»
Elokuvatapahtumat » Neuvostoelokuvan salainen historia
Lauri Lehtinen (9.3.2009 13:35)
Lippujen ostamisella etukäteen verkkokaupasta on tutkitusti hyvä ainutkertaisten esitysten missaamista estävä vaikutus...
Yksi honkkarimainen piirre oli taistelulajien demoaminen jo alkutekstien aikana, mikä kieltämättä loi odotuksia perusteellisemmasta mätöstä kuin mihin elokuvan rahkeet loppupeleissä riittivät. "Voita Gorbatshov" ‑skaba meni jo ohi, mutta vastaan omaan kysymykseeni ja ilmoitan, että näkisin sarjan leffoista mieluiten Paul Greengrassin ohjaaman Huumekaapparien Hollywood-remaken jossa merirosvotaisteluista sekä helmenkalastajanaisten kostosta otettaisiin vielä vähän enemmän irti. Tony Jaa martial arts ‑kaapparin roolliin.
RIKHARD VIKTOROV: KASSIOPEIAN ROBOTIT (1974) (Отроки во Вселенной) on yksi parhaita koskaan näkemiäni tieteiselokuvia. Elokuvan ohjaaja Rikhard Viktorov ja tyylilaji on minulle entuudestaan tuntemattomia. Elokuva on jonkinlainen sarkastinen kosmopoliittinen satiiri, jossa ankara universaali allegoria pehmennetään lempeällä huumorilla. Näennäisesti kysymys on koomisesta teiniavaruusseikkailusta. Muodon eheys, metaforien tarkkuus ja kokonaisvision syvyys ohjaa kuitenkin tulkitsemaan elokuvaa toisesta näkökulmasta.
Elokuvan lähimpänä allegorisena sukulaisena näen Yakov Protazanov Aelitan vuodelta 1924. Aelitan tyylilaji on kuitenkin vähemmän satiirinen ja koominen, mutta poliittisesti ja moraalisesti Aelita on yhtä ankaran kompromissiton. Tyylilajin koomisuudessa mieleen tulee etäisesti Francois Truffautin Farenheit 451 (1966). Suoranaisia ideavaikutteita elokuvassa on Stanley Kubrickin Avaruusseikkailusta (1968) ja Tarkovskin Solariksesta (1972), mutta kumpikaan näistä ei ole poliittinen satiiri samassa mielessä, eikä myöskään allegorian tasolla yhtä kokonaisvaltainen.
Elokuva esittää selkeän mutta radikaalin poliittisen näkemyksen, joka on ymmärrettävä kylmänsodan ja toisen maailmansodan konteksteja vasten: ne, jotka elävät sosialismissa, ovat ihmisiä, ainakin potentiaalisesti. Kapitalistinen länsimainen sivilisaatio (Kassiopeija) jakaantuu neljään potentiaaliseen luokkaan: johtajarobotit, suorittajarobotit, ihmiset ja vanhentuneet robotit. Länsimainen ihminen on 200 vuotta sitten rakentanut robotit, jotka ovat riistäneet ihmiseltä vallan ja painaneet tämän marginaaliin. Robotit kuitenkin tarvitsevat ihmistä, siksi kaikkia ihmisiä ei tuhota. Robotit eivät ole "eläviä", vaan ne ovat koneita. Robotit merkitsevät Viktoroville epäihmisyyttä. Ne ovat suorittavia ruumiita – бесчеловечность – vailla ihmistä. Robotit ovat kuitenkin eri asia kuin "nukkuva ihminen", gurdjiefflaisessa mielessä. Viktorovin mukaan nukkuvakaan ihminen ei ole "kone". Ja toisaalta kone ei milloinkaan ole unessa. Ihmisen ensimmäinen liikkuttaja on sielu, joka on myös ihmisen energisoiva lähde.
Silmiinpistävää on, että suorittajarobottien (vert. Adolf Eichman), ihmisten (vert. Jean-Luc Godard, Stanley Kubrick) ja vanhentuneiden robottien (vert. Taisto Sinisalo) joukossa elokuva ei esitä naista. Nainen esitetään johtajarobottien (vert. Reinhard Heydric) keskustietokoneena (vert. Eva Braun), eräänlaisena suurena onnellistajana. Elokuvan suuri kysymys on: mistä robotit saavat energiansa? Paljastu, että suorittajarobotit saavat energiansa merenlaisesta voimalaitoksesta. Kun homoseksuaalisen rytmikkäästi elehtivät suorittajarobotit väsyvät, ne kytkeytyvät elektrodeihin, jolloin niihin alkaa virrata tasarytmisesti energiaa. Robotit alkavat äännähdellä ja voihkia homomaneerisesti. Vartin latauksen jälkeen ne ovat taas terhakkaina ja rytmikkäinä valmiina ottamaan millaisia tahansa käskyjä ylhää.
Johtajarobotit saavat energiansa eri lähteestä kuin suorittajarobotit. Johtajarobottien älykkyys on myös toisenlaatuista. Johtajarobottien energialähde on erikoinen ydinreaktori. Ydinreaktori tarvitsee polttoaineeksi ihmissieluja. Tämä on syy miksi ihmisiä planeetalla vielä ylipäätään ruokitaan. Ihmiset saavat energiansa heikosta ruuasta. Ihmiset eivät ole erikoisen energisiä tai vastustuskykyisiä. Avaruusmatkalaiset pitävät heitä "heikkohermoisina", koska he ovat hyvin alttiita johtajarobottien energisoiville houkutuksille: huumeille, teknomusiikille ja pornografialle. Näillä johtajarobotit houkuttelevat ihmisiä ytimenmurskaimiinsa. Heidän sanomansa on yksiselitteinen: "Me teemme teistä onnellisia". Avaruusretkikunnan naisjäsenet nukahtavat valvottuaan yhtäjaksoisesti 28 tuntia. Suorittaja robotit löytävät heidät nukkuvina ja kantavat heidät johtajarobottien ydinaivopesureaktoriin (mistä heidät onneksi myöhemmin pelastetaan).
Kun johtajarobottien energialähde on purtettu, Kassiopeijan ihmiset saavat voima-asemansa takaisin, lupaavat alistaa robotit valtaansa, rakentaa planeettaansa toiseen suuntaan ja ottaa historiasta opiksi. Naisia heidän joukossan ei edelleekään näy- mikä kyllä vie heidän lupauksiltaan parhaan uskottavuuden. Avaruusretkikuntalaiset valmistautuvat matkaamaan koti-Maahan. Vanhanmalliset purku-uhan alla olevan robotit – joilta ei ole "edes poistettu hellyyskeskusta" – pyytävät päästä avaruusmatkalaisten mukana maahan. He pelkäävät museotilan loppumista ja purkutuomiota. "Me olemme rikkinäisiä, me olemme hyödyttömiä, me emme ole niin kuin he." he valittavat. Antiikkirobotit kaulailevat ja poskisuutelevat retkikuntalaisia: "Me olemme teidän ystäviänne! Me rakastamme teitä!" Tiedetään, tiedetään, huutavat kosmosteinit jo hieman ärtyisästi ja nousevat avaruusalukseensa.
Vuonna 1983 Moskovassa kuolleen elokuvan suurmestarin Rikhard Viktorovin epitafi kuuluu: taiteessasi sinä säilyt ikuisesti, niin kuin kosmoksen tieto on ikuista. (В ИСКУССТВЕ СВОЁМ ТЫ ОСТАНЕШЬСЯ ВЕЧНЫМ, КАК ВЕЧНО ПОЗНАНИЕ КОСМОСА.)
ORIONISSA PYÖRIVÄN NEUVOSTOELOKUVAN salattu historia ‑sarjan ällistyttävistä kokemuksista järkyttyneenä olen päätynyt ajatukseen, että Suomessa ei tällä hetkellä elä yhtäkään ajattelijaa, joka olisi tämän maailman tasolla. Eikä tämä koske vain Suomea vaan koko länsimaailmaa yleensä. Englanninkielellä ei enää pääsee älylliseen keskusteluun käsiksi. Tuntuu, että uusia voimallisia ajatuksia lausutaan vain venäjäksi, kenties myös kiinaksi ja seemiläisillä kielillä. Meillä niin sanottu älymystö jakaantuu triviaa mankeloiviin lausunto- ja mielipideautomaatteihin ja kiihkeisiin koko systeemin ulkopuolisiin kriitikkoihin, joita on muutama. Lausuntoautomaatit nukkuvat sikeää unta, kriitikoilla on ehkä toinen silmä raollaan. Kokonaan puuttuu rakentavat ideat ja selkeät kokonaisnäkemykset. Niillä on Suomessa huono maine. Kansa on liian heikkoälyistä tai heikkohermoista kestämään kokonaisnäkemyksiä. Helpompi on tyrmätä ne mahdottomina kuin tunnustaa, ettei niitä kyetä hahmottamaan. Itse olen menettänyt tai menettämäisilläni aktiivisen mielenkiintoni suomalaiseen keskusteluun, kaikkeen lehdistöön, taiteeseen, kirjallisuuteen. Älymystön terävinkin osa on liian riitaista ja kykenemätöntä hahmottamaan tadellisuutta. Kaikki hourailevat omissa unissaan vailla voimakasta ja energisoivaa sympatiaa. Puuttuu perusteos, mutta se puuttuu koko tältä maailmalta.
Yksi neuvostoelokuva vastaa kaikkea koko Suomen historian aikana käytyä epäselvää, mutisevaa ja sisäisesti ristiriitaista kompromissikeskustelua. Yksi Viktorov on miljoona Haavikkoa, 500 000 Linkolaa ja kolme Mikko Niskasta. Jos ajatuksen on jo joskus jossakin ajateltu selviksi, miksi pitäisi jäädä ikuisesti ihmettelemään ja kinaamaan tähän paradoksien viidakkoon, peilisaliin, outojen kaikujen täyttämään tyhjään huoneeseen, totaaliseen taantumukseen, sen epäselviin ja epätyydyttäviin ilmiöihin ja niistä seuraaviin kaikenlaisiin harhaisiin havaintoihin ja hajottaviin nihilistisiin selityksiin. Tämä tie ei johda mihinkään, se on varma asia.
On käsittämätöntä ja järkyttävää, miten täydellisesti Neuvostoliittolaisen elokuvan taiteellinen taso on onnistuttu kätkemään länsimaissa. Sen lisäksi että noita planeetan kulttuurin korkeimpia tuotteita ei ole ollut saatavilla (kaikki Neuvostoliitossa tehdyt elokuvat ovat jo nyt ladattavissa ilman tekstitystä Venäjän Facebookista eli Vkontaktesta, jonne voi, toisin kuin Youtubeen, ladata täyspitkiä elokuvia), koko länsimainen propaganda on tähdännyt myös siihen, että sitten kun ne joskus ehkä väkisinkin tulevat saataville, niitä ei enää pystytä käsittämään. Neuvostoelokuvat ovat jo nyt länsimaisille ihmiselle ulkoavaruuden tuotteita. Ja ne olivat sitä myös varmasti aikanaa. Niissä ei ole jälkeäkään tästä maailmasta. Jos nykyihmisille Kubrick on outo ja käsittämätön, mitä silloin voi olla keskiverto neuvostoelokuva, joka ylittää Kubrickin mielikuvituksen ja visiot ja usein myös elokuvallisen esteettisyyden joka suhteessa?
Olen hieman ärtynyt Peter von Baghille, joka harhaanjohtavasti nimittää teostaan Elokuvan historiaksi, vaikka kysymyksessä on vain länsimaisen elokuvan historia. Neuvostoliittolainen (tai vaikka Japanilainen) elokuva on Baghin kirjassa käsitelty hyvin niukasta – ei edes pääpiirteittäin. Minusta kuitenkin näyttää alustavasti siltä, että Neuvostoliittolainen elokuva tarvitsisi vähintään yhtä paljon tilaa kuin koko muun maailman elokuvahistoria yhteensä. On mieletöntä tuoda esiin amerikkalaiset takarivin ohjaajatkin – nämä ikävystyttävät spielbergit-, ellei tuo esiin neuvostoklassikoita, jotka ylittävät monessa puhtaasti elokuvataiteellisessa suhteessa parhaat länsimaiset elokuvat.
Science fiction ja meriseikkailut ovat venäläisen populaarielokuvan kaksi keskeistä lajia, jotka kohtaavat LAUANTAINA 14.3. klo 18.30 Jules Vernen romaaniin perustuvassa Eduard Pentslinin ohjauksessa
Salaperäinen saari (Tainstvennyi ostrov, 1941). Verne-filmatisointien kärkeen kuuluvan teoksen eksoottiset ihmeet ja mahtava Nautilus-sukelluslaiva ovat hämmentävän tasokkaita luomuksia. Mikä merkillisintä, elokuva valmistui toisen maailmansodan muuten niin niukkoina ja propagandahenkisinä aikoina. Stalin oli antanut elokuvateollisuudelle isällisen ohjeen tehdä pelkästään mestariteoksia – Salaperäinen saari on siis kirjaimellisesti elokuva, jonka on pakko olla hyvä!
Neuvostoelokuvan salainen historia nyt myös eetterissä: Cine-Brezhnevien neuvostokatsaus huomenna (to 19.3.) Radio Helsingin
Ääniraita ‑leffaohjelmassa klo 13.00, moderaattorina Anna Cadia.INTERGALAKTIK! Neuvostoelokuvan salainen historia on nostanut neuvostoajan avaruusseikkailut unohduksesta kuumiksi kiinnostuksen kohteiksi. Kaikilla on mielipide Kassiopeian roboteista, usein ällistyneen ilahtunut.
Elokuva joka oikeastaan inspiroi koko Neuvostoelokuvan salaisen historian kun viime keväänä huomasin, että joku tällainenkin on Suomeen tullut ja rupesin ottamaan vähän selvää.
Kamppailu avaruudessa, tämähän on pakko näyttää ja oho, Neuvostoliitossa on näköjään tehty enemmänkin kiinnostavaa, miksei näitä koskaan esitetä Orionissa... (Toinen, liioiteltu versio sarjan genesiksestä on se, että viime vuoden samuraileffasarjan vaatimattoman menestyksen jälkeen meitsi ja Flash lähetettiin "vähän miettimään" Siperiaan Jambui-vuoren rangaistussiirtolaan jossa eräänä yönä Jambuin paha henki ja Vij ilmestyivät ehdottaen neukkuelokuvien retrospektiivia uhkaavaan sävyyn.)Flash (Huomatkaa myös aulassa leffan äärimmäisen tyylikäs englanninkielinen juliste.
Flash (njet DVD
Kamppailu avaruudessa oli ehdottomasti näkemisen arvoinen kuriositeetti, vaikka sisälsikin yllättävän paljon eritasoisia tylsyyksiä ja Tarkovskimaista haahuilua. Odotin enemmän Kassiopeian robottien tyylistä upeaa seikkailusekoilua. Inspektorin asu oli todella hieno.
JaJa (Esitys taisi olla loppuunmyyty.
Toinen surullinen tarina. Olin Hesassa nyt lauantaina, mutta en päässyt karkuun töistä klo 21:00
Kävin kyllä päivällä ihailemassa aulan julistetta…
dodo (Kävin kyllä päivällä ihailemassa aulan julistetta…
Shocky (mutta vastaan tullut tuttu kertoi että leffa on loppuunmyyty (?!), siis loppuunmyyty kuten dollaritrilogia, eraserhead ja muut no-namet.
Antti Vanhala (Shocky (mutta vastaan tullut tuttu kertoi että leffa on loppuunmyyty (?!), siis loppuunmyyty kuten dollaritrilogia, eraserhead ja muut no-namet.
En tiedä kuinka nopeasti vikan leffan alettua laittavat Orionin kassan kiinni mutta kävitkö sieltä saakka kysymässä? Nimittäin ihan 100% täynnä Orion ei minusta ollut, johonkin sivuun olisi hyvinkin voinut mahtua. Ainakin parvelta käsin havainnoituna.
Antti Vanhala (Shocky (mutta vastaan tullut tuttu kertoi että leffa on loppuunmyyty (?!), siis loppuunmyyty kuten dollaritrilogia, eraserhead ja muut no-namet.
En tiedä kuinka nopeasti vikan leffan alettua laittavat Orionin kassan kiinni mutta kävitkö sieltä saakka kysymässä? Nimittäin ihan 100% täynnä Orion ei minusta ollut, johonkin sivuun olisi hyvinkin voinut mahtua. Ainakin parvelta käsin havainnoituna.
