5:een suht heittämällä, kannattelee naiskauppaoopperaa, jonka kohdalla en välttämättä puhuisi edes "juonesta". Henkilöt vain lilluvat keskellä uskottavaa alamaailmaa, kinaavat rahasta, kenelle tahansa voi käydä miten tahansa milloin tahansa, kaavamaista aristoteles-dramaturgiaa ei noudateta, ja hyvä niin, tämä tragedia toimii äärimmäisen koukuttavasti silti, tai juuri siitä johtuen.



Kaksi kauttahan tässä on. Ykkönen on jonkin verran tylympi, mutta kakkonenkin pitää erinomaisesti kutinsa, tuo uusia näkökulmia aiheeseen ja pysyy silti koossa, olletikin, kun otetaan huomioon se, miten



Viimeiseen saakka koetan välttää tästä sarjasta puhuttaessa latteutta "maailma pienoiskoossa". Mutta sarja maalaa henkeäsalpaavan hienoja eccehomo-siveltimenvetoja lukuisilla eri harmailla. Hahmot tulevat niin iholle, että siitä melkeinpä jää tatskoja. Kun väkivalta annostellaan ja motivoidaan uskottavasti, ja Tuomas Kantelisen melodramaattinen sibelianismikin pysyy musiikkipuolella aisoissa, niin tuloksena on kyllä pahanolonsarjojen parhaimmistoa, aiheen vaatimasta railakkaasta T&A-kuvastosta huolimatta.

Viimeaikoina on katsomisteni painopiste heilahtanut TV-sarjojen suuntaan keskimääräistä enemmän.

Katsoin joskus aikoinaan satunnaisia pätkiä "The Sopranos"-sarjasta televisiosta minkä perusteella tämä on sitten keikkunut vuositolkulla listalla periaatteella että ostan jos halvalla saan (ei tosin ihan kärkinimekkeenä). No nyt joulukuun alussa Discshop myi "Sopranos – kausi 1-6 (28-disc Box)" julkaisua hintaan 49,95 euroa ja tähän osui vielä ei postikuluja tajous eli tilattua tuli. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua sarjan kaikki 86 jaksoa katsoneena ymmärrän hyvin miksi jotkut tästä niin pitävät. Tasaisen laadukas draama/rikos TV-sarja. En tosin koe olevani sarjan varsinaista kärkifaniryhmää mutta kyllä tuo boxi hyllyyni ainakin toistaiseksi jää tuli noita sitten katsottua uudestaan joskus myöhemmin tai ei.



Juuri ennen "The Sopranos" katsomiskautta katsoin neljä ensimmäistä tuotantokautta "The Big Bang Theory" sarjaa (87 jaksoa) noin kahden kuukauden sisään. Tosin viitoskausi tulee parhaillaan Jenkeissä TV:stä eli sikäli ei voi puhua ihan "kokonaan katsotusta TV-sarjasta". Mutta kaikki DVD:llä julkaistut jaksot nyt kuitenkin. Minun ei tule juurikaan seurattua TV-sarjoja Suomen televisiosta mutta näistä olin kuitenkin nähnyt melkeinpä puolet hajajaksoina aikaisemmin. Varmasti pitkälti omasta harrastuspohjasta johtuen on hurahtanut aikoinaan omalla listalla komediasarjojen kärkijoukkoon missä pysyy edelleen.

Vähän samat meiningit ollut itsellänikin kuin nimimerkki Jannella, elokuvia ei ole tullut katsottua tänä vuonna juuri ollenkaan, mutta Galactican ja The Wiren olen katsonut kokonaan.

Galacticasta olin nähnyt legendaarisen hyvän pilotin ja ensimmäisen kauden pari vuotta sitten ja ne jäivät sarjan parhaaksi anniksi. Jos ensimmäisellä kaudella kaikki oli uskomattoman siistiä ja yllättävää, ei neloskaudella jaksanut innostua oikein mistään. Loppu oli todellinen antikliimaksi. Suosittelen silti sarjaa scifin ystäville (sitähän tämä etupääsä on, välillä melko haastavaakin), koska jos tätä vertaa esim. umpisurkeaan Falling Skiessiin, niin ymmärtää tekijöiden olleen oikeillä jäljillä.



The Wiren kaikki viisi kautta tuli tahkottua läpi parissa kuukaudessa, yleensä kauden katsomista ei pystynyt lopettamaan kesken ja vapaat illat sujuivat ihmetellessä Baltimoren poliisi, alamaailman, ammattiyhdistysliikeen, kunnallispolitiikan, koululaitoksen ja lopulta lehdistön ihmeellisiä kuvioita. Wirehan on siitä ainutlaatuinen sarja, että se kasaa jatkuessaan kerroksen toisensa päälle. Kaikki liittyy kaikkeen, hyvillä ja pahoilla teoilla on pitkä kaiku ja siksi sarja kannattaa katsoa melko tiiviisti läpi, muuten saattaa tippua osaksi kärryiltä.

QCine ( 19.2.2012 22:08)

Tyttökauppiaat (Matroesjkas/Matrioshki) katsottu nyt vihdoin ja viimein. Onneksi saivat sarjasta uudet dvd-painokset, siitä oli vähällä tulla keräilykamaa, mitä ei näin loisteliaalle sarjalle soisi.

Ai helvetti, kiitos vinkistä, olen itkenyt boksien perään. Ehkä jopa 2000-luvun paras rikossarja.

Oz. Katsoin tätä jollain uusintakierroksella ekan kauden alusta muutaman jakson, mutta sitten unohtui eikä viitsinyt jatkaa keskeltä. Pari vuotta sitten hommatun dvd-boksin sain vihdoin auki viime vuoden lopulla ja sarja tuli kahlattua aika hyvällä vauhdilla läpi. Hyvähän tämä oli. Neljäs kausi oli pisin ja heikoin. Sarjan kannalta on vankila on hyvä miljöö, koska on erittäin luontevaa kirjoittaa ihmisiä sarjaan ja siitä pois. Lisäksi Oz onnistui siinä hyvin, että (kömpelöitä) esittelyitä henkilöistä saattoi tulla kun henkilö saapui vankilaan tai vasta kun hän oli ollut siellä jo jonkin aikaa, eikä tästä voinut päätellä ollenkaan kuinka kauan henkilö elossa ja sarjassa pysyisi. Sopranosia ylistettiin vähän aikaa sitten ensimmäisenä sarjana, jossa yksittäinen jakso ei toiminut omillaan itsenäisenä tarinana. Ei kyllä Ozissakaan suurimmaksi osaksi muutamaa vuotta ennen Sopranosia. Oikeastaan viimeinen kausi oli ensimmäinen, jossa oli selkeitä cliffhangereita jaksojen välillä. Osittain siksi, että tietää sarjan loppuvan parin jakson sisään. Kyllähän sarjan etu elokuviin verrattuna on henkilöihin kiintyminen. Beecherin ja Alvarezin puolesta jännitti oikeasti, Cyrilin herkistyi ja Ryan O'Reilyn ja Schilingerin toivoi saavan puukosta joka jaksossa.

Psychovillen Halloween-spessu ja toinen kausi katsottu nyt kokonaisuudessaan ja olipahan melkoista menoa! Kuusi jaksoa ja kolme tuntia kuluivat yllättävän nopeasti Mr Jellyn ja kumppaneiden parissa, ja kaiken päättyessä jäi jano saada tätä lisää. Harmi että kolmatta kautta ei taida enää tulla.

Toisen kauden alussa esitellään melkoinen joukko uusia naamoja ja aluksi tämä tuoreiden hahmojen aalto tekikin tarinasta hiukan rikkonaisen. Pian päähenkilöitä alettiin kuitenkin eliminoimaan jo kunnon vauhdilla, ja samalla alkuun hiukan hajanaisen tuntuisista juonenpätkistä kasvoi kunnon tarina.

Miami Vice

– Kaikki jaksot on nyt katsottu, tosin muutamasta jäi loppu näkemättä subin pelleilyiden takia. Sarjan pilotti on vahva jo pelkän pitkän musiikkimontaasinsa takia, ja kaksi ekaa tuotantokautta ovat kokonaisuutena aika päteviä. Oiskohan jossain kaudella kolme, kun paukut alkavat selvästi hiipua, ja vaikka mukaan mahtuukin vielä tuonkin jälkeen muutama hyvin kirjoitettu (elämä ei olekaan aivan niin mustavalkoista tyylinen) lopetus lässähtää koko homma lopulta aika kasarimaiseksi "hyvä osuu aina" ‑viihteeksi. Väsyneimpiä jaksoja on se, jossa Rico lahtaa kolmannen kerran arkivihollisensa perhettä, vieläpä koska jakso on kirjoitettu samaan kaavaan kahden aiemman vastaavan kanssa. Loppukausilla sarjaa yritettiin selvästi venyttää suuntaan jos toiseenkin, mutta aika kulki konseptin ohitse. Jos nyt sarjoille voi tähtiä antaa niin ***½ kuvannee parhaiten Miami Vicen jättämää jälkifiilistä.

Strike Back



Jostain syystä tuli tämän uusi action-sarja katottua kokonaan (10 jaksoa). Pitkäjuoni oli kliseinen ja kulunut, brittiläinen erikoisyksikkö jäljittää huippuälykästä terroristia, mutta maisemat olivat virkistävästi erilaisia. Jokainen tehtävä oli kaksi jaksoa pitkä ja sijoittui esim. Etelä-Afrikkaan, Darfuriin, Intiaan, Tsetseniaan ja vastaaviin paikkoihin. Ihan hyvää nyky(tv)actionia, öykkäröintiä ja tylyjä kohtauksia, myös pääosahenkilöitä kaatui välillä yllättäen.

JMustonen ( 6.4.2012 14:24)

Miami Vice

– Kaikki jaksot on nyt katsottu, tosin muutamasta jäi loppu näkemättä subin pelleilyiden takia. Sarjan pilotti on vahva jo pelkän pitkän musiikkimontaasinsa takia, ja kaksi ekaa tuotantokautta ovat kokonaisuutena aika päteviä. Oiskohan jossain kaudella kolme, kun paukut alkavat selvästi hiipua, ja vaikka mukaan mahtuukin vielä tuonkin jälkeen muutama hyvin kirjoitettu (elämä ei olekaan aivan niin mustavalkoista tyylinen) lopetus lässähtää koko homma lopulta aika kasarimaiseksi "hyvä osuu aina" ‑viihteeksi. Väsyneimpiä jaksoja on se, jossa Rico lahtaa kolmannen kerran arkivihollisensa perhettä, vieläpä koska jakso on kirjoitettu samaan kaavaan kahden aiemman vastaavan kanssa. Loppukausilla sarjaa yritettiin selvästi venyttää suuntaan jos toiseenkin, mutta aika kulki konseptin ohitse. Jos nyt sarjoille voi tähtiä antaa, niin ***½ kuvannee parhaiten Miami Vicen jättämää jälkifiilistä.

Itellä alkaa olemaan neljäs kausi puolivälissä ja ensimmäistä kertaa katson. Itse laitan kyllä kolmoskauden kakkoskauden edelle ja tuo hieman tummempi tyyli on yksi syy miksi näin kävi. Etenkin kolmoskauden alkupuolisko on tiukkaa tykitystä (esim. Walk-Alone, The Good Collar ja Shadow in the Dark kaikki kympin Miami Vice-jaksoja). Neljäs kausi vaikuttaa selvästi paljon sekavammalta, mukana on Missing Hoursin tyylisiä aivan naurettavia jaksoja, kun taas välillä kehiin tulee Death and the Ladyn kaltaisia tiukkoja MV-jaksoja jotka palauttavat mieleen kolmoskauden vahvuudet. Neloskaudelle oli ilmeisesti tarkoitus kuvata muissakin maissa jaksoja mutta nuo ideat jäivät toteuttamatta (ja ilmeisesti näiden ideoiden tilalle väsättiin nopeasti juosten kustuja jaksoja kuten Missing Hours): Mann had some wild ideas for episodes such as settings and stories that never took place. Episodes were planned to be staged in Japan and Europe but that never happened.



Laajempaa analyysiä sitten kun olen saanut sarjan päätökseen.

Jude ( 6.4.2012 15:43)

JMustonen ( 6.4.2012 14:24)

Miami Vice

– Kaikki jaksot on nyt katsottu, tosin muutamasta jäi loppu näkemättä subin pelleilyiden takia. Sarjan pilotti on vahva jo pelkän pitkän musiikkimontaasinsa takia, ja kaksi ekaa tuotantokautta ovat kokonaisuutena aika päteviä. Oiskohan jossain kaudella kolme, kun paukut alkavat selvästi hiipua, ja vaikka mukaan mahtuukin vielä tuonkin jälkeen muutama hyvin kirjoitettu (elämä ei olekaan aivan niin mustavalkoista tyylinen) lopetus lässähtää koko homma lopulta aika kasarimaiseksi "hyvä osuu aina" ‑viihteeksi. Väsyneimpiä jaksoja on se, jossa Rico lahtaa kolmannen kerran arkivihollisensa perhettä, vieläpä koska jakso on kirjoitettu samaan kaavaan kahden aiemman vastaavan kanssa. Loppukausilla sarjaa yritettiin selvästi venyttää suuntaan jos toiseenkin, mutta aika kulki konseptin ohitse. Jos nyt sarjoille voi tähtiä antaa, niin ***½ kuvannee parhaiten Miami Vicen jättämää jälkifiilistä.

Itellä alkaa olemaan neljäs kausi puolivälissä ja ensimmäistä kertaa katson. Itse laitan kyllä kolmoskauden kakkoskauden edelle ja tuo hieman tummempi tyyli on yksi syy miksi näin kävi. Etenkin kolmoskauden alkupuolisko on tiukkaa tykitystä (esim. Walk-Alone, The Good Collar ja Shadow in the Dark kaikki kympin Miami Vice-jaksoja). Neljäs kausi vaikuttaa selvästi paljon sekavammalta, mukana on Missing Hoursin tyylisiä aivan naurettavia jaksoja, kun taas välillä kehiin tulee Death and the Ladyn kaltaisia tiukkoja MV-jaksoja jotka palauttavat mieleen kolmoskauden vahvuudet. Laajempaa analyysiä sitten kun olen saanut sarjan päätökseen.

Joo, voi olla, että kolmoskausi (ainakin alkupuoli) on vielä tiukkaa tykitystä tai jonkinlainen käyrän huippu. Tuli katottua nää sen verran laajalla aikajanalla, etten oikein tahdo muistaa mitä tapahtui missäkin vaiheessa.