Kammoksuttuja kohtauksia?

Jos katsojan on mahdollista jakaa elokuvassa tapahtuva fyysinen kipu, täytyy yksi sellainen kohtaus olla

Dolores Claibornessa, kun totaalisen mulkkua perheenpäätä esittävä David Strathairn tempaisee keittiössä lieden äärellä täysin varoittamatta Doloresia (Kathy Bates) halolla selkään. Tämän kokema henkinen nöyryytys vielä päälle ja Batesin ilmeitä seuramalla voi tuntea, että sattuu.

MikaR (18.2.2004 16:48)

jukkasil (18.2.2004 16:15)

Fantomas (18.2.2004 16:07)

MikaR (18.2.2004 09:49)

Ehdottomasti se kuuluisin silmänviilto kohtaus – tietänette mistä puhun.

Joku elokuva joka täältäkin arvosteluista löytyy...mutta mikä se oli?

Pieni veikkaus: New York Ripper tai Andalusialainen koira ehkäpä? Fulci tuntuu todennäköisemmältä.

Tarkoitin kyllä Un chien andalou/Andalusialaista koiraa, luulin sen olevan aivan itsestäänselvää. Onhan kyseessä kuitenkin yksi 'alan' ensimmäisistä kunnon säväreistä. Fulci on täyttä rautaa, mutta noihin aikoihin hän oli vasta kaksivuotias, joten annetaan tunnustus todellisille uran(ja silmän)uurtajille.



Fantomas taisi viitata johonkin aivan toiseen leffaan.

Enpäs viitannutkaan vaan kuvittelen lukeneeni moisesta tempusta jossain Elitistin

arvosteluista. Ehkä jonkun elokuvan yhteydessä mainitaan tuo A.K:n stuntti...?



Täytyypä tutkia lisää tuota Andalucialaista.

Lisätään vielä: Cluelessissa on kohtaus, jossa päähenkilön landelta saapunut serkku taijoku katsoo tv:stä Mentos-mainosta ja hyräilee tätä "the freshmaker!" ‑hehkutukseen huipentuvaa mainosiskelmää.

Tästä kotimaisesta mini sarjasta

Painajainen ... nainen kaivossa... ja oikeastaan kaikki muutkin kohtaukset jotka muistan, risukasan alle piilotettu polkupyörä ja Ladalla (?) kaahailu.



Nämä siis sarjan ensi-esityksestä ( 88? ) lähtien, uusintana en tuota koskaan katsonut....





Onhan näitä tietysti monia muitakin, mutta usein jos näkee uudestaan jotain lapsena katsottuja elokuvia se vesittää muistoja...

CAT III ‑törkeydet ovat oma lukunsa eikä niissä hirveästi silti ihan selkäytimiin meneviä kohtauksia ole... anyway, Run and Killin polttokohtaus oli kyllä niin karua katseltavaa että en heti saanut unta. Tähän tietysti vaikutti perheellisyys. Toista kertaa en aio sitä elokuvaa katsella.

Alkuperäinen Ju-On on ahdistavuudessaan sitä luokkaa että ihan heti en aio ko. elokuvaa katsoa uudestaan.

SE rappuskohtaus on edelleen muistissa vähän liiankin hyvin. Hrrr.

Joskus vuonna Clinton näin jonkin ranskalaisen elokuvan jonka yksi kohtaus saa yhä puistatukset laukkaamaan pitkin selkäpiitä. Kohtauksessa mies meinaa napata naiselta riemurasiaa niin kuin väkisin, mutta nainempa vastaa tuikkaamalla stiletillä suoraan kelleille

Verta roiskui eikä hauskaa ollut... Leffan nimestä tai muista detaljeista ei muistikuvia juuri löydy

Spaddu (17.2.2004 23:52)

Sanotaan vaikka Manaaja III:n kohtaus, jossa yhtäkkiä ovista hyppää lakanoihin verhottu hyypiö. Kohtauksen tekee kammottavaksi se, että kamera pysyy liikkumatta seuraten sairaalan rutiinia. Katsoja tietää, että jossain vaiheessa, kohta kohta, jotain kauheaa tulee tapahtumaan. Silti ovista loikkaus sai pomppaamaan.

Tuo on tosiaan aika tehokas kohtaus. Kamerahan taisi vielä lisäksi tehdä todella nopean zoomauksen lähemmäs samalla hetkellä kun se tyyppi ilmestyi.



Itselle tosi tehokas oli aikanaan Ihmissuden Lontoossa kohtaus jossa kaveri menee yöllä vessaan ja kääntää sitä peiliä jolloin näkee siitä äkisti että se zombie seisoo sen takana.

David Lynchin Lost Highwayssa on joitakin kohtia, joissa minä + monet tuttavat ovat säikähtäneet helvetisti ensimmäisellä katselukerralla (mm. kohtaus, jossa Bill Pullman näkee vuoteessa vaimonsa paikalla sen omituisen, valkonaamaisen äijän).

Twin Peaksin eka vilalhdus Bobista kyttaamassa sohvan takana vei younet joskus peruskouluaikoina.

Tää nyt on tietysti pientä, mutta just katsomassani 28 Days Laterissa on oikeastaan vain yksi todella karmiva kohtaus: se, kun päähenkilö – näyttää vähän siltä Opettajat-sarjan päähenkilöltä, ilmeisesti ei kuitenkaan sama? – kävelee kirkossa. Olin nähnyt leffan aikaisemmin, joten tiesin ruumisröykkiöstä ja siitä vesikauhuisesta papista, mutta vain tuohon kohtaukseen oli onnistuttu saamaan sellainen ahdistava jälki, mikä vahvisti käsitystäni, että oli ollut hyvä idea napata lätty Anttilasta 8 e:llä. Muuten leffa ei enää ollutkaan niin pelottava, sääli.

En ole jaksanut tätä miettiä, mutta tällainen putkahti mieleen. Yhdeksännessä portissa kun Depp menee Pariisissa toista kertaa tämän invalidinaisen luokse ja tämä törmäilee pyörätuolillaan seinään tömps tömps tömps. Todella kylmäävä kohtaus, vaikka hirveästi siihen ei syytä pitäisi olla.

Kammoksuttuja kohtauksia? No prkl niitä kyllä löytyy aimo kasa. Ensimmäisenä tulee mieleen Day of the deadin alkukohtaus, ja samaisesta elokuvasta se Sarahin uni, jossa Miguelin vatsa repeää auki. Toinen kuvotus on Cannibal Holocaustin kilpikonnakohtaus. Sen jälkeen ei liha maistunut...

Yksi unohtumaton, joskaan ei hirvittävä kohtaus on Romeron Bruiserissa, kun päähenkilö maalaa naamaansa pienen punaisen pisaran silmän alle surumielisen jazzin soidessa taustalla. Todella sykähdyttävä kohtaus upeassa elokuvassa.

Mielenkiintoista nimenomaan, että monilla kylmäävä juttu on juuri se jokin pieni

sekunnin kahden hetki. Tosin tuota hetkeä joskus venytettään ja päästään

kylmäävästä tuntemuksesta ehkä seuraavaan mielentilaan, mikä kelläkin.

Joskushan kun toinen jo kääntää katseen pois, niin seuraava repeää hillittömään

naurun remakkaan....



Tästä hyvä esimerkki on Moottorisahamurhaajan kohtaus jossa päivälliselle saatu tyttö istuu pöydän päässä kunnes peltivati tuodaan hänen eteensä. Fossiloitunut pappa yrittää useamman kerran saada kunnon osuman tytön kuuppaan mureutusvasaralla mutta homma ei mene putkeen. Hetkeä venytetään aivankuin

kameran olisi vain annettu pyöriä, samalla kun kohtausta on yritetty saada purkkiin. Vanhusta seuratessa voi tulla mieleen, että hoida jo homma perkele mutta tytön kannalta ajatellen tilanne on vähintäänkin vittumainen.

Dreamcatcherin vessanpyttykohtaus oli kyllä kammoksuttava, en tiedä johtuiko se jutun totaalisesta nerokkuudesta vai tuskallisesta ohjaajan, näyttelijän ja Kingin puolesta häpeämisestä mutta piinaavaa oli. Osaselitys löytyi ekstroista, King vertasi kohtausta merkitykseltään kauhukulttuuriin Psychon suihkumurhaan.