10.2.2009 16:43
Neuvostoelokuvan salainen historia tarjoaa lauantaina odotetut Roman Katshanovin animaatiot Kolmannen kiertotähden salaisuus ja Krokotiili Gena, mutta ensin vuorossa on koko sarjan ylivoimaisesti maineikkain elokuva: Vladimir Motylin
Aavikon laki (Beloje solntse pustyni / The White Sun of the Desert, 1969). Ainoa esitys PERJANTAINA 13.2. klo 21.15 on omiaan kovaonniselle sotilas Sukhoville (Anatoli Kuzhetshov).Keski-Aasian aavikoilla ja Kaspianmeren rantakaupungeissa vaeltava lakoninen perusmies Sukhov on mielestään sotinut ihan tarpeeksi neuvostoaatteen puolesta. Hän tahtoo kotiin vaimonsa luokse, mutta tukalat tehtävät jatkuvat. Ulkoisesti miehekkään elokuvan keskiössä ovat naiset. Sukhov määrätään suojelemaan rosvosheikki Abdullahin haaremin vapautettuja vaimoja, joita Abdullahin joukko uhkaa kunniamurhalla.
Lopputaistelu lähestyy, aurinko porottaa ja liittolaiset käyvät vähiin. Hurtti huumori ja mielikuvat kaukaisesta rakastetusta auttavat sankaria jaksamaan. Seikkailua siivittää Onnetar-balladi, josta tuli elokuvan tavoin valtava kansansuosikki.
Länsimaissa miltei tuntematon Aavikon laki on vakiinnuttanut Venäjällä ja Itä-Euroopassa statuksensa suuren yleisön kulttielokuvana, joka on ”silkkaa asiaa” ja samalla korkean luokan fiilistelyä. Avainrepliikit ovat kaikille tuttuja ja friikit testaavat visailuissaan, kuka muistaa parhaiten elokuvan pikkuseikkoja. Kosmonauttien perinteisiin kuuluu, että tiimihenkeä nostattava klassikko katsotaan porukalla aina ennen avaruuslentoja. Kerrotaan Leonid Brezhnevinkin olleen Aavikon laki ‑fani. Tuoreita spin-offeja ovat videopeli sekä Moskovan keskustaan 90-luvulla avattu White Sun of the Desert ‑luksusravintola.
Alkujaan Andrei Tarkovskille tarjotun projektin ohjaajaksi valikoitui Vladimir Motyl, joka otti vaikutteita sekä venäläisistä kansantarinoista että Fordin, Hawksin ja Zinnemanin lännenklassikoista. Aavikon laki ei ole western, mutta sen tapa kiteyttää karuista hahmoista ja maisemista jotain sykähdyttävää tuo mieleen parhaat lännenelokuvat. Perusasenne on njet bullshit: Vysotskin Ystävän laulun tavoin Aavikon laki ei hymistele inhimillisiä arvoja, vaan testaa niitä äärioloissa. Otetaan ensin vaikeita ja pahoja valintatilanteita ja katsotaan vasta sitten, kuka on hyvä jätkä, tai oli.
”When the script was still in preparation, one deputy minister said: "Look, what is this? You write: there were 5 Uzbeks, 7 Kazakhs, 4 Kirgiz, 3 Turkmen among the bandits. Do you understand that on the very next day the secretaries of the Central Committees of every republic will call me and ask why there are more Uzbeks than Kirgiz? Let there be 5 bandits from every republic. The East is a delicate matter." This phrase, "the East is a delicate matter", became a part of the movie and one of the favourite quotations.
When the work was over, the censors prepared a list of 27 changes which had to be made. Motyl refused and the film was suspended. Then, one Sunday evening, when Leonid Brezhnev was at rest on his villa, the staff lost a Western action movie he wanted to see. "The White Sun of the Desert" was proposed as a replacement. After the movie Brezhnev called to the minister of culture and said "Thank you for the film. You're making good movies." Soon, the "White Sun" was released. In 1995, it won the poll "The most favourite movie" in Russia.”
‑Dmitri Minaev / minaev.blogspot.com
”Eksoottisia miljöitä, hyviä näyttelijöitä, komeita urhoja”
‑Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat
IMDb.com user comments:
”The movie combines several genres. Sometimes it's a simple shoot-em-all, sometimes a drama, and sometimes even a bit of comedy, with all this mixed in a perfect proportion. The sparks of humor look especially good on the rather tense general background, thus creating a unique atmosphere and spicing up the whole thing. A true Russian classic.”
”I've seen this movie ten or maybe twenty times – first, when it was released many years ago and I was a middle school student in Moscow and recently – after all these years. I know I have changed but the movie has not – it is funny, dynamic, and absolutely captivating. This perfect blend of comedy, action, and touching drama is deservingly one of the best Soviet films. White sun of desert still shines bright.”
”It all clicks together perfectly. And the best thing about it is that neither time nor political fluctuations (like the demise of the Soviet empire) detract its magic. It just became more sarcastic, or nostalgic, depending on your perception.”
”The way this movie runs is very easy and charming. The conversations, the action, the violence, the songs, the settings are ironic. This action movie is absolutely different from a usual modern action film we are used to. It floats like a white cloud against the deep blue sky. Shootings and fisticuffs are never the main and most important dish. The greatest thing is the subtle and elusive but genuinely Russian atmosphere that is present in every scene. The whole movie points out that we don't need a big macho with muscles to fight evil. The hero can be just humane and romantic, that's enough. Sometimes the evil forces cannot cope with that.”
”I think the western audience will have no problem understanding this film.”
”Wonderful film. I saw it for the first time in 1971 in small bioscope in Poland. Soviet film were not very wanted by the teenagers but it was long, dull summer and I had nothing better to do. And, what a surprise – film full of humor, action and irony. Song sung by the beloved Bulat Okudzava. After a long, long time I\'ve seen it again in 2000. A moment of anxiety, how it will work and – ohhh, same feelings, same thrills, same chills. No, not the same, even deeper. ”
"
