Kammoksuttuja kohtauksia?

Ehdottomasti listalle nousi The Descentin kohtaus jossa

Aren ( 30.10.2005 15:52)

Ehdottomasti listalle nousi The Descentin kohtaus jossa

Spoileri

ledi-näytön kautta katsottuna nähdään luolissa elävät peikot ensimmäistä kertaa. Pisti kyllä sydämmen hakkaamaan niin maan perkeleesti.

Huh, äänestän myös tätä.



Lisäksi vieläkin hirvittää Von Trierin Riget-sarjassa se kohta, kun hirviölapsi syntyy.



Twin Peaksissa (sarja) kaikki mahdolliset kohdat, joissa Bob tuijottaa vertahyytävästi.

Fire Walk With Me:ssa se kohta, kun makuuhuoneeseen ilmestyy hevonen, ja se kun Bob kiipeää ikkunasta sisään.



Itseasiassa en taidakaan muistella enempää pelottavia kohtauksia näin yöllä.

sud ( 20.9.2005 13:13)

Mulla mahan sai pyörimään Wild wild westin korvavaikku-kohtaukset...

Koko Wild Wild West on yhtä suurta karmeutta...



Pistetään listan jatkoksi kohtaus Wild At Heart elokuvasta. Sailor ja Lulu ajelevat pitkin erämaata kun he osuvat liikenneonnettomuuspaikalle. Keskellä romua ja raatoja hoippuu sekopäinen nainen joka on saanut pahasti osumaa päähänsä, päänkuori on siis päältä aivan pehmeä ja nainen ihmettelee ääneen jotain "mitä tahnaa minulla on hiuksissa?" kaltaista. Hrrr. Jostain syystä erittäin puistattava kohtaus.

* Spoilaa *

Nostetaanpa tätä ketjua taas ylös. Tuli tuossa männäpäivänä nimittäin katsottua uudemman kerran se paljonkauhisteltu Manaaja III, ja täytyy kyllä sanoa, että siinä tunnelmassa on parhaimmillaan jotain, josta muidenkin kauhuelokuvien tekijöiden kannattaisi ottaa oppia. Sarjamurhailunakin on hieman aikaansa edellä, sanoisin. Loppupuolella teos natisee liitoksistaan, ja väittäisin, että Brad Dourif on elokuvan heikointa antia pitkine, ylilyötyine monologeineen, mutta vastaavasti yksittäiset herkut, alun mustaa huumoria tulviva dialogi, musiikin huolellinen käyttö ja George C.Scottin antaumuksellinen roolisuoritus tekevät elokuvasta kiehtovan, ihan ainutlaatuisen. Jo monasti mainittu "kaapuveikko sairaalassa" ‑kohtaus oli tietenkin nerokkain, mutta mukana on paljon muitakin mieleenjääviä ja kosiskelemattomia visioita, mm. ohimennen vilahtava, epäpyhää tunnelmaa luova vitummoisesti irvistävä patsas ja katossa konttaava vanhus. Hyvin tehokkaita kauhuelokuvissa näyttäisivät olevan jutut, joita elokuvan henkilöt eivät huomaa, mutta katsoja kyllä.



William Peter Blatty voisi puolestani saada ohjata enemmänkin elokuvia. Tämän katsomiskerran myötä päädyin siihen tulokseen, että Manaajan kolmososa on kunnianhimoisen montaasin aliarvostettu riemuvoitto. Blattylla on selvästi silmää hyvälle kauhulle, minkä osoittavat mielestäni myös ykkös-Manaajaan hänen lisäämänsä demoniset vilahdukset.



Osaisiko joku muuten kertoa, mitä tarkoittavat Manaaja IIIen viimeisen otoksen hautakiven kirjoitukset? Eli ensin on "Born" ja päivämäärä, sitten "Entered" ja päivämäärä, viimeiseksi "Died" ja päivämäärä. Mihin tuo "Entered" viittaa? Papiksi vihkimiseen?

Louhimies:

Valkoinen kaupunki

Vittumaisen naapurin tekoset Veltsun marsulle. Ei perkele tuollaisia kohtauksia saa elokuviin laittaa!

Mutta onneksi vittumainen naapuri saa mitä tilaa.

Brooks:

Looking for Mr. Goodbar

Elokuvan loppukohtaus on kylmä, törkeä & häijy, jota häikäilemättömästi korostaa jäätävä valoshow.

Goose ( 15.12.2007 17:52)

Brooks: Looking for Mr. Goodbar

Elokuvan loppukohtaus on kylmä, törkeä & häijy, jota häikäilemättömästi korostaa jäätävä valoshow.

Flavian loppukohtaus,

Itsekin pitkästä aikaa voi lisätä huomion tänne, juuri katsomani:

Jack Ketchum`s The Girl Next Door. Viimeiset 20min.

QCine (17.4.2006 02:55)

* Spoilaa *Nostetaanpa tätä ketjua taas ylös. Tuli tuossa männäpäivänä nimittäin katsottua uudemman kerran se paljonkauhisteltu Manaaja III, ja täytyy kyllä sanoa, että siinä tunnelmassa on parhaimmillaan jotain, josta muidenkin kauhuelokuvien tekijöiden kannattaisi ottaa oppia. Sarjamurhailunakin on hieman aikaansa edellä, sanoisin. Loppupuolella teos natisee liitoksistaan, ja väittäisin, että Brad Dourif on elokuvan heikointa antia pitkine, ylilyötyine monologeineen, mutta vastaavasti yksittäiset herkut, alun mustaa huumoria tulviva dialogi, musiikin huolellinen käyttö ja George C.Scottin antaumuksellinen roolisuoritus tekevät elokuvasta kiehtovan, ihan ainutlaatuisen. Jo monasti mainittu "kaapuveikko sairaalassa" ‑kohtaus oli tietenkin nerokkain, mutta mukana on paljon muitakin mieleenjääviä ja kosiskelemattomia visioita, mm. ohimennen vilahtava, epäpyhää tunnelmaa luova vitummoisesti irvistävä patsas ja katossa konttaava vanhus. Hyvin tehokkaita kauhuelokuvissa näyttäisivät olevan jutut, joita elokuvan henkilöt eivät huomaa, mutta katsoja kyllä. William Peter Blatty voisi puolestani saada ohjata enemmänkin elokuvia. Tämän katsomiskerran myötä päädyin siihen tulokseen, että Manaajan kolmososa on kunnianhimoisen montaasin aliarvostettu riemuvoitto. Blattylla on selvästi silmää hyvälle kauhulle, minkä osoittavat mielestäni myös ykkös-Manaajaan hänen lisäämänsä demoniset vilahdukset.

Komppaan, komppaan ja komppaan (erityisesti mitä musiikkiin tulee)! Joku on nyt niiiin samalla aaltopituudella elokuvan osalta kuin olla ja voi. Vittu, en edes yritä lisätä tähän mitään paitsi tietysti sen, että katsokaa The Exorcist III: Legion


Hajotkaa jo aamuihinne niiden 2K paskatrailereiden kanssa. Näin tehdään kauhuelokuvaan teaser:

The Exorcist III: Legion (Teaser Trailer)

The Exorcist III: Legion (Second Trailer)

The Exorcist III: Legion (TV Teaser Trailer)

The Exorcist III: Legion (Unused Teaser Trailer)