Suomen elokuvasäätiö

Amadeus ( 26.10.2009 22:25)

Naisohjaajien asemasta ja ns. floppialttiudesta toteaisin sen verran, että elokuvien menestymiseen tai menestymättömyyteen vaikuttavat monet tekijät, kuten mainostus, elokuvan aihe jne., että tuntuu hieman kaukaa haetulta vetää yhtäläisyysmerkkejä ohjaajien sukupuoleen. Luken mainitsemista elokuvista en ole nähnyt yhtään, mutta esimerkiksi Toinen jalka haudassa ‑elokuvan ohjanneen Johanna Vuoksenmaan Taik:in lopputyö Taivas tiellä on ihan hauska ja kohtuullisen hyvin tehty lyhäri.

Niin no en missään nimessä tarkoittanut, että naisohjaajat olisivat jotenkin huonompia. Pidin Nousukaudesta, tai ainakin monesta asiasta siinä ja ymmärrän hyvin sen suosion. Olihan lähtöasetelma kiinnostava (toisin kuin elokuvassa Toinen jalka haudasta, jonka traileria katsoessa jo tajusi, että nyt voi olla pommi käsissä). Mutta jotenkin se ihmetyttää, että miten jotain sellaista kuin Maata meren alla voi mennä kritiikittömästi läpi elokuvasäätiön. Jotenkin tästä naisohjaajien elokuvien sumasta jää sellainen maku suuhun, että siellä yritetään väkisin vääntää jotain naisohjaajien vallankumousta ja lopputulos on kasa epäonnistuneita elokuvia.

KCrimso ( 26.10.2009 22:45)

Crni ( 26.10.2009 22:41)

Siis mikä saksalaisvaihtari? En edes muista.

Toi saksalais-vaihtarin rooli oli kyllä niin pieni että en oikein ymmärrä miten se voisi häiritä. Ja miksi vaihto-oppilaalle pitäisi sen kummempia perusteita olla? Suomessa on runsaasti vaihto-oppilaita. Vaikea myöskään uskoa että elokuvan saksalais-rahoittajatkaan tosta roolista olisivat sen kummemmin kostuneet. Eihän se edes puhunut sanaakaan saksaa.

Voisin vannoa, että idea laittaa elokuvaan saksalainen näyttelijä ei varmasti tullut Suomesta. Itse asiassa, kun tarkistin Mustassa jäässä on kaksi saksalaista näyttelijää. Ja tunnetusti Saksassa dubataan kaikki, joten puhuuko näyttelijä saksaa versiossa, jonka me näimme ei ole kauhean oleellista.



Kotwica: "Onhan tämä on suomalais-saksalainen yhteistuotanto. Yksi rahoittajista on eurooppalainen levitysyhtiö. Heillä on tietenkin oma kunnianhimonsa levittää elokuvaa muuallekin. Olisi haluttu, että teen elokuvasta englanninkielisen"

http://www.film-o-holic.com/haastattelut/petri-kotwica-musta-jaa/

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 23:05)

KCrimso ( 26.10.2009 22:45)

Toi saksalais-vaihtarin rooli oli kyllä niin pieni että en oikein ymmärrä miten se voisi häiritä. Ja miksi vaihto-oppilaalle pitäisi sen kummempia perusteita olla? Suomessa on runsaasti vaihto-oppilaita. Vaikea myöskään uskoa että elokuvan saksalais-rahoittajatkaan tosta roolista olisivat sen kummemmin kostuneet. Eihän se edes puhunut sanaakaan saksaa.

Voisin vannoa, että idea laittaa elokuvaan saksalainen näyttelijä ei varmasti tullut Suomesta. Itse asiassa, kun tarkistin Mustassa jäässä on kaksi saksalaista näyttelijää. Ja tunnetusti Saksassa dubataan kaikki, joten puhuuko näyttelijä saksaa versiossa, jonka me näimme ei ole kauhean oleellista.



Kotwica: "Onhan tämä on suomalais-saksalainen yhteistuotanto. Yksi rahoittajista on eurooppalainen levitysyhtiö. Heillä on tietenkin oma kunnianhimonsa levittää elokuvaa muuallekin. Olisi haluttu, että teen elokuvasta englanninkielisen"

http://www.film-o-holic.com/haastattelut/petri-kotwica-musta-jaa/

No joo, mutta oikeasti, millainen myyntivaltti on noin minuutin verran elokuvassa vilahtava saksalainen vaihto-oppilas?

KCrimso ( 26.10.2009 23:15)

No joo, mutta oikeasti, millainen myyntivaltti on noin minuutin verran elokuvassa vilahtava saksalainen vaihto-oppilas?

En tiedä, mutta se, että ehdotuksia tulee muualta elokuvan tekotapaan ja kieleen johtaa todennäköisesti ennen pitkää siihen, että joku suostuu joihinkin niihin vaatimuksiin. Otin Mustan jään esimerkiksi vain sen takia, että se oli ensimmäinen elokuva, jonka kohdalla (saksalainen) yhteistuotanto tuli tietoisuuteeni.

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 22:55)

Niin no en missään nimessä tarkoittanut, että naisohjaajat olisivat jotenkin huonompia. Pidin Nousukaudesta, tai ainakin monesta asiasta siinä ja ymmärrän hyvin sen suosion. Olihan lähtöasetelma kiinnostava (toisin kuin elokuvassa Toinen jalka haudasta, jonka traileria katsoessa jo tajusi, että nyt voi olla pommi käsissä). Mutta jotenkin se ihmetyttää, että miten jotain sellaista kuin Maata meren alla voi mennä kritiikittömästi läpi elokuvasäätiön. Jotenkin tästä naisohjaajien elokuvien sumasta jää sellainen maku suuhun, että siellä yritetään väkisin vääntää jotain naisohjaajien vallankumousta ja lopputulos on kasa epäonnistuneita elokuvia.

Jotenkin musta vaan tossa kommentissa eka ja vika lause kuulostaa jotenkin vastakkaisilta. Onko sulla Luke jotain tietoa siitä, mitä kässäreitä Säätiö hylkää? Tunnut väittävän, että naisohjaajien suosimisen takia hyviä miesohjaajien leffoja jää tekemättä. Vai voiko tuon tulkita jotenkin muuten? Seuratessa viime vuotista Artisokan seminaaria, jossa useat naisohjaajat kertoivat kokemuksistaan Säätiöstä ja uran rakentamisesta, ei kyllä tullut sellainen fiilis, että naisohjaajat tarinoineen jotenkin pääsisivät helpolla tässä maassa.



Musta tuntuu, että ongelma ei ole Krohnissa tai Säätiössä tai naisohjaajissa, vaan suomalaisessa elokuvakulttuurissa kokonaisuudessaan. Olen opiskellut elokuvatutkimusta ja osallistunut elokuvakulttuuriin Suomessa, Ruotsissa ja Kanadassa – ero Suomen ja noiden kahden muun välillä on kyllä huikea. Elokuvatutkimusta ei voi täällä opiskella missään maisteritasolla, elokuvasalien määrä vähenee isoissakin kaupungeissa, mediassa elokuvajournalismi on muutaman aktiivisen toimittajan harteilla. Helsingin yliopiston elokuva- ja tv-tutkimuksen tutkintovaatimuksissa ei puhuta sanallakaan kotimaisesta elokuvasta. Elokuvakoulutuksesta en osaa sanoa muuta kuin että kovin positiivisia arvioita en ole kuullut erinäisissä laitoksissa opiskelleilta. Ainoastaan arkiston esitystoiminta Helsingissä sekä elokuvafestivaalit pärjäävät vertailussa. Sitten kun vielä muutama keskeinen elokuvakulttuurin vaikuttaja lähinnä laukoo katkeria kommentteja muista ja haikailee johonkin vuosikymmenien takaiseen "kulta-aikaan", jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä elokuvakulttuuri nykyään on, niin en kyllä ihmettele yhtään että Suomessa ei synny mahtavia elokuvia.

Samoilla linjoilla Marjon kanssa.

Tietääkö joku muuten paljonko lipputuloista kotiutuu tuotantoyhtiöille? Luin jostain, että esim. tuo Pihalla (http://www.pihallaelokuva.fi/ ) elokuvan budjetti oli 1,2 miljoonaa euroa. Sen on tainnut nähtä tähän päivään mennessä noin 5000 ihmistä (eli 50 000 euroa on kilissyt lipputuloina). Enkä usko, että se tuosta juurikaan nousee.



On aika vaikeaa ymmärtää miksi on lähdetty tekemään elokuvaa, joka jo lähtökohdiltaan on puhkikulunut jenkkikomedia? Kuka ihme on saanut sen neronleimauksen, että tämä on se idea, jolla lähdetään kilpailemaan markkinoista. Pakko valittaa siitäkin, että leffa (taas kerran) on kuvattu ja valaistu niin että se näyttää salkkareiden juhlajaksolta, eli paskalta.

MarjoP ( 27.10.2009 00:32)

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 22:55)

Niin no en missään nimessä tarkoittanut, että naisohjaajat olisivat jotenkin huonompia. Pidin Nousukaudesta, tai ainakin monesta asiasta siinä ja ymmärrän hyvin sen suosion. Olihan lähtöasetelma kiinnostava (toisin kuin elokuvassa Toinen jalka haudasta, jonka traileria katsoessa jo tajusi, että nyt voi olla pommi käsissä). Mutta jotenkin se ihmetyttää, että miten jotain sellaista kuin Maata meren alla voi mennä kritiikittömästi läpi elokuvasäätiön. Jotenkin tästä naisohjaajien elokuvien sumasta jää sellainen maku suuhun, että siellä yritetään väkisin vääntää jotain naisohjaajien vallankumousta ja lopputulos on kasa epäonnistuneita elokuvia.

Jotenkin musta vaan tossa kommentissa eka ja vika lause kuulostaa jotenkin vastakkaisilta. Onko sulla Luke jotain tietoa siitä, mitä kässäreitä Säätiö hylkää? Tunnut väittävän, että naisohjaajien suosimisen takia hyviä miesohjaajien leffoja jää tekemättä. Vai voiko tuon tulkita jotenkin muuten? Seuratessa viime vuotista Artisokan seminaaria, jossa useat naisohjaajat kertoivat kokemuksistaan Säätiöstä ja uran rakentamisesta, ei kyllä tullut sellainen fiilis, että naisohjaajat tarinoineen jotenkin pääsisivät helpolla tässä maassa.

En ole missään puhunut elokuvien hyvyydestä (en ole nähnyt yhtään tänä vuonna naisen ohjaamaa elokuvaa). Olen puhunut flopeista. En voi tajuta, miten joku on voinut kuvitella tuon Maata meren alla olevan joku menestys. Ja kun se ei ollut arvostelumenstyskään, niin elokuvan olemassaolo vaikuttaa täysin päättömältä. Jälkiviisastelu on ehkä helppoa, mutta muutakaan ei tässä vaiheessa voi tehdä.



Eivät naisohjaajat varmasti ole päässeet helpolla tässä maassa (tosin meillä on Honkasalo ja Mantila – ketä Ruotsilla on?), mutta tuskin helpolla pääseminen tekisi heidän elokuvistaan sen onnistuneempia.



Tässä olen vain spekuloinut, koska viimeisenä kahtena vuotena on jostain syystä ilmaantunut paljon naisten ohjaamia elokuvia. En tiedä onko se Krohnin saavutus, mutta kyllä musta SESin johdolla pitäisi olla joku vastuu siitä jos minkään sortin tuloksia ei lippuluukuilla tule. Tämä MIEHEN ohjaama Pihallakaan ei ole ollut mikään suksee. Kokonaisuudessa tukipolitiikassa on täytynyt olla jotain feilua jos tulokset on tällaisia. Tämä vuosi ei ole mennyt hyvin kotimaisella elokuvalla.

Spaddulla oli pari hyvää pointtia:

Spaddu ( 26.10.2009 17:34)

Mua ei ole pitkään aikaan kiinnostanut mennä katsomaan yhtään suomalaista leffaa, koska aiheet ovat älyttömän arkisia ja puhkikaluttuja sekä koska kaikki tuntuu kovin turvalliselta ja riskittömältä.

Niin paradoksaaliselta kuin se kuullostaakin, niin väittäisin että 90-luvun lopun buumi suomalaisessa elokuvassa oli sisällön kannalta paha isku suomalaiselle elokuvalle. Samaa menestyssuonta kun on sitten yritetty kupata epätoivoisesti tähän päivään asti. Eikä se ole pelkästään yhden tai kahden tekijän/yhtiön linja, vaan koko kulttuurin. Lähes kaikki ovat tasapuolisesti osallistuneet näihin talkoisiin.



Poikkeuksia onneksi löytyy muutama (Muukalainen, Musta Jää, Annila).

Spaddu ( 26.10.2009 17:34)

Jos nämä mahd. paremmat elokuvat, joille SES ei ole antanut senttiäkään ja jotka eivät siksi valmistu ilman tukea, on tekijöiden valitettavasti hommattava rahoitus muuta kautta. Varmaan sekin on mahdotonta.

Olen täysin samaa mieltä. Vali, vali, antakaa lisää rahaa. Kuten Roy Andersson joskus totesi, rahan hankkiminen on iso osa elokuvan tekemistä ja duunia. Jos ei duuni maistu niin turha pulista.

JMustonen ( 27.10.2009 07:54)

Tietääkö joku muuten paljonko lipputuloista kotiutuu tuotantoyhtiöille? Luin jostain, että esim. tuo Pihalla (http://www.pihallaelokuva.fi/ ) elokuvan budjetti oli 1,2 miljoonaa euroa. Sen on tainnut nähtä tähän päivään mennessä noin 5000 ihmistä (eli 50 000 euroa on kilissyt lipputuloina). Enkä usko, että se tuosta juurikaan nousee.

Tuotantoyhtiö saa tuotantoon rahaa a) levittäjältä, b) televisiokanavalta ja c) elokuvasäätiöltä.



Levittäjä antaa leffan budjettiin fyffeä ja odottaa, että saa valkokangas- ja dvd-levityksestä omansa takaisin muutaman vuoden kuluessa. Toki sieltä heruu mukava prosentti tuotantoyhtiöllekin. Dvd/blu-ray on jo paljon merkittävämpi tulonlähde kuin valkokangas. Levittäjä saa lipputuloista noin kolmanneksen.



SES:n sivuilta löytyy "Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma 2006-2010", josta pari tuotantoesimerkkiä:



Lapsia ja aikuisia (2004)

tuotantobudjetti:

SES 700 000 e

YLE TV1 300 000 e

FS FILM 100 000 e

Media Dev 50 000 e

Sonet / Film i Väst 75 000 e

Canal Plus 50 000 e

Celluloid Dreams 75 000 e

Blind Spot Pictures 50 000 e

yhteensä: 1 400 000 e



Pahat pojat (2003)

Kustannukset:

Tuotanto 1 830 000 e

Markkinointi ja levitys 445 000 e

yhteensä: 2 275 000 e

josta SES:n tuki: 770 000 e

Tulot:

Lipunmyynti (614 000 kpl): 4 400 000 e (TÄSTÄ SIIS JÄÄ VEROTTAJALLE JA ELOKUVATEATTEREILLE ISO OSA)

VHS/DVD-myynti (96 087 kpl) ja tv-oikeuksien myynti: 1 400 000 e

Tulos tuotantoyhtiölle: 885 000 e



Nuo ovat viiden vuoden takaa ja Lapsia ja aikuisia on elokuva, jolle ei Suomessa valtaisaa suosiota odotettukaan, joten FS Filmin sille antama 100 000 euroa lienee paljon vähemmän kuin hitiksi oletettu elokuva saa levitysyhtiöltä.



Riippuu elokuvasta, kuinka paljon massista tulee telkkarikanavalta ja kuin paljon säätiöltä. Joskushan säätiö antaa jopa puolet budjetista (mm Rock and Roll Never Dies 60%, Kolmistaan, Väärät juuret n. 55%), joskus taas alle viidesosan (Sauna ja Ralliraita n. 15%, Dark Floors vähemmän ja Pihalla ilmeisesti vain 4%).



Muuta eli yksityistä rahaa ei kauhean paljon Suomessa elokuville heru, koska tuottoa ei moni uskalla odottaa – tosin riemu voi revetä silloin kun tehdään vaikka "totuudellinen" ruotsinsuomalaisten jatko-sotamerkitystä puunaava sotafilmi Etulinjan edessä tai lottaelokuva Lupaus tai joku Young Love, jotka saavat uskovaisten tai lottasäätiöiden tai suomenruotsalaisten rahastojen kukkarot aukenemaan ilman että kukaan odottaa rikastuvansa. En tiedä mutta Koivusalon Pohjantähdessäkin lienee jotain tällaista hilloa kun budjetti on niin iso.



Tässä on se syy kansainvälistymispyrkimyksiin: jollekin saksalaiselle tai ranskalaiselle tv-kanavalle tai mille lie keski-eurooppalaiselle elokuvarahastolle muutama sata tuhatta euroa on taskurahaa, kun Suomessa tuo summa voi ratkaista, tehdäänkö elokuvaa ollenkaan vai tehdäänkö se juuri ja juuri ja juuri onnistumismahdollisuuksien rajoissa olevalla budjetilla vai niin, että kuvauspäiviä on jopa tarpeeksi.

On aika vaikeaa ymmärtää miksi on lähdetty tekemään elokuvaa, joka jo lähtökohdiltaan on puhkikulunut jenkkikomedia? Kuka ihme on saanut sen neronleimauksen, että tämä on se idea, jolla lähdetään kilpailemaan markkinoista.

Ei se ole minkään sortin jenkkikomedia. Se on aika perus saippuaoopperaa, L. Lehtinen otsikoi osuvasti "Levottomat nelonen tai jotain".

(The Lukewarm.) ( 26.10.2009 16:37)

Toisaalta tänä vuonna ensi-iltaan tulleista suomalaisista pitkistä elokuvista (ainakin) neljä on naisohjaajan käsialaa (Väärät juuret, Skavabölen pojat, Maata meren alla ja Toinen jalka haudasta). En ole yhtään näistä nähnyt, enkä haluakaan nähdä – eivätkä nämä tunnu suurta yleisöäkään kiinnostavan (Skavaböleä lukuunottamatta). Kaikki vaikuttavat visuaalisesti todella onnettomilta tv-elokuvilta ehkä Väärät juuret poislukien, mutta sekin on saanut niin monta teilaavaa kommenttia kriitkoilta, ettei enää kiinnosta.

Skavabölesta sulla on vähän vääränlainen kuva, se on aika rohkea ja visuaalisestikin ihan oikeaa elokuvaa. Itse olin jonkin verran pettynyt, mutta oikein kunniallinen elokuva ja hei, sehän voitti Pusanissakin.



No ei sekään muuten Suomessa kovin suurta yleisöä ole kiinnostanut, onpahan jonkin verran kuitenkin saanut katsojia näihin tosi floppeihin verrattuna.

Young Hova ( 27.10.2009 13:45)

Lipunmyynti (614 000 kpl): 4 400 000 e (TÄSTÄ SIIS JÄÄ VEROTTAJALLE JA ELOKUVATEATTEREILLE ISO OSA)

Hä, leffalipun alv:han on 8 %.

Spaddu ( 27.10.2009 13:54)

Young Hova ( 27.10.2009 13:45)

Lipunmyynti (614 000 kpl): 4 400 000 e (TÄSTÄ SIIS JÄÄ VEROTTAJALLE JA ELOKUVATEATTEREILLE ISO OSA)

Hä, leffalipun alv:han on 8 %.

Hä? 8% siis veroihin sen jälkeen elokuvateattereille ja kuluihin 40-50% tms. Yhteensä tää on aika ISO OSA vai mitä hä.

Young Hova ( 27.10.2009 14:01)

Spaddu ( 27.10.2009 13:54)

Young Hova ( 27.10.2009 13:45)

Lipunmyynti (614 000 kpl): 4 400 000 e (TÄSTÄ SIIS JÄÄ VEROTTAJALLE JA ELOKUVATEATTEREILLE ISO OSA)

Hä, leffalipun alv:han on 8 %.

Hä? 8% siis veroihin sen jälkeen elokuvateattereille ja kuluihin 40-50% tms. Yhteensä tää on aika ISO OSA vai mitä hä.

Joo mut jos 4,4 miltsistä menee verottajalle alv:na 330 000 e, niin ei verottaja tätä kakkua nyt hirveästi syö. Elokuvateatterien käärimä osuus on toki asia erikseen.

(The Lukewarm.) ( 27.10.2009 10:14)

En ole missään puhunut elokuvien hyvyydestä (en ole nähnyt yhtään tänä vuonna naisen ohjaamaa elokuvaa). Olen puhunut flopeista. En voi tajuta, miten joku on voinut kuvitella tuon Maata meren alla olevan joku menestys. Ja kun se ei ollut arvostelumenstyskään, niin elokuvan olemassaolo vaikuttaa täysin päättömältä. Jälkiviisastelu on ehkä helppoa, mutta muutakaan ei tässä vaiheessa voi tehdä.



Eivät naisohjaajat varmasti ole päässeet helpolla tässä maassa (tosin meillä on Honkasalo ja Mantila – ketä Ruotsilla on?), mutta tuskin helpolla pääseminen tekisi heidän elokuvistaan sen onnistuneempia.



Tässä olen vain spekuloinut, koska viimeisenä kahtena vuotena on jostain syystä ilmaantunut paljon naisten ohjaamia elokuvia. En tiedä onko se Krohnin saavutus, mutta kyllä musta SESin johdolla pitäisi olla joku vastuu siitä jos minkään sortin tuloksia ei lippuluukuilla tule. Tämä MIEHEN ohjaama Pihallakaan ei ole ollut mikään suksee. Kokonaisuudessa tukipolitiikassa on täytynyt olla jotain feilua jos tulokset on tällaisia. Tämä vuosi ei ole mennyt hyvin kotimaisella elokuvalla.

Ruotsalaisia naisohjaajia, of the top of my head:

Mia Engberg (dokumentaristi, Dirty Diariesin tuottaja)

Teresa Fabik (Hip hip hora!, Prinsessan)

Ella Lemhagen (Tsatsiki, morsan och polisen; Tur och retur; Patrik 1,5)



Svenska filminstitutetin tilastokatselmuksessa vuodelta 2008 löytyy myös osio jämställdhet (gender equality), josta voi lukea kuinka paljon naisten ohjaamia elokuvia viime vuonna tuotettiin Ruotsissa (määrä oli laskenut edellisestä vuodesta, mutta tuona vuonna jaettujen tukia katsottaessa naisten osuus oli parantunut: 30% ohjaajista, 36% tuottajista ja 46% käsikirjoittajista). SESsin sivuilta en löytänyt vastaavanlaista selvitystä, mikä jo kertoo jotain Suomen ja Ruotsin eroista.



Tämä on tärkeä aihe, enkä haluaisi jäädä jankkaamaan, mutta en nyt oikeasti ymmärrä Luke, miksi ylipäänsä toit tämän naisasian esille tässä yhteydessä. Jos siis et ole sitä mieltä, että nuo elokuvat olisivat erityisen paljon huonompia kuin miesten ohjaamat. Jos naisia ei päästetä ohjaamaan pitkiä elokuvia, niin kuinka he koskaan voisivatkaan tehdä hyviä elokuvia? Miehet ovat tässä maassa jo vuosikymmeniä vääntäneet leffoja, mutta eipä ole kauheasti iloittavaa heidänkään tuotoksissaan.



SITÄ PAITSI: Viime vuodelta Kaisa Rastimon Myrsky sai yli 100 000 katsojaa, Mari Rantasilan Risto Räppääjä yli 200 000 katsojaa (ollen ylivoimaisesti suosituin kotimainen elokuva). Jos tutkii katsojamääriä per kopio, niin eivät naisohjaajat nopealla silmäyksellä niin kovin huonosti ole miesohjaajiin verrattuna pärjänneet. Ja vaikka naisohjaajia on tullut lisää, "paljon" on musta vähän liioittelua. Tässä ollaan kuitenkin vielä aika kaukana edes mistään 40-60 kiintiöistä (mitä tulee pitkiin teatterielokuviin). Eli mikä tän naisohjaajanillityksen pointti nyt oikein on, häh?

Spaddu ( 27.10.2009 14:12)

Joo mut jos 4,4 miltsistä hei tiedän prosentit olen verodosentti kalteva torni verottaja schmerottaja

No voi saatana