Suomen elokuvasäätiö

Irina Krohnin aikana (elokuvat, joiden tukipäätökset on tehty alusta lähtien hänen aikana) on tullut paljon floppeja ja samaan aikaan jaetaan

laatutukia, joista isoimmat rahat menevät niille, joilla jo sitä on.



Sitten on tää "sympaattinen" Stefan Wallin, joka myönsi Aleksi Mäkelälle elokuvataiteen palkinnon. Kyllähän tässä on aika selkeää keppiviestiä havaittavissa.



Vaikken tietääkseni mikään misogynisti olekaan, niin pistää miettimään, miksi monet näistä flopeista ovat olleet nimenomaan naisten ohjauksia. (Ei sillä, että olisin elokuvallisesti kauhean iloinen Aleksi Mäkelän ja Mika Kaurismäen menestyselokuvista.)



Kolmanneksi tulee mieleen alati kasvava kansainvälistyminen, mikä alkaa näkyä myös elokuvien sisällöissä, mikä nyt ei millään muotoa voi olla hyvä asia. Etenkin, kun ratkaisut tuntuvat irrallisilta eivätkä tekijöille omakohtaisilta. Tarkoitan sellaisia elokuvia kuten Maata meren alla, Musta jää ja Pihalla.



Myös Auli Mantilan tuleva elokuva on kansainvälinen. Kuvataan Ruotsissa, mutta aihe on sentään suomalainen (kertoo Ruotsiin muuttaneista suomalaisista), eikä se tunnu täysin päälleliimatulta.



Eikä tässä nyt ole tarkoitus maalailla piruja seinille (ihan hyviäkin elokuvia tuli tänä ja viime vuonna), mutta mielestäni tästä olisi ehkä syytä keskustella.

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 15:11)

Vaikken tietääkseni mikään misogynisti olekaan, niin pistää miettimään, miksi monet näistä flopeista ovat olleet nimenomaan naisten ohjauksia.

Sanoisin että otanta on liian pieni jotta voisi tehdä tällaisia tulkintoja. Suomessa pitkiä elokuvia tekee tasaisen väliajoin vain muutama naisohjaaja: eli sitten kun tulee huonompi pätkä, niin silloin ovatkin suunnilleen kaikki sen vuoden (nais)elokuvat huonoja. Lisäksi 2000-luvulla naisohjaajat ovat aika paljon tehneet noita perhe-elokuvia, joiden "floppaaminen" teatterin lippuluukulla ei ole ihan koko totuus.



Edit: Pakotetun kansainvälisyyden kyseenalaistamisesta olen kyllä samaa mieltä. Ennnen yritettiin tehdä kaikenmaailman yya-leffoja ja nyt sitten tehdään möhköjä yhteistuotantoja saksalaisten tv-kanavien jne. kanssa. Ei se nyt ihan toimi.



Suomalaisten leffojen markkinoinnista ulkomailla en tiedä paljon mitään, mutta jos ajattelen elokuvia joilla olisi ollut potentiaalia menestyä hyvin ulkomailla, niin ekaksi mulle tulee mieleen Nousukausi. Stoori on universaali (ainakin länsimaissa) ja käsittelytapakin sellainen että luulisi toimivan ainakin ulkomaiselle(kin) festariyleisölle. En tiedä miten Nousukausi menestyi ulkomailla, mutta mistään hitistä ei varmaan voi puhua.



Minusta on perin surullista että viime vuosina virosta, jossa 10 vuotta sitten ei ollut edes kunnollisia leffateattereita, on tullut paljon särmikkäämpiä elokuvia (ja nykyään jopa dokumentteja) kuin suomesta.

Red Right Hand ( 26.10.2009 16:13)

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 15:11)

Vaikken tietääkseni mikään misogynisti olekaan, niin pistää miettimään, miksi monet näistä flopeista ovat olleet nimenomaan naisten ohjauksia.

Sanoisin että otanta on liian pieni jotta voisi tehdä tällaisia tulkintoja. Suomessa pitkiä elokuvia tekee tasaisen väliajoin vain muutama naisohjaaja: eli sitten kun tulee huonompi pätkä, niin silloin ovatkin suunnilleen kaikki sen vuoden (nais)elokuvat huonoja. Lisäksi 2000-luvulla naisohjaajat ovat aika paljon tehneet noita perhe-elokuvia, joiden "floppaaminen" teatterin lippuluukulla ei ole ihan koko totuus.

Toisaalta tänä vuonna ensi-iltaan tulleista suomalaisista pitkistä elokuvista (ainakin) neljä on naisohjaajan käsialaa (Väärät juuret, Skavabölen pojat, Maata meren alla ja Toinen jalka haudasta). En ole yhtään näistä nähnyt, enkä haluakaan nähdä – eivätkä nämä tunnu suurta yleisöäkään kiinnostavan (Skavaböleä lukuunottamatta). Kaikki vaikuttavat visuaalisesti todella onnettomilta tv-elokuvilta ehkä Väärät juuret poislukien, mutta sekin on saanut niin monta teilaavaa kommenttia kriitkoilta, ettei enää kiinnosta.



Tämä voi toki olla vain sattumaa, mutta pointti oli, että noin ylipäätään Wallinin ja Krohnin johdolla homma tuntuu olevan menossa suuntaan, joka huolestuttaa. Musta tästä on syytä keskustella.

Suunnasta mahdotonta sanoa mitään, koska ei tiedä millaisia elokuvia olisi tehty, jos tukipäätökset olisi annettu muille elokuville. Ja elokuvan laatuun vaikuttaa kyllä muukin kuin siihen satsatun rahan määrä. Hylkypäätökset voivat yhtä hyvin johtua esim. huonoista hakemuksista kuin siitä, ettei leffan aihe miellytä SES:ä. Ylipäätänsäkin väitteesi, että Suomessa on ilmestynyt v. 2009 kuonaa, ei ole mielestäni SES:n vika vaan tekijöiden. Jos nämä mahd. paremmat elokuvat, joille SES ei ole antanut senttiäkään ja jotka eivät siksi valmistu ilman tukea, on tekijöiden valitettavasti hommattava rahoitus muuta kautta. Varmaan sekin on mahdotonta.

Mua ei ole pitkään aikaan kiinnostanut mennä katsomaan yhtään suomalaista leffaa, koska aiheet ovat älyttömän arkisia ja puhkikaluttuja sekä koska kaikki tuntuu kovin turvalliselta ja riskittömältä. Jonkun naulapäässä-leffan voi mennä katsomaan läpällä, tahatonta komiikkaa hakeakseen, mutta en muista pitkään aikaan mitään uutta suomalaista leffaa, jonka palaisi halusta päästä vilkaisemaan erilaisen aiheensa vuoksi. Suomen ohjaajistakaan ei ole ketään (Kaurismäkeä ei nyt lasketa), joka puhuttelisi tyylinsä johdosta. Ikään kuin: "Uusi Louhimies-elokuva ilmestyi, uu-uu, tuo on nähtävä!" Tällaista ilmiötä ei ole. Kaikki on vaan harmaata ja ankeaa. Tai sitten katsojia kosiskellaan ihmissuhdekomedioilla tms.



Okei, Jari Halosen tuleva leffa pitää vilkaista ohjaajan nimen takia, mutta muuten ei hirveästi kyllä innosta mitä kotimaisella rintamalla tapahtuu.

Jos kotimainen elokuva ei kiinnosta, niin miksi osallistua keskusteluun?

En väittänyt, että tänä vuonna on tullut vain kuonaa (Muukalainen ja Kielletty hedelmä olivat hyviä) ja että se olisi yksin SES:n vika. Enhän mä ole edes suurinta osaa nähnyt. Väitin vain, että paljon on tullut floppeja. Ja se on käsittääkseni faktaa. Se, että säätiön linja tuntuu olevan, että autetaan vain niitä jotka menestyvät muutenkin ei mielestäni ole kovin järkevää politiikkaa ja tästä haluaisin keskustella. Muutenkin keppilinja tuskin on pitkällä aikavälillä lainkaan tämän maan elokuvataiteen hyväksi.



Toisekseen ruotsalaisten ja Tanskan etumatka tuissa on järjetön, ja nykytilanne, missä vähänkään vähemmän kansallista aihetta koskettava elokuva joutuu hakemaan tukea ulkomailta ei välttämättä pitkällä aikavälillä ole lainkaan hyväksi. Tähän SES:llä on mielestäni mahdollisuus puuttua jos idea vaikuttaa jotenkin tarkoitushakoituksellisesti muka kansainväliseltä. Olisi kyllä syytä miettiä kiinnostaako tässä maassa tai muuallakaan ketään sellainen elokuva kuin Maata meren alla.

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 18:10)

Se, että säätiön linja tuntuu olevan, että autetaan vain niitä jotka menestyvät muutenkin ei mielestäni ole kovin järkevää politiikkaa ja tästä haluaisin keskustella.

Tää on tuttu kuvio myös musapuolella. HIMit, Rasmukset ja Nightwishit tuntuvat tuen jakajien mielestä tarvitsevan ne isoimmat fyrkat, huolimatta siitä että ko. bändien liiketoiminta on hyvinkin voitollista.

Janne Timonen ( 26.10.2009 18:31)

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 18:10)

Se, että säätiön linja tuntuu olevan, että autetaan vain niitä jotka menestyvät muutenkin ei mielestäni ole kovin järkevää politiikkaa ja tästä haluaisin keskustella.

Tää on tuttu kuvio myös musapuolella. HIMit, Rasmukset ja Nightwishit tuntuvat tuen jakajien mielestä tarvitsevan ne isoimmat fyrkat, huolimatta siitä että ko. bändien liiketoiminta on hyvinkin voitollista.

En ole täysin perillä noista musiikin tukemismuodoista, mutta ymmärrän sinänsä, että kansainvälisille markkinoille pongahtavat bändit ovat valtiolle hyödyllisiä, koska tämä maa on riippuvainen viennistä. Ts. jos kyse on näistä ns. vientirahoista, niin onhan siinä jotain järkeä. Toisaalta on täysin järjetöntä, että parhaiten menestyviä autetaan eniten. En sitten tiedä millaisia rahoja myönnetään tulokkaille kuten Rubik, mutta ainakin ulkomaisa levyarvioita on ollut todella paljon, että tuskin niitä nollabudjetilla on markkinoitu.



Ja tästä päästään takaisin näihin SES:n laatutukiin, jotka käsittääkseni ovat isompia kuin vientituet. Onko Rööperi todella se elokuva, jonka tukeminen edesauttaa elokuvavientiä tässä maassa? Ts. jos tavoitteena näillä uusilla tukimuodoilla on saada kansainvälisesti menestyviä elokuvia, niin varmaan pitäisi tukia myönnettäessä pysähtyä miettimään millaisilla elokuvilla on edes teoriassa sellaiseen mahdoollisuuksia.

No mun mielestä toi menestyskonseptin tukeminen on sama kuin antaisi sossusta fyrkkaa muillekin menestyville liikemiehille.

Joo onhan tossa jotain omituista valtion jakamaa osinko meininkiä. Tarkoitin vaan sitä, että olisihan noissa (musiikin) vientituissa taloudellisesti jotain hyötyä valtiolle, jos niitä kohdistetaan oikein (ja tulee lisää menestystyneitä bändejä), mutta ei tietenkään silloin jos isoimmat rahat valuvat tekijöille, jotka tekevät vuodesta toiseen jättituloksia.

Jep, luulen että soitetaan samaa pasuunaa. Toi on just se ongelma, mikä musiikkipuolen tuissa on vikana. Tukemalla jo menestyneitä yhtyeitä jäätetään monet tulevaisuuden tekijät nuolemaan näppejään.

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 15:11)

Kolmanneksi tulee mieleen alati kasvava kansainvälistyminen, mikä alkaa näkyä myös elokuvien sisällöissä, mikä nyt ei millään muotoa voi olla hyvä asia. Etenkin, kun ratkaisut tuntuvat irrallisilta eivätkä tekijöille omakohtaisilta. Tarkoitan sellaisia elokuvia kuten Maata meren alla, Musta jää ja Pihalla.

Tietääkseni Musta jää on melkoisen omakohtainen tekijälleen. Enempää omakohtaisempi ei voisi olla.

Crni ( 26.10.2009 21:52)

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 15:11)

Kolmanneksi tulee mieleen alati kasvava kansainvälistyminen, mikä alkaa näkyä myös elokuvien sisällöissä, mikä nyt ei millään muotoa voi olla hyvä asia. Etenkin, kun ratkaisut tuntuvat irrallisilta eivätkä tekijöille omakohtaisilta. Tarkoitan sellaisia elokuvia kuten Maata meren alla, Musta jää ja Pihalla.

Tietääkseni Musta jää on melkoisen omakohtainen tekijälleen. Enempää omakohtaisempi ei voisi olla.

Ai myös sivujuonne saksalaisvaihtarilla? Jos näin niin ok, mutta vaikka kyse on pienestä asiasta niin kyllä se haittaa katsomiskokemusta, kun mitään perusteita vaihtarin läsnäololle ei oikein ole. Tosin ei tämä nyt ole Mustan jään huonoin puoli. Nostin vain asian esiin, koska se aikanaan pisti silmään ja sen jälkeenhän näitä ulkomaalaisia on vilissyt elokuvassa jos toisessakin.

Spaddu ( 26.10.2009 17:34)

Mua ei ole pitkään aikaan kiinnostanut mennä katsomaan yhtään suomalaista leffaa, koska aiheet ovat älyttömän arkisia ja puhkikaluttuja sekä koska kaikki tuntuu kovin turvalliselta ja riskittömältä.

Tämä liittyy Luken ja Timosen esille nostamaan näkökohtaan tukien jakamisesta tutuille ja turvallisille – ja siis jo valmiiksi menestyneille – tekijöille. Jotenkin tuntuu, että SES:n suunnalla ollaan vieraannuttu siitä, mikä saattaisi kiinnostaa kotimaista elokuvayleisöä, joten perinteisten yleisömenestyjien (Mäkelä, Karukoski jne.) lisäksi valitaan aiheita, jotka ovat valmiiksi epäkiinnostavia tai ennestään jo moneen kertaan nähtyjä. Tätä samaa ilmiötähän on valiteltu myös tv:n puolella, kun uusia ideoita on vaikea saada myydyksi; ennemmin turvaudutaan tuttuihin esiintyjiin, joten katsojat saavat nauttia Jope Show´sta ja muista väsyneistä viihdyttäjistä.



SES:n rooliin rahanjakajana tulisi muutenkin kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Elokuvasäätiöllä on suuri vastuu toteutettavien elokuvien aihevalikoimien valitsemisessa ja sitä kautta kotimaisen elokuvan sisällön ohjaamisessa tietyn muotoiseksi, mikä tällä hetkellä tarkoittaa lukemattomia kolmiodraamoja. Kyseisiä aihevalikoimia voisikin vähän karsia, sillä ketä esimerkiksi kiinnostaa katsoa hevostalleille sijoittuvaa kolmiopuuhastelua. Nykyisessä mallissa Spaddun mainitsema termi ´riskittömyys´ tuntuukin kuvaavan hyvin säätiön rahanjakoa.



Kuvallisen ilmaisun köyhyyden ongelma liittyy osittain myös lyhyisiin kuvaus- ja jälkituotantoaikoihin, mikä näkyy kuvallisessa laadussa, mutta kuten Annila ja kumppanit ovat todenneet ja osoittaneet, niin samalla rahalla ja samassa ajassa on mahdollista saada aikaiseksi visuaalisesti kiinnostavia elokuvia. Kuvallisen ilmaisun köyhyys viittaisikin ensisijaisesti tekijöiden omaan ammattitaidottomuuteen. Harmi, että Annilalta, Valkeapäältä ja muilta kuvalliselta kerronnalta kiinnostavilta (uusilta) ohjaajilta puuttuu vielä tarinankerronnallisia kykyjä, joilla kokonaisuuksista saataisiin eheämpiä tai kiinnostavampia. Jollain tavalla voi myös ajatella, että kotimaisesta elokuvasta puuttuu eräänlainen välivaihe, joka yhdistäisi esimerkiksi Karukosken viihdyttävyyden (tai vaivattoman tarinankuljetuksen) ja Valkeapään taiteellisen kunnianhimoisuuden.



SES:n tukipäätöksiä katsoessa ei voi olla ihmettelemättä, että eikö hakemuksista tosiaan löydy yhtään kiinnostavampia projekteja. Kannattaako ylipäätään sellaisille käsikirjoitusideoille lähteä jakamaan rahaa, jotka tuntuvat jo paperilla valmiiksi sellaisille, että niistä on hyvin epätodennäköistä saada aikaiseksi kunnollisia elokuvia. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon vaikka Vera Kiiskisen Shakespearea Rainerin kanssa, jossa Tuula, 65-vuotias leski ja sairaanhoitaja pestautuu yksityiseksi kuntouttajaksi aivohalvauksen saaneelle, naisista pitävälle 55-vuotiaalle Rainerille, joka haluaa kuntoutua King Learin rooliin. 5 000 €



Naisohjaajien asemasta ja ns. floppialttiudesta toteaisin sen verran, että elokuvien menestymiseen tai menestymättömyyteen vaikuttavat monet tekijät, kuten mainostus, elokuvan aihe jne., että tuntuu hieman kaukaa haetulta vetää yhtäläisyysmerkkejä ohjaajien sukupuoleen. Luken mainitsemista elokuvista en ole nähnyt yhtään, mutta esimerkiksi Toinen jalka haudassa ‑elokuvan ohjanneen Johanna Vuoksenmaan Taik:in lopputyö Taivas tiellä on ihan hauska ja kohtuullisen hyvin tehty lyhäri.

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 22:18)

Crni ( 26.10.2009 21:52)

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 15:11)

Kolmanneksi tulee mieleen alati kasvava kansainvälistyminen, mikä alkaa näkyä myös elokuvien sisällöissä, mikä nyt ei millään muotoa voi olla hyvä asia. Etenkin, kun ratkaisut tuntuvat irrallisilta eivätkä tekijöille omakohtaisilta. Tarkoitan sellaisia elokuvia kuten Maata meren alla, Musta jää ja Pihalla.

Tietääkseni Musta jää on melkoisen omakohtainen tekijälleen. Enempää omakohtaisempi ei voisi olla.

Ai myös sivujuonne saksalaisvaihtarilla? Jos näin niin ok, mutta vaikka kyse on pienestä asiasta niin kyllä se haittaa katsomiskokemusta, kun mitään perusteita vaihtarin läsnäololle ei oikein ole. Tosin ei tämä nyt ole Mustan jään huonoin puoli. Nostin vain asian esiin, koska se aikanaan pisti silmään ja sen jälkeenhän näitä ulkomaalaisia on vilissyt elokuvassa jos toisessakin.

Siis mikä saksalaisvaihtari? En edes muista.

Crni ( 26.10.2009 22:41)

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 22:18)

Crni ( 26.10.2009 21:52)

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 15:11)

Kolmanneksi tulee mieleen alati kasvava kansainvälistyminen, mikä alkaa näkyä myös elokuvien sisällöissä, mikä nyt ei millään muotoa voi olla hyvä asia. Etenkin, kun ratkaisut tuntuvat irrallisilta eivätkä tekijöille omakohtaisilta. Tarkoitan sellaisia elokuvia kuten Maata meren alla, Musta jää ja Pihalla.

Tietääkseni Musta jää on melkoisen omakohtainen tekijälleen. Enempää omakohtaisempi ei voisi olla.

Ai myös sivujuonne saksalaisvaihtarilla? Jos näin niin ok, mutta vaikka kyse on pienestä asiasta niin kyllä se haittaa katsomiskokemusta, kun mitään perusteita vaihtarin läsnäololle ei oikein ole. Tosin ei tämä nyt ole Mustan jään huonoin puoli. Nostin vain asian esiin, koska se aikanaan pisti silmään ja sen jälkeenhän näitä ulkomaalaisia on vilissyt elokuvassa jos toisessakin.

Siis mikä saksalaisvaihtari? En edes muista.

Toi saksalais-vaihtarin rooli oli kyllä niin pieni että en oikein ymmärrä miten se voisi häiritä. Ja miksi vaihto-oppilaalle pitäisi sen kummempia perusteita olla? Suomessa on runsaasti vaihto-oppilaita. Vaikea myöskään uskoa että elokuvan saksalais-rahoittajatkaan tosta roolista olisivat sen kummemmin kostuneet. Eihän se edes puhunut sanaakaan saksaa.