Suomen elokuvasäätiö

MarjoP ( 27.10.2009 15:32)

Spaddu ( 27.10.2009 15:20)

Ohjaajan sukupuolella ei pitäisi olla väliä, käsiksen perusteellahan elokuva tehdään. Mitä ovat nämä parhaat ideat?

Ei pitäisi, ei. Ongelmana on vain se, että me ei mitenkään voida luoda tilannetta, jossa sukupuolella ei olisi väliä. Koska jokainen meistä on kasvanut ja kasvatettu johonkin sukupuoleen ja media kertoo meille koko ajan asioita siitä, millaisia naiset ja miehet ovat, sukupuoli vaikuttaa koko ajan. Se vaikuttaa myös siihen, millaisia ideoita pidetään hyvinä, millaisia tarinoita kerrottavan arvoisina. Tästä syystä sukupuoleen ja sen vaikutuksiin nimenomaan pitää kiinnittää huomiota, jotta ne vaikutukset voidaan minimoida ja jotta oikeasti kiinnostavia ja hyviä elokuvia tulee tehdyksi.

Tottakai sukupuoli vaikuttaa, niin vaikuttavat ajatuksetkin ja esim. se, kuinka hyvin joku on nukkunut ja mitä hän on syönyt aamupalaksi. Tarkoitin vaan että se, mistä leffa kertoo, on keskeistä eikä esim. se, onko ohjaaja mies/nainen. Mulle on ihan sama onko elokuvan ohjannut mies vai nainen. Teoreettisessa tilanteessa, jossa katson elokuvan x tietämättä siitä yhtään mitään, ei ohjaajan sukupuoli näy elokuvasta, jos alku-/lopputeksteiltä ummistaa silmänsä (toki voin olettaa, että leffan on ohjannut mies, koska useimmat katsomieni elokuvien ohjaajat ovat tähän asti olleet miehiä). Tietysti tällaista pääsee todella harvoin syntymään, jos luen leffasta jostain etukäteen jne. Mutta en mä leffaa katsoessani mieti että jaha ohjaajana on nyt nainen, tämä näyttää nyt tältä blaablaa. Jos pohjatyöt on tehty kunnolla, leffa imaisee mukaansa. Tai sitten se ei imaise. Syy on todennäköisesti tarinassa. POINTTI: ohjaajan sukupuoli ei määritä elokuvan tasoa. (Ja ohjaajan merkitystä ei saisi muutenkaan yliarvioida, kaupallisen elokuvan tekeminen on ryhmätyötä. Toki on merkittävä/merkittävin henkilö elokuvan tekoprosessissa, ei kuitenkaan ainoa.)

Koska keskustelu uhkaa käydä liian kiihkeänä, niin kevennykseksi:

Suomalaisen elokuvan valtalinjat 90-luvun lopulta lähtien

Disco Studd ( 27.10.2009 15:01)

Ihan yleisellä tasolla minun mielestäni Suomessa voitaisiin tehdä huomattavasti enemmän varhaisnuorisolle suunnattuja rohkeita ja realistisia elokuvia, jotka eivät pelkäisi kantaaottavuutta tai särmää. Eli sen kaltaisia kuin Hip hei hutsu, joka ei ollut lajissaan ihan huono.



Kuka suomalainen elokuvantekijä on tarttunut tähän kohderyhmään – paitsi Arto Lehkamo. Joku Dome Karukoski on ihan pätevä nuorisokuvaaja, mutta hänen leffojen nuoriso on jo yli teini-iän ja aiheet ovat muutekin jossain muualla kuin tavisnuorison arjessa – lastenkodeissa ja lestadiolaisyhteisöissä. Masentaa ajatellakin, että joku vitun Salatut elämät on tällä hetkellä kovin kotimainen elokuvallinen juttu suomalaisille teineille.

En kommentoi Hip hei hutsua jota en ole nähnyt, mutta mielestäni se, että elokuvan pääosissa on varhaisnuorisoa ja että kohderyhmä on varhaisnuoriso eivät ole sama asia. Jonkun Young Loven tai miksei sinänsä asiallisemmin tehdyn Fucking Åmålin kohderyhmä on pikemminkin vanhemmat, jotka ovat unohtaneet itse millaista nuoruus on ja pakottavat lapset katsomaan enemmän tai vähemmän vaivaannuttavaa ja epätodellista "realistista nuorisodraamaa". Hyvän nuortenelokuvan ei aina tarvitse lähteä samaistuttavasta aikuishenkilöiden kasvukertomuksesta, mutta silloin pitää tajuta jostain jotain (Battle Royale, jotkut Oshiman elokuvat).

Mahtavaa, kunnon viihdettä palstalla!

Jäi muuten kiinnostamaan noi kommentit "ylikansallisista" tuotannoista... Elokuisessa Cinema 2009 ‑semmassa oli kiinnostava paneeli kv-yhteistuotannoista, jossa oli mukana mm. SESin yhteistuotantoasioita hoitava henkilö ja kaksi tärkeää eurooppalaista yhteistuotanto-rahoittajaa eli edustaja Eurimagesista ja toinen Ruotsin Film i Västistä ja vielä Irlannin Irish Film Boardistakin. Elokuvien tuotanto pienissä maissa joissa markkinat on pienet todettiin olevan käytännössä lähes mahdotonta ilman kansainvälistä rahaa. Näitä suomalaisetkin tuottajat on kasvavassa määrin osanneet viime vuosina hakea. Zoomailkaapa vaan niitä alku- ja lopputekstejä niin aika nopeasti tulee tutuksi nuo tärkeimmät, mm. pohjoismaissa Nordisk TV & Film Fond, Ruotsin alueelliset elokuvasäätiöt, saksalaiset vastaavat, joiden yhtenä tavoitteena on kanavoida tuotantoa Saksaan tietyille alueille jne.

Näissä kv-rahoissa on sellainen mielenkiintoinen puoli, että toisin kuin SESin tuki, ne pitää maksaa takaisin: mikäli elokuva tuottaa tietyn määrän voittoa, rahoittaja kerää voitoista tietyn prosentin takaisin. Jos taas voittoa (eli katsojia) ei tule, takaisinmaksuvelvoite poistuu. Eri tukijat jakaa tukea eri perustein, Eurimages korosti kovasti käsikirjoituksen taiteellisia ansioita kun taas esim. Film i Väst korosti jatkuvia yhteistyösuhteita ohjaajien kanssa, ovat olleet esim. mukana melkein kaikissa Lars von Tirerin leffoissa.



Tän kommentin tarkoitus oli avata vähän sitä että noi mainitut "ylikansalliset" tuotantotuet ei ole mitään mystistä rahaa, jotka tulee jostain kämmeniään hierovilta viekkailta mysteerimiehiltä, jotka alkaa heti peukaloida pikku suomalaisohjaaja-paran käsikirjoitusta dollarinkuvat silmissään, vaan ihan oma ja aika isolla skaalalla toimiva järjestelmänsä, josta on kyllä tarjolla ihan faktapohjaista tietoa kun vaan vaivautuu ottamaan selvää.



Lisäksi ajattelin tuoda tähän myös toisen ajatuksen: elokuvia tuetaan säätiöpohjaisesti muuallakin kuin Suomessa. Jos siis noita tukia mietitään, voisi ehkä tosissaan yrittää etsiä vertailukohtia ulkomailta ennemmin kuin kuulostella omia mutu-fiiliksiä. Lisäksi SES on oikeesti mielenkiintoinen poikkeus näissä tukilaitoksissa siinä, että tuet eivät ole takaisinmaksettavia. Mun mielestä naisohjaaja-painotuksen spekuloinnin sijaan paljon kiinnostavampaa olisi miettiä sitä, mitä kotimaiselle elokuvatuotannolle tapahtuisi, jos tuotantotuki muuttuisikin kansainväliseen malliin takaisinperittäväksi. En kyllä osaa itse edes kuvitella seurauksia.

Spaddu ( 27.10.2009 16:12)

MarjoP ( 27.10.2009 15:32)

Spaddu ( 27.10.2009 15:20)

Ohjaajan sukupuolella ei pitäisi olla väliä, käsiksen perusteellahan elokuva tehdään. Mitä ovat nämä parhaat ideat?

Ei pitäisi, ei. Ongelmana on vain se, että me ei mitenkään voida luoda tilannetta, jossa sukupuolella ei olisi väliä. Koska jokainen meistä on kasvanut ja kasvatettu johonkin sukupuoleen ja media kertoo meille koko ajan asioita siitä, millaisia naiset ja miehet ovat, sukupuoli vaikuttaa koko ajan. Se vaikuttaa myös siihen, millaisia ideoita pidetään hyvinä, millaisia tarinoita kerrottavan arvoisina. Tästä syystä sukupuoleen ja sen vaikutuksiin nimenomaan pitää kiinnittää huomiota, jotta ne vaikutukset voidaan minimoida ja jotta oikeasti kiinnostavia ja hyviä elokuvia tulee tehdyksi.

Tottakai sukupuoli vaikuttaa, niin vaikuttavat ajatuksetkin ja esim. se, kuinka hyvin joku on nukkunut ja mitä hän on syönyt aamupalaksi. Tarkoitin vaan että se, mistä leffa kertoo, on keskeistä eikä esim. se, onko ohjaaja mies/nainen. Mulle on ihan sama onko elokuvan ohjannut mies vai nainen. Teoreettisessa tilanteessa, jossa katson elokuvan x tietämättä siitä yhtään mitään, ei ohjaajan sukupuoli näy elokuvasta, jos alku-/lopputeksteiltä ummistaa silmänsä (toki voin olettaa, että leffan on ohjannut mies, koska useimmat katsomieni elokuvien ohjaajat ovat tähän asti olleet miehiä). Tietysti tällaista pääsee todella harvoin syntymään, jos luen leffasta jostain etukäteen jne. Mutta en mä leffaa katsoessani mieti että jaha ohjaajana on nyt nainen, tämä näyttää nyt tältä blaablaa. Jos pohjatyöt on tehty kunnolla, leffa imaisee mukaansa. Tai sitten se ei imaise. Syy on todennäköisesti tarinassa. POINTTI: ohjaajan sukupuoli ei määritä elokuvan tasoa. (Ja ohjaajan merkitystä ei saisi muutenkaan yliarvioida, kaupallisen elokuvan tekeminen on ryhmätyötä. Toki on merkittävä/merkittävin henkilö elokuvan tekoprosessissa, ei kuitenkaan ainoa.)

Suomessa tehdään niin vähän elokuvia pienelle yleisölle että täällä tuotantoon pääsevän leffan pitää olla läpikäynyt niin kova seula (vaikkei se aina laadussa näy...), ettei tekijän sukupuoli vaikuta mitään.. Jos nyt yrittää miettiä onko täällä esim. romanttisia komedioita tehty naisohjaajilta/naisille, niin ei voi väittää että suuren maailman tyylistä sukupuolijakoa olisi olemassa. Toisaalta taas äijäily-osastokin on tehty niin varman päälle kaikkia miellyttävästi, että naapurin Irmakin jaksaa katsoa Häjyt sujuvasti loppuun.

Liisa_ ( 28.10.2009 00:16)

Tän kommentin tarkoitus oli avata vähän sitä että noi mainitut "ylikansalliset" tuotantotuet ei ole mitään mystistä rahaa, jotka tulee jostain kämmeniään hierovilta viekkailta mysteerimiehiltä, jotka alkaa heti peukaloida pikku suomalaisohjaaja-paran käsikirjoitusta dollarinkuvat silmissään, vaan ihan oma ja aika isolla skaalalla toimiva järjestelmänsä, josta on kyllä tarjolla ihan faktapohjaista tietoa kun vaan vaivautuu ottamaan selvää.

Joo-o, mutta silloin kun rahaa tulee paljonkin isommalta eurooppalaiselta levittäjältä, niin aivan varmasti niitä ehdotuksia tulee. Samaa sanoi Skavabölen tuottaja artisokan (vai docpointin?) naisohjaaja/tuottaja ‑keskustelutilaisuudessa, jossa olit itsekin mukana. Saksalaisille tuottajille oltiin käyty näyttämässä keskeneräistä elokuvaa ja sieltä tuli kaikenlaista palautetta miten elokuvaa voisi leikata paremmaksi. Tärkeää olisi, että suomalaiset tuottajat pitäisivät hommat käsissään ja antaisivat ohjaajan päättää (kuten Skavabölen tuottaja kertoi tehneensä). Vain luoja tietää, mutta näiden Pihalla yms. tapauksien kohdalla ei siltä hirveästi vaikuta. Tai ehkä jo kässärivaiheessa on lähetty miettimään, että miten saataisiin maksimaalisen paljon rahaa ulkomailta – "hei pannaan tähän saksalainen päähenkilö"! Tadaa, töttöröö! Jokainen voi olla tällaisista elokuvaideoista mitä mieltä tahansa, mutta musta ne vaikuttavat todella typeriltä. Ajankohtaisempaa olisi varmasti ollut kertoa virolaisen tai venäläisen maahanmuuttajan arjesta.

MarjoP ( 27.10.2009 15:32)

Spaddu ( 27.10.2009 15:20)

Ohjaajan sukupuolella ei pitäisi olla väliä, käsiksen perusteellahan elokuva tehdään. Mitä ovat nämä parhaat ideat?

Ei pitäisi, ei. Ongelmana on vain se, että me ei mitenkään voida luoda tilannetta, jossa sukupuolella ei olisi väliä. Koska jokainen meistä on kasvanut ja kasvatettu johonkin sukupuoleen ja media kertoo meille koko ajan asioita siitä, millaisia naiset ja miehet ovat, sukupuoli vaikuttaa koko ajan. Se vaikuttaa myös siihen, millaisia ideoita pidetään hyvinä, millaisia tarinoita kerrottavan arvoisina. Tästä syystä sukupuoleen ja sen vaikutuksiin nimenomaan pitää kiinnittää huomiota, jotta ne vaikutukset voidaan minimoida ja jotta oikeasti kiinnostavia ja hyviä elokuvia tulee tehdyksi.

On varsin ymmärrettävää, että sinua korpeaa Luken pilipali-päässä-soi-piipaa-auto-jutut, mutta eiköhän nää naistutkimustarinat vois jättää sinne astrologiakerhon sunnuntaikahveille tai Suomi24:n natsipalstalle.



On sanomattakin selvää, että jos Irina Krohnilla on mitään kosketusta asiaan, niin halkinaisiin päin vedetään (mielestäni Krohn on hyvä tyyppi, mutta omaa halkinaisille tuon hyvin tyypillisen pussyfavorite-homman ja se on ihan fine järjettömyys muuten ookolaisessa tyypissä).

Sitä en usko, että tällä olisi pienintäkään vaikutusta siihen kuinka hyviä ja/tai menestyviä elokuvia Suomessa tehdään. Pelkkää paskaa sieltä tulee joka tapauksessa.



Noista käsikirjoituksista... Onko joku lukenut suomalaista kässäriä selviten kaksi liuskaa pidemmälle? Säälittävyys ja suojatyöpaikka huutaa läpi huolella. Käsikirjoituksia tulee tuon tuostakin luettua ja suomalaisten kohdalla tilanne on tasan yhtä helvetin järkyttävä kuin suomalaisen nykykirjallisuuden kohdalla: Ei kertakaikkisen mitään mitä pystyisi sulattamaan varttia pidempään myötähäpeän kouristaessa vatsaa. En siis usko, että yhden ainutta mistään kotoisin olevaa kässäriä jätetään tekemättä verrattuna tehtäviin.

Disco Studd ( 27.10.2009 15:01)

Ihan yleisellä tasolla minun mielestäni Suomessa voitaisiin tehdä huomattavasti enemmän varhaisnuorisolle suunnattuja rohkeita ja realistisia elokuvia, jotka eivät pelkäisi kantaaottavuutta tai särmää. Eli sen kaltaisia kuin Hip hei hutsu, joka ei ollut lajissaan ihan huono.



Kuka suomalainen elokuvantekijä on tarttunut tähän kohderyhmään – paitsi Arto Lehkamo. Joku Dome Karukoski on ihan pätevä nuorisokuvaaja, mutta hänen leffojen nuoriso on jo yli teini-iän ja aiheet ovat muutekin jossain muualla kuin tavisnuorison arjessa – lastenkodeissa ja lestadiolaisyhteisöissä. Masentaa ajatellakin, että joku vitun Salatut elämät on tällä hetkellä kovin kotimainen elokuvallinen juttu suomalaisille teineille.

Hanna Maylettin puolipitkä Espoon viimeinen neitsyt tulee mieleen ensimmäisenä. Sehän on kerännyt kehuja juuri lueteltujen seikkojen puitteissa, vaikka riippuu katsantokannasta näkeekö elokuvan luontevana murrosikäkuvauksena vai osittain kömpelönä ja hiukan kärjistettynä moraliteettina.

Aiheen ympäriltä

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/suomalaisen-elokuvan-synkka-vuosi

Lisää aiheesta: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/kotimainen-elokuva-kompuroi-mihin-katsojat-katosivat

Jaha. "Ilja Rautsi" on saanut SESilta fyrkkaa. Rauzzin aihe onpi sellainen etta vaadin kunnon sikailua. Paino sanoilla "kunnon" ja "sikailua".

No jos kerran vaadit niin kai se on sitten pakko.

Masahan vois ottaa vaikutteita Ernestistä?

Ilja Rautsi ( 27.12.2009 19:32)

No jos kerran vaadit niin kai se on sitten pakko.

Olen tästä julmetun otettu. Tarkoituksenani on tietty vain kannustaa sinua huippusuoritukseen. Huomaa myös Tohkan kelpo vinkki!

Romanialaisohjaajat tekivät elokuvia kommunistiajan urbaanilegendoista

Voisi tehdä elokuvan kaikista meidän jutuista kans. 90 luvun konkurssipetoksista, 70-80 luvun neuvostohännistelystä, presidenttihotellin KGB-agentit jne jne jne jne... Helsingissä riittää urbaania legendaa, ja niistä puhutaan baareissa.



Miksi ei kukaan uskalla?