Neuvostoelokuvan salainen historia

“This is why we have retro houses--to unleash the secret cinemas of the global past. Few high-powered legacies are as alien to us as the rarely screened fantasy cinema of the Soviet kingdom.” – Michael Atkinson, Village Voice

Orionin Neuvostoelokuvan salainen historia ‑sarjan starttaa lauantaina 17. tammikuuta klo 20.30 tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa valkokankaalla nähtävä fantasiamestari Aleksandr Ptushkon massiivinen jäähyväisteos Ruslan ja Ljudmila (1972). Ainoa näytös!









Youtube-maistiaisia:

http://www.youtube.com/watch?v=YzXeMFckvCU...feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=YaTuJy3-gwQ...feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=-XS7ZN2LgqA...feature=related



"The celebrated fantasist Aleksandr Ptushko, often compared to Harryhausen and Tolkien, was given a Film Center retrospective in 2002, but we were not able then to include RUSLAN AND LUDMILA, Ptushko’s last and most ambitious film. Based on a Pushkin poem with dialogue in verse form, this fairy-tale epic begins in medieval Kiev. The brave knight Ruslan marries the spirited princess Ludmila, but, before they can reach the nuptial bed, the bride is kidnapped. Ludmila’s distraught father offers her hand to whomever rescues her, and Ruslan races three rivals across a spectacular fantasyscape containing enchanted forests, wild tigers, crystal palaces, a cave full of chained titans, a villainous dwarf with a 50-foot beard, and much more." – Martin Rubin



http://www.artic.edu/webspaces/siskelfilmc...2007/may/2.html



http://www.cinemastrikesback.com/index.php?p=1284



http://www.facebook.com/event.php?eid=39161904939&ref=nf



http://www.kava.fi/pdf/orion_vihko.pdf



http://www.kava.fi/pdf/tammikuun_loppu_09.pdf

Flash ( 12.1.2009 18:12)

Orionin Neuvostoelokuvan salainen historia ‑sarjan starttaa lauantaina 17. tammikuuta klo 20.30 tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa valkokankaalla nähtävä fantasiamestari Aleksandr Ptushkon massiivinen jäähyväisteos Ruslan ja Ljudmila (1972). Ainoa näytös!

No voihan perkele, kun vaikuttaa päräyttävältä elokuvalta. Tietenkään en ole kyseisenä ajankohtana edes Suomessa. Täytyy pyrkiä näkemään ainakin osa muista esitettävästi neukkuleffoista.

Tätä sarjaa on odotettu! Noh, ainakin mä.

Ruslan ja Ludmila on kyllä ehdoton unmissable. Huima pätkä, varttuneillekin fantasian ja satujen ystäville. Vähän kuin Lord of the Rings ilman turruttavan turvallista suurbudjetti-särmättömyyttä. Etenkin taisteleminen on niin hurjaa, että maailman urheimmat soturit eli turkkilaisetkin vain harvoin pystyvät yhtä eeppiseen teurastukseen: Porukkaa mm. seivästetään kolmekin kerrallaan ja heitetään menemään. Sisältää ehkäpä elokuvahistorian vaikutusvaltaisimman kääpiön, jonka pelkkää partaa kantamaan tarvitaan ainakin neljä tyyppiä.



Missaan osan sarjasta kun olen matkoilla helmikuussa. Harmittaa

Kaikkien tämänkin sarjan näytösten liput ovat jo myynnissä perinteisellä lippuluukkumetodilla, jota uusi verkkokauppasysteemi alkaa täydentää helmikuun alussa – ja nyt muuten on myös julistetaiteellista syytä tulla kehiin, kun neuvostosetin kunniaksi kansakunnan johtavan retro housen julkisivua komistavat Amfibiomiehen, Kolmannen kiertotähden salaisuuden, No One Wanted to Dien ja Sakari Suden häröilyjen komeat alkuperäisjulisteet.

Kautta Chernomorin parran, nähdään elokuvissa!

Tiistaina 20.1. klo 21.00 siirrytään sankaritaruista goottikauhun tummaan lumoukseen Valeri Rubintshikin elokuvassa

Kuningas Stachus metsästää (1979). Mystiset kuolemantapaukset saavat 1800-luvun valkovenäläisen kylän pelkäämään keskiaikaisen tyrannin ja aaveratsastajien kostoa. Terrori tihenee ja nuori kansantieteen tutkija Pietarista voi luottaa vain lojaaliin kääpiökaveriinsa. Perivätkö haudan takaiset hirmuvaltiaat maan vai tuleeko alkavasta 1900-luvusta kansanvallan kulta-aikaa? Se selviää elokuvissa – ainoa esitys!!!







"Elokuvassa on aitoa tarunomaista salaperäisyyttä. Ajankohta, viime vuosisadan loppu, elää muhkeissa tyylilavasteissa, puvuissa ja tavoissa." ‑Uusi Suomi



"Kiehtova, mystinen ja monimerkityksinen kauhuelokuva., Rubintshikin vaikutteet löytyvät selvästi lännestä, kauhuelokuvaperinteestä, jota sellaiset ohjaajat kuin Bava, Whale ja Corman ovat pitäneet yllä. Rubintshik näyttää uskovan puhtaaseen elokuvaa, kuvien muotoiluun ja kameran maagiseen liikkeeseen. Linnan sisätiloissa elää ihmeellinen kuoleman vuorovaikutus, menneisyyden kirous ja kosto. Ulkokuvissa maisema avautuu laakeana, horisontti aivan kuin lipenee koko ajan äärettömyyteen ja Kuningas Stachuksen hevosmiehet ratsatavat uhkaa ja pelkoa maisemaan piirtäen. Suurenmoinen musiikkitausta tukee hyvin kuvastoa."

‑Helsingin Sanomat



* 1st International Festival of Crime and Mystery Films in Cattolica (Italy) – First Prize, 1980

* International Festival of Fantasy Films in Paris (France) – Special Prize, 1980

* International Film Festival in Montreal (Canada) – Special Jury Award, 1980

* International Film Festival in Paris – Award and Honorary Diploma to Best Actress in a Supporting Role (actress V. Shendrikova), 1981

* International Film Festival in Los Angeles (USA) – Honorary Diploma to the film, 1982

* International Festival of Fantasy Films in Brussels (Belgium) “Passage-44” – First Prize, 1983

* Circulation – 11.3 million viewers

Eli tänään ysiltä Orionissa

MYSTIIKKAA! TUONELAN RATSASTAJAT! kuten SF-juliste lupaa. Pakko tulla kehiin vaikka vähän kipeänä...



Ciné-Brezhnev Metro-lehden haastattelussa!



http://www.metrolive.fi/elokuvat/artikkeli...oliitosta/1922/

Flunssassa myös, mutta paikalle tullaan.

Ruslan & Ljudmila

Tarinassa ja tapahtumissa paljon isompia ja pienempiä pöhköyksiä, mutta silläpä ei väliä koska kauttaaltaan upeat lavasteet ja sympaattinen meininki ja hahmot nostivat tämän hyvään laatuluokkaan.

Kuningas Stachus metsästää

Tuntui välillä etenevän vähän miten sattuu, joka toisaalta sopi sumuiseen ja hämyiseen tunnelmaan. Itselle tuli välillä tuntu kuin elokuva olisi yhtä kuumehouretta hyvässä mielessä. Upeita jaksoja kuten nukke-esitys ja lopun showdown. Hyvin on sarja lähtenyt käyntiin. Eihän näitä uskalla missata.

Lazer ( 21.1.2009 13:17)

Kuningas Stachus metsästää

Tuntui välillä etenevän vähän miten sattuu, joka toisaalta sopi sumuiseen ja hämyiseen tunnelmaan. Itselle tuli välillä tuntu kuin elokuva olisi yhtä kuumehouretta hyvässä mielessä. Upeita jaksoja kuten nukke-esitys ja lopun showdown. Hyvin on sarja lähtenyt käyntiin. Eihän näitä uskalla missata.

Joo-o, täytyy vähän ottaa takaisin kommenttia leffan jälkeen.



Paljon tässä oli hyviä asioita mutta kerronnallinen puoli oli sen verran köykästä ja töksähtelevää että ei oikein imenyt missään vaiheessa mukaansa. Ehkä tuo 21.00 ajankohta vaan vaikuttaa niin paljon meikän keskittymiskykyyn. Toisaalta aina kun luuli kyllästyvänsä niin heti tuli jotain mukavaa ylläriä peliin – kääpiötä nukkekodista tai jotain muuta outoa. Black Sabbath tuli mieleen ja kuinkas ollakaan olihan se Bava mainittukin oheismatskuissa.

Missä elokuvan "Kuningas Stachus metsästää" jylhät suomaisemat ja mahdollinen linna todellisuudessa sijaitsevat (ts kuvauspaikat)?

Lazer ( 21.1.2009 15:17)

Kuningas Stachus metsästää

Tuntui välillä etenevän vähän miten sattuu, joka toisaalta sopi sumuiseen ja hämyiseen tunnelmaan. Itselle tuli välillä tuntu kuin elokuva olisi yhtä kuumehouretta hyvässä mielessä. Upeita jaksoja kuten nukke-esitys ja lopun showdown. Hyvin on sarja lähtenyt käyntiin. Eihän näitä uskalla missata.

Kuningas Stakhus metsästää niittää monenlaista ja kauttaaltaan kiinnostavaa palautetta, alla on päivän kovimmat panokset:



http://kaymala.blogspot.com/2009/01/kuning...hus-metsst.html

Elokuva-arkiston tiedotteen mukaan kysymyksessä on ainutlaatuinen Neuvostoliittolainen goottikauhuelokuva. Todellisuudessa pitkän unenomaisen elokuvan painajaismaisuus jää hyvin lieväksi. Vaikka elokuva näennäisesti käsittelee pelkästään ahdistavia teemoja, se on niin taiteellisesti korkeatasoinen, ilmavan kaunis ja rauhallisesti hengittävä, että mieluummin elokuvan päättymisen kokee paluuna painajaiseen. Elokuva on genressään kuin muutenkin epäilemättä ainutlaatuinen. En taaskaan olisi osannut kuvitella, että tällainenkin elokuva on maailmassa tehty. Kokemus seuraa jokaista neuvostoelokuvaa – minkä tahansa tuosta klassikkojen rajottomasta merestä poimiikin.

Venäläiskauhu voi siis olla kokemuksena niin miellyttävää, että oikeastaan vain sen päättyminen aiheuttaa kauhua – way to go AJ Annila... Niin tai näin mutta en sinänsä ihmettele, jos katsojalle jää jonkinmoinen kaipuu himmeän kodikkaaksi kääntyvää kauhuromanttista Valkovenäjää kohtaan. Unelmia toisesta maailmasta jossa Stachus kuuluisi television jouluohjelmiston vakkareihin siinä missä Lumiukko ja Ihmeellinen on elämä. Ja kysymyksiä kuten miten se käbärin pienoistalo mahtoi olla sisältä päin kalustettu.

Annilaan vertaaminen tekee oikeutta.

Myös tämä metsästys-leffa oli kauhean yritteliästä, niin kauhean yritteliästä että unetti.

(voi kun meilläkin olisi farkkuja ja purukumia mutta.. kun ei vaan ole.)

vartin jälkeen kusee alleen.

tämä huopatossutehtailu on hyvä muistutus siitä miksi Neuvostoliitto kaatui omiin jalkineisiinsa.

(huopikkaat, huopikkkaat)

Pidin enemmänkin alkupuolta vähän Annila-Küttner-tyyppisenä meininkinä (vaikka kuvasto ja leikkaukset muistutti lähinnä 1970-luvun Jess Francoa), siis haahuiluun taipuvaisena kauhudraamana jossa on aistittavissa teatterikoululaistyyppistä halua sanoa jotain tärkeää, mutta ei missään nimessä selkeästi. Kun taas loppupuolella saavutettiin aika epä-Saunamainen goottivaihde, mysteereihin löytyi välillä ihan selkeitä vastauksia, ensin nihkeät henkilöt ja mestat paljastuivat monella tapaa sympaattisiksi ja huipentavassa dead men ride ‑yhteenotossa oli tarttuvaa energiaa, hyvää talvimaisemien käyttöä sekä komeita primitiivisiä detaljeja á la Wicker Man. Vaikka pay-off ei olisi kaikista katsojista palkitseva niin ainakin se aidosti yrittää olla sitä, tosissaan tehtyä viihdettä.

Epävirallisena hyvänä uutisena Rubintshikin elokuva on kuulemma jossain vaiheessa jatkamassa screen lifeään Turussa päin.

Neuvostoelokuvan salaisen historian viisikuukautissuunnitelma etenee kuin Trans-Siperian pikajuna. Tällä viikolla sarjalla on poikkeuksellinen esityspäivä, eli KESKIVIIKKONA 28. tammikuuta klo 21 neuvostoscifi kohtaa meriseikkailut ja kunnon kaihomielen, kun vesille lasketaan NL-elokuvan Suuri Sininen: legendaarisen tieteiskirjailijan Aleksandr Belyajevin tekstiin perustuva

Amfibiomies (1962, a.k.a. Meren paholainen) on isolla sydämellä tehty merimutantti Iktyanderin tarina täynnä Tim Burton ‑henkistä ulkopuolisuuden romantiikkaa. Musiikillaankin lumoava, aikanaan vuoden katsotuin venäläinen elokuva kiehtoo yhä kansaa, mistä kertoo myös valmisteilla oleva Play Station 3 ‑peli.







Jos muutamia tappajahaita ei lasketa, elokuvassa ei ole kauheasti ainesta katsojille joiden itsetuntoa nostaa vanhanaikaisten erikoisefektien huvittavuus – sukellusmestari Rem Stukalovin toteuttamat huikeat kalamiesstuntit ovat sitä luokkaa, että tehkääs perästä.



Toisin kuin kaikki muut sarjan elokuvat, Amfibiomies on esitetty melko hiljattain Suomen tv:ssä. Yle Teeman Kino Into ‑ohjelmapaikalla muutama vuosi sitten nähty teos keräsi vihdoin täälläkin positiivista kulttimainetta ja innoitti indierockbändi Wiidakon tekemään Amfibiomies-tribuuttibiisin Vedenalainen.



AINOA ESITYS!!! Ja nenäliinat mukaan, myös kovikset.







Awards

* Silver Asteroid at the Trieste IFF of Science Fiction Films, 1963



"Amfibiomies oli helmi" – Tatu Piispanen, Elitisti.net



"Jos katsot vuodessa yhden merimutantin ja kauniin kommunistinaisen rakkaudesta kertovan neuvostoliittolaisen elokuvan, pidä huolta siitä, että se on Amfibiomies." ‑Keskisuomalainen



"Combines seafaring adventure, romance, monstrous fantasy, water choreography, and tragedy into a strange, beguiling dream of a film. A likely influence on Luc Besson's The Big Blue, this is a good place to start for newcomers to Russian cinema fantastique."

‑www.mondodigital.com



"Will be a real eye-opener to those whose sole experience of Russian sci-fi has been via Andrei Tarkovsky's films. This is very different – much faster-paced, much more obviously crowd-pleasing, but still suffused with the intensely melancholic introspection that seems to be characteristic of most Russian culture, and it's a rather winning combination. 8/10"

‑dvdtimes.com



"If you appreciate good international cinema and want to familiarize yourself with Soviet pop culture and the work of one of the world's best sci-fi writers, I highly recommend this film. It is full of mythical mood, great scientific fantasy mixed with true portrayal of human emotions."

‑IMDb.com user comments

"We were happy, we were searching for new ways of development. We were enjoying creative work. The greatest invention of our scientists was a biotechnical Exebot, that is, Executing Robot, which freed us from primitive labor processes..."

Venäläiset avaruusseikkailut kuuluvat Neuvostoelokuvan salaisen historian odotetuimpiin tärppeihin. Suosittu sarja lähtee kohti vieraita galakseja TIISTAINA 3.2. klo 21.00 Ritshard Viktorovin elokuvalla Kassiopeian robotit (Otroki vo vselennoi, 1975). 1970-luvun scifin unohdettu helmi tulvii herkullisia oivalluksia ja visuaalista hohdokkuutta.







Teinikosmonauttien huipputiimi saapuu hyperavaruuden kautta pelastamaan kassiopeialaisen planeetan väestöä yliholhoavilta kyborgeilta. Kaikin puolin viihdyttävässä kokonaisuudessa kromikaljut kiiltävät, androidilahkeet lepattavat ja design-silmänruoan takaa saattaa löytyä salakavalaa yhteiskunnallista satiiria. Suomen ensiesitys valkokankaalla & AINOA ESITYS!!! Tervetuloa Orioniin, kaikki kosmiset työn sankarit!



http://www.youtube.com/watch?v=qGyVr14G6d4...amp;f=1&e=0



"Otroki vo vselennoi on i-ha-na. Suosittelen kaikille. Todella tajuntaa laajentavaa materiaalia."-Pseudonyymi / Elitisti.net







Premio for the Best Film for Kids and Youth of the All-Union Cinema Festival, Kishinev, 1975

Special Premio "Silver Asteroid" of the International Cinema Festival of Science Fiction Films, Triest, 1976

Gran Premio of the International Festival at Panama, 1976

State Premio of RSFSR in the honour of Vasilyiev Brothers, 1977.