Kokonaan katsotut tv-sarjat

netzach ( 3.2.2011 13:11)

ttt ( 3.2.2011 12:23)

Mutta siis, tuleeko mieleen mitään sarjaa, joka yltäisi lähellekään The Prisonerin tasoa?

Riget.

Jep, myös Riget.

The Wire, Sopranos, Riget ja Twin Peaks ovat ne sarjat mitkä on tullut katsottua loppuun asti. Eipä taida hirveästi olla sarjoja jotka kantaisivat ne lukemattomat tuotantokaudet mitä yleensä tehdään. Niin paljon kuin esim. X-Filesistä pidänkin, 7-kauden muutaman jakson jälkeen piti antaa periksi. Itse en väkisin kattele sarjoja loppuun vain katsomisen vuoksi ja sen takia että "no kun on kerran aloittanut". Jos on pakkopullaa niin mielummin tuhlaan sen ajan johonkin laadukkaampaan... Tällä hetkellä useampi sarja kesken, saa nähdä mitkä niistä tulee katsottua loppuun asti.

JariM ( 3.2.2011 00:16)

TP taas tunnetusti kärsi alun jälkeen tuotantoportaan taholta tulleista vaatimuksista ja siitä että Lynch kohdisti huomionsa muualle sen verrran paljon, että "mestariteos" on hieman liioiteltua.

Pelkän ensimmäisen kauden perusteella Twin Peaks on todellakin mestariteos. Toinen kausi toimii älyttömän hyvin puoleenväliin asti (eli siis kun pysytellään vielä Lauran murhassa), mutta lähtee sitten täysin käsittämättömille überpaska linjoille, hieno paluu tapahtuu ainoastaan finaalijaksossa, jonka puikoista löytyy siis Lynch itse. Twin Peaksin toinen kausi on siis lähinnä hukattu mahdollisuus, koska loppupään ääliöjaksojen lisäksi nähdään kuitenkin alkukaudella parhaita tv-sarjojen jaksoja IKINÄ.

k-mikko ( 2.2.2011 17:20)

Tiedä mitä Tohka on oikeasti ajanut takaa, mutta mulle tuli käsitys ja miksi vastasinkin,että mitkä sarjat on oikeasti olleet niin tasokkaita, että kaikkien jaksojen katsomiseen on intressejä. Mutta ei tässä kyllä enää mitään pointtia ole.

Pikkuhiljaa tää topsu paranee. Varsinkin, jos Hanska ei osallistu tähän!

Aika perussettiä ja toisaalta aika vähän sarjoja on näköjään tullut katsottua kokonaan. Jotain junnuna katsottuja olen myös saletisti unohtanut ja kotimaiset rajaan ainakin toistaiseksi listan ulkopuolelle.

The Wire. 2000-luvun paras audiovisuaalinen teos? 60 tuntia käytännössä ilman heikkoja hetkiä (olen toki kuullut nurinaa, että eka kausi pääsee kunnolla liian hitaasti, mutta se harhaista puhetta). Kaudet parhausjärjestyksessä tämän hetken fiiliksen mukaan: 4-2-5-1-3.



Twin Peaks. Katsottu kokonaan 4x, ja kohta voisi korkata sen uuden compete ‑boxin.



Kylmä rinki. Vika kausi skeidaa, tokavika snadia alamäkeä, eka lämmitelyä. Siinä välissä Wire-tason ydinmehua.



V. Vanha katsottu 2x, uusintakierroksillä tv:stä ja kertaalleen dvd:ltä. Ekan kierroksen aikainen moraalinen paniikki (jota koulun rehtori parhaansa mukaan liekitti kotiin lähettämillään kuumotuskirjeillä tms) tehosi vanhempiin ja katselu jäi kesken noin kolmen jakson jälkeen. Uusi V oli niin hirveää huttua, että neljät hampaat irvessä katsotun jakson jälkeen oli pakko jättää homma kesken.



Rieget. Euro-parhautta.



Pakko näitä on ollut olla enemmän, mutta tällä erää en saa päähän enempää sarjoja, joista olisin varmuudella nähnyt joka jakson. 75%-90% ‑nähtyjä ovat mm. Sopranos, Shield (lainaako joku kutoskauden?), Miami Vice. 24:ta, Pakoa ja Deadwoodia katsoin noin puolet. Jostain aikataulsyystä kesken jääneen Mad Menin täydentäminen polttelee tällä hetkellä eniten ja kokonaan näkemättömien must see ‑listan kärjessä on "yllätäin" Treme.

Tosi vähän näitä on, ainakin tollasia pidempiä draamasarjoja, joita aloitusviestissä luetellaan.

Alan Partridge ‑sarjat pariinkin kertaan, kuten myös Fitz ratkaisee, Parittelen kaikki 4 kautta, Lapinlahden lintujen jutut, Peukaloisen retket, Twin Peaks kakkoskauden puoliväliin asti; muutama jakso on tainnut jäädä välistä Lentävästä sirkuksesta, The Prisonerista, Kikaidasta ja Space Sheriff Gavanista.



Sitten näitä lyhempiä kuten Riget, Police Squad!, Brass Eye, Jam, Julmahuvi, Spaced, The Office, Extras...

Melkoisia harppauksia tv-sarjat ovat tehneet 2000-luvulla. Tuleeko mieleen mitään edes kohtuullista klassikkosarjaa, joka ei näyttäisi täysin vanhentuneelta nykyään? No ok, ehkä Miami Vice ja Star Trekit.

Reinikainen.

Sain tuossa viikko sitten katsottua loppuun syksyllä aloittamani on/off “Buffy the Vampire Slayer" katsomissession. 144 jaksoa yhteensä. Suurimman osan jaksoista olen nähnyt ainakin kerran aikaisemmin mutta muutama kolmoskauden jakso (katsoin kolmoskauden aikoinaan kaverin TV-nauhoituksista) oli jäänyt minulta aiemmin näkemättä. Ensimmäisen kauden jaksot olen nähnyt ainakin kolme kertaa. Toisin sanoen suurimpien Buffy-fanien katsomiskertamäärät pysynevät ikuisesti tavoittamattomissa mutta noin muuten sarja oli kyllä edelleen erittäin viihdyttävä. Tämä taitaa olla ainoa TV-sarja jossa suurin osa päähenkilöistä on teini-ikäisiä sarjan alkaessa ja jonka voisin silti kuvitella katsovani vielä joskus taas uudestaan. Ei sillä että minulla olisi jotain erityistä teinejä vastaan, alkavat vaan olemaan aika kaukana ne ajat omalta kohdalta.

Buffyn kaudesta kuusi pidin kaikkein eniten mutta jotta se toimisi parhaiten pitäisi kuitenkin katsoa sitä aiemmat jaksot joten ei ole oikotietä tähänkään asiaan.



* * * * * * * * *



Muita useampiosaisia sarjoja joiden kaikki jaksot olen nähnyt ainakin kerran (pistin rajan 60-jaksoon jotta listasta ei olisi tullut kohtuuttoman pitkä):



– Alias (2001-2006) (105 jaksoa)

Varsin monotoninen mutta samalla reipasotteisen naissankarinsa ansiosta viihdyttävyytensä säilyttävä vakoiluseikkailu.



– Angel (1999-2004) (110 jaksoa)

Buffyn aikuisempi sisarsarja. Erinomaista kamaa. Amy Acker is hot!! Kolmen todennäköisimmän "tulen katsomaan vielä uudestaan" TV-sarjan joukossa.



– Battlestar Galactica (2003-2009) (minisarja + 73 jaksoa + 2 elokuvaa)

Viihdyttävän synkkähenkinen scifi-sarja. Alkuperäisen sarjan jaksoja tapitin nuorena televisiosta innoissani mutta en muista olenko nähnyt niistä kaikki (ensimmäinen kausi niistä on ollut hyllyssäkin jo pidempään mutta katsominen on jostain syystä jäänyt).



– Farscape (1999-2003, 2004) (88 jaksoa + minisarja)

Kaikkien aikojen paras scifi-aiheinen televisiosarja. Olen joskus väittänyt muuta mutta olen ollut silloin väärässä (korjataan nyt mahdolliset jääneet virheelliset käsitykset aiheesta näin julkisesti ).Tämä on samalla eniten omia DVD-omistuksiani päivittämäni TV-sarja. Olen omistanut osan kausista australialaisina ja englantilaisina boxeina. Sitten kaikki jaksot vanhempina USA-julkaisuina jotka lopuksi olen kaikki päivittänyt uudempiin USA Starburst-versioihin joihin olen oikein tyytyväinen. Gigi Edgley rules!! Minisarja löytyy hyllystä kahtena eri versiona. Kolmen todennäköisimmän "tulen katsomaan vielä uudestaan" TV-sarjan joukossa.



– Friends (1994-2004) (236 jaksoa)

Tämän tyyppisiä komediasarjoja ei juurikaan tule katsottua eli enemmän poikkeus sääntöön kuin jotain muuta ("Will & Grace" on toinen poikkeus samaan sääntöön mutta siitä en ole nähnyt kaikkia jaksoja). Muutama erikoisjakso on ilmeisesti näkemättä.



– Lost (2004-2010) (121 jaksoa)

Mysteerien täyttämä saari säilytti mielenkiintonsa loppuun asti tosin en ole oikein vieläkään täysin sulattanut sitä miten sarja lopulta päättyi. Eniten ristiriitaisia tunteita herättävä sarja näistä.



– Xena: Warrior Princess (1995-2001) (134 jaksoa)

Monella mittarilla mitaten kaikkien aikojen suosikki-televisiosarjani. Toiseksi eniten DVD-päivittämäni televisiosarja. Ensin omistin ensimmäisen kauden Australia-julkaisuna ja loput englantilaisina julkaisuina. Sitten päivitin ne Best Buy kauppaketjun USA-versioihin (muuten samat kuin perus USA-versiot mutta lisämateriaalit pykälän verran paremmat ja koteloissa pieni lisämerkintä). Kolmesta ensimmäisestä kaudesta julkaistut suomiversiot löytyy luonnollisesti myös ja kaikenlaista muuta aiheeseen liittyvää kamaa.... Ainoa sarja jonka päähenkilön esittäjää ja useita muita sarjan näyttelijöitä yms. olen matkustanut ulkomaille tapaamaan (muistan vieläkin kun juttelin Lucyn kanssa ja mm. kehuin hänelle hänen edellisiltaisessa konsertissaan käyttämiään "housuja"). Se reissu oli muutenkin huippuhetkiä täynnä. Joista mainittakoon nyt ainakin ihastuttavan Adrienne Wilkinsonin tapaaminen (niitä harvoja julkisuuden henkilöitä jonka oikeasti olen halunnut Facebook kaverikseni viehättävän Gigi Edgleyn lisäksi) ja muutaman sanan vaihtaminen yhden kaikkien aikojen suosikkisäveltäjistäni eli Joseph LoDucan kanssa. Ja kyllä jonkun Brittney Powellinkin kanssa viettäisi mielellään aikaa vaikka enemmänkin huolimatta siitä onko hän ollut pienessä roolissa Xenassa mukana vai ei. Mutta siis, ei mitään negatiivista sanottavaa siitä reissusta. Yhdet kengät tuhosin hyppimällä Lucyn keikalla.

http://www.youtube.com/watch?v=hEoGT_sNLf8&feature=related

Kolmen todennäköisimmän "tulen katsomaan vielä uudestaan" TV-sarjan joukossa.



– The X-Files (1993-2002) (202 jaksoa)

Kalleimpia kuvalevyhankintoja minulla aikoinaan olivat neljän ensimmäisen X-Files tuotantokauden hankkiminen uutena Japanista (tuntui hyvältä idealta silloin mutta näin jälkeenpäin ajatellen melko hölmöä toimintaa (sen verran arvokkaita kuitenkin olivat)). Sitten tuli pidempi tauko jolloin en jaksanut edes ajatella ko. sarjaa kunnes muutama vuosi sitten vaihdoin osan boxeista kaverilta ja loput ns. ostin halvalla. Kaikki jaksot nykyään katsoneena jäi se käsitys että neljä ensimmäistä kautta olivat kuitenkin ne parhaat vaikka Lucy Lawlessin lyhyttä vierailua myöhemmin sarjassa sinänsä fanitankin.

Ai niin....

– Soap (1977-1981) (85 jaksoa)

Nyt en ole täysin varma mutta ainakin lähes kaikki jaksot olen tästä komediasarjasta nähnyt.

Jo päättyneet loppuun asti katsotut sarjat. Tuskin muistin ihan kaikkia kuitenkaan.

The Wire

Ehkä parasta koskaan.



Life on mars/Ashes to ashes

Kai nämä yhdeksi kokonaisuudeksi saa lukea. Paikoin nerokas. En tykännyt Ashes to Ashesin lopusta.



Lost

Kiinnostavasti liikkeelle lähtenyt koukuttava mysteerisarja, joka kuitenkin ampui itseään jalkaan koko ajan enemmän ja enemmän. Päätösjakso on ehkä tv-historian paskin.



Battlestar Galactica

Kohtalaisen kiinnostavaa scifi-saippuaa.



Cracker

Wiren ohella parhaita poliisisarjoja.



Millennium

Ilman Millenniumia ei olisi tainnut studio julmahuvikaan tehdä mahtavaa Sharkman-sketsiään. Tykkään tunnelmasta mutta lässähtää kyllä loppua kohti.



the Office UK

Yksi parhaista komediasarjoista.



Curb Your Enthusiasm

Nerokas komediasarja.



The Shield

Hyvä poliisisarja. Säilyttää tasonsa loppuun asti.



Deadwood

Tylyä meininkiä, hienoja hahmoja. Olisi tätä katsellut pidempäänkin.



Carnivale

Aivan mahtava eka kausi, mutta sitten taso laski kun lopettamispäätöksen seurauksena piti solmia juonenpätkät nopeasti ja tökerösti yhteen.



Band of Brothers

Hyvä sotasarja.



The Pacific

Hyvä sotasarja



Riget

Nerokasta kaikin puolin, mutta kesken jääminen vituttaa tässäkin.



MacGyver

Oliskohan kaikki jaksot nähtyinä. En mene vannomaan, mutta ainakin suurin osa. Edelleen parhautta.

Yksi unohtui: Buffysta olen nähnyt jokaisen jakson. Niille joiden mielestä tämä sarja on pelkkää paskaa suosittelen jaksoa nimeltä Hush. Ehkä ainoastaan Twin Peaks on päässyt dialogittomalla ilmaisulla samaan. Ja tämä on aika jännää sinänsä sarjalta, jonka tavaramerkkinä on naseva sanailu.

Puhuttaessa tv-sarjoista eräs ilmiö ylittää kaikki muut...

Star Trek

Kaikkien aikojen klassisin sci-fi sarja. Katsottu useaan otteeseen läpi, nyt työn alla on versio, jossa kaikki avaruus-kohtaukset on tehty uudestaan.



Star Trek: The Next Generation

Ensimmäisellä kerralla uudistuksiin oli hiukan vaikea tottua, mutta sittemmin Picardin miehistö on kasvanut rakkaimmaksi. Katsottu kokonaan kahteen kertaan, parhaat jaksot käyty läpi vielä huomattavasti useammin.



Star Trek: Deep Space Nine

Ei toiminut ihan samalla tavalla. Defiantin tuominen mukaan antoi tarinoilla hiukan lisäliikkuvuutta, mutta ei, ei, ei. Liian synkkä.



Star Trek: Voyager

Takaisin korpimaista vihoviimeiseeen, jossa ei ole tuttuja kohteita. Toimii.



Star Trek: Enterprise

Paljon mainettaan parempi tapaus. Etenkin Xindi-sodat edustavat erinomaisinta sci-fiä pitkään aikaan.



Twin Peaks

Klassikko sanan kaikissa merkityksissä. Harmi että kaiken piti loppua jo kahden kauden jälkeen.



Firefly

Yritys yhdistää western ja sci-fi ei ole aivan uusi, mutta tällä kertaa jotain jäi puuttumaan.



Sherlock Holmesin seikkailut

Jeremy Brett on ainoa oikea Sherlock Holmes, eikä tästä asiasta keskustella. Rooli otti koville, mutta samalla syntyi legendaarinen sarja.

Star Trek : Next Generation



Next Generationia on tullut katsottua ehkä eniten uusintakatseluina. Mukana on kelvotonta kuraa, mutta kokonaisuutena sarja on onnistui alueella, jonne muut eivät edes uskaltaneet astua. Next Generationin yleinen maailmankuva on humaanisuuden ja rationalisuuden ylevä sekoitus. Sarja edustaa enemmän 1900-luvun moderneja hyveitä kuin klassisia. Tälläinen asetelma päätyy normaalisti vaivaannuttavaksi siirapiksi. Ylevän idealismin tuonti ruudulle onnistuu kuitenkin kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti. Se ei ole tyypilliseen tapaan halpaa populismia ja mustavalkoista vastakkainasettelua, vaan siinä huomioidaan harmaasävyt (joista yleensä koko konflikti lähteekin liikkeelle). Käsikirjoitukset ovat hyvin tehtyjä ja näyttelijät ovat erinomaisia.



Koko maailmahan on puhtaasti kommunistinen utopia (ei niinkään leninistinen tai muukaan todellinen kokeilu vaan Marxistinen). Rahaa ei varsinaisesti ole, materiaalisesta minimalismista johtuvat (taloudelliset ja sosiaaliset) ongelmat on ratkaistu holodekillä ja replikaattoreilla. Ihmisten palkka on itsensä kehittäminen, laivan työntekijöiden harrastuksetkin liittyvät tähän, ne ovat erilaisia tutkimusprojekteja ja asiantuntijuuden kehittämistä. Kukaan ei oikeastaan omista mitään, muutamia elitistisiä harrastusvälineitä lukuunottamatta. Alkoholista on poistettu kaikki haitalliset vaikutukset. Toisaalta voidaan epäillä, että tähtilaiva on vain koko utopian lippulaiva ja jopa propagandistinenkin keihäänkärki, marginaalinen osa yhteiskuntaa, jossa liberaali eliittiluokka työskentelee. Äärimmäisen nerokas temppu on miehistön käyttämä kieli : värikkäät ja analyyttisenomaiset harvinaisemmat ilmaisut luovat osaltaan kuvaa ihmiskunnan kehityksestä (toisaalta tästä sinällään vahvistuu epäillys kaiken takana olevasta luokkayhteiskunnasta, jossa ylin luokka on eriytynyt kielellisestikin muusta väestöstä).



Myöhemmissä sarjoissa saman idealismin kierrättäminen tuotti lähinnä vaivaannuttavaa saarnaamista ja opettajamaista paatosta.

Star Trekin seuraavan sukupolven syvällinen analyysi alkakoon...

Ensimmäiset kaksi kautta ovat tosiaan aika haparoivia, Wesley Crusherin tappaessa usemman jakson. Kaiken kukkuraksi kirjoittajaporukalla ei ollut tässä vaiheessa selkeää yhteistä visiota siitä mistä Star Trekissä oli pohjimmiltaan kyse. Kolmannesta kaudesta eteenpäin ote parani jo huomattavasti ja nimenomaan nuo moraalin harmaalle alueelle sijiottuvat valinnat nostavat useamman jakson klassikoksi.



Michael Piller kiteyttää kaiken loistavasti muistellessaan käymäänsä keskustelua Star Trekin isän Gene Roddenberryn kanssa. Kirjoittajat olivat jälleen kerran keksineet käyttää Q:n hahmoa mitä riehakkaimmalla tavalla, mutta Roddenberry ei pitänyt tästä, sillä hänen mielestään tarina sellaisenaan ei kertonut mitään. Piller kertoi myöhemmin kokeneensa eräänlaisen valaistumisen tuolla hetkellä; jokaisen tarinan piti kertoa jotain arvokasta – avaruustaistelut, kuuprinsessat sun muut osaset olivat vain pieniä palasia suuremmasta kuvasta, eivät suinkaan sen keskiö.