Kammoksuttuja kohtauksia?

Äsken tuli kakkoselta dokkari Broadway, jossa mm. mies kuljetti sähisevää, koiria kuksivaa apinaa rannalla, ja myöhemmin vuoroin leperteli sille (Oletko pahoillasi? Ne eivät antaneet sinulle olutta. Otetaan oluset! Olet kaunis.) ja vuoroin raivosi (Rumilus! Mene pois!) ja lopulta hermostui kun joku otti apinan syliin (laske apina pöydälle!).

Mukana oli myös erektiospektaakkeli, käärmeitä, karvaisia isäntiä, sinisiä vauvoja...

bisbis (20.4.2004 01:22)

• Suomalainen TV-draama (Painajainen?) 80-luvun lopulla

Mistä tuo kertoi? Tuleekohan koskaan uusintana?

Jos tätä nyt ei ole joku sanonut, niin ehdottomasti

Manaajan kohtaus jossa valkonaamainen häippä vain yht'äkkiä hyppää ruudulle sekunnin kymmenyksien ajaksi. Siinä sitten seuraava vartti oltiin paskat housussa. Lopulta tajusin vaihtaa housut.



OFFTOPIC:

Mukavaa tutustua Elitistinkin tasoiseen sivustoon, harmittaa vain kun en ole aikaisemmin kohdannut. Fooruminkin taso näyttää olen korkea, joka ei todellakaan ole itsestään selvyys näinä teinien saastuttamina aikoina. Mukavaa liittyä tännekin keskustelemaan, toivottavasti en vain tee itsestäni hölmöä .

Maldoror (27.5.2004 10:07)

bisbis (20.4.2004 01:22)

• Suomalainen TV-draama (Painajainen?) 80-luvun lopulla

Mistä tuo kertoi? Tuleekohan koskaan uusintana?

Ismo Sajakorven ohjaama & käsikirjoittama tarina muistinsa menettäneestä kirjailijasta (Eero Melasniemi), joka palaa kyläpahaseen saadakseen flashbackeja kaivossa kelluvasta kuolleesta naisesta (Anna-Leena Härkönen). Itse onnistuin saamaan kasan betamax-nauhoja joille tämä oli onnekseni tarttunut. Kertaalleen kai uusittu, mutta soisipa MTV:n tämän näyttävän uudemmankin kerran vaikka näin kesän aikana.



http://akas.imdb.com/title/tt0053388

Monolith (3.5.2004 00:24)

Don´t Look Now, kohtaus jossa Sutherland kantaa hukkunutta tytärtään saa joka kerta kylmät väreet menemään selkää pitkin..

Tämän saman leffan loppukohtaus säikäytti aikoinaan melko totaalisesti. En viitsi spoilata, sillä tämähän tulee Suomi- versiona DVD:lle ensi kuussa. Hieno elokuva. Yksi pelottavammista vaikkei sinällään kauhuelokuva olekaan.

Scampi (28.5.2004 22:21)

Jos tätä nyt ei ole joku sanonut, niin ehdottomasti Manaajan kohtaus jossa valkonaamainen häippä vain yht'äkkiä hyppää ruudulle sekunnin kymmenyksien ajaksi.  Siinä sitten seuraava vartti oltiin paskat housussa. Lopulta tajusin vaihtaa housut.

Manaajassa oli mielestäni juuri pelottavinta tuo Pazuzu-demonin ilmestyminen tuon valkoisen naaman muodossa. Sitä pelästyi hieman, mutta ne kylmät väreet, jotka lähtivät kulkemaan selkärankaa pitkin, ovat vieläkin vertaansa vailla.

Spaddu (17.2.2004 23:52)

Sanotaan vaikka Manaaja III:n kohtaus, jossa yhtäkkiä ovista hyppää lakanoihin verhottu hyypiö. Kohtauksen tekee kammottavaksi se, että kamera pysyy liikkumatta seuraten sairaalan rutiinia. Katsoja tietää, että jossain vaiheessa, kohta kohta, jotain kauheaa tulee tapahtumaan. Silti ovista loikkaus sai pomppaamaan.

Tämän aioin mainita alunperinkin. Harmikseni katsoessani tuota kohtaa, en osannut odottaa mitään ja laitoin vielä volyyminkin kovalle kuullakseni, olisiko taustalla jotain pientä supinaa tai vastaavaa, kun niin hiljaista oli. Ja sitten murhaaja pöllähtää esiin ja kävin siinä samassa sydänkohtauksen partaalla.



Pidän myös Fulcin City Of The Living Deadin (a.k.a. The Gates Of Hell) eräitä zombieita pelottavina ulkonäöltään, sillä muun muassa se kohta, missä yksi niistä ilmestyy sen pojan ikkunan taakse, sai jotenkin hieman kylmiä väreitä aikaan.

Jon Soldehed (10.6.2004 14:44)

Pidän myös Fulcin City Of The Living Deadin (a.k.a. The Gates Of Hell) eräitä zombieita pelottavina ulkonäöltään, sillä muun muassa se kohta, missä yksi niistä ilmestyy sen pojan ikkunan taakse, sai jotenkin hieman kylmiä väreitä aikaan.

Hyvä kohta tosiaan, samoin kuin se missä autossa kuherteleva pariskunta huomaa ilmestyvän ja katoavan isä Thomaksen. Pappi ei tosiaan hyvältä näytä...

Viskningar och rop (Kuiskauksia ja huutoja) elokuvassa oli aika mieleenpainuva kohtaus kun yksi siskoksista päättää yhtäkkiä tunkea lasinsirpaleen haarojenväliinsä ja menee sitten miehensä eteen vertavaluen ja levittää vielä verta naamallensa. Kohtaus on vielä ihan pirun hyvin tehty niin että katsoja melkein jakaa tuskan naisen kanssa.

Jon Soldehed (10.6.2004 14:44)

Scampi (28.5.2004 22:21)

Jos tätä nyt ei ole joku sanonut, niin ehdottomasti Manaajan kohtaus jossa valkonaamainen häippä vain yht'äkkiä hyppää ruudulle sekunnin kymmenyksien ajaksi.  Siinä sitten seuraava vartti oltiin paskat housussa. Lopulta tajusin vaihtaa housut.

Manaajassa oli mielestäni juuri pelottavinta tuo Pazuzu-demonin ilmestyminen tuon valkoisen naaman muodossa. Sitä pelästyi hieman, mutta ne kylmät väreet, jotka lähtivät kulkemaan selkärankaa pitkin, ovat vieläkin vertaansa vailla.

toinen samankaltainen juttu Manaajassa (huomasin vasta Dir. Cutia katsoessani teatterissa) on seinällä todella heikosti näkyvät Pazuzu-patsaan ääriviivat kun äiti sammuttaa valot tyttärensä huoneesta ja poistuu paikalta (en muista menikö kohtaus aivan noin mutta kuitenkin). sen huomatessani minulta meinasi rehellisesti sanottuna valahtaa paskat housuun vaikkei sen kummempi asia ollutkaan.

LSD (23.6.2004 18:38)

...Manaajassa (huomasin vasta Dir. Cutia katsoessani teatterissa) on seinällä todella heikosti näkyvät Pazuzu-patsaan ääriviivat kun äiti sammuttaa valot tyttärensä huoneesta ja poistuu paikalta (en muista menikö kohtaus aivan noin mutta kuitenkin). sen huomatessani minulta meinasi rehellisesti sanottuna valahtaa paskat housuun vaikkei sen kummempi asia ollutkaan....

Kun tuon joskus katsoin VHS:nä tuonkin rainan ne ääriviivat eivät muistaakseni ollut kovinkaan heikosti näkyviä.

Hohdossa oli kohtaus jossa suuri verimassa vyöryy hissistä lattialle, siitä kohtauksesta minä saan aina kylmät väreet!

David Lynch: Lost Highway, Muholland Drive

Lynch tekee mielestäni mielen metatasolla vaikuttavaa kauhua. Koko Lost Highwayn ajan tunsi miten kaikki on kieroutunutta, epämuodostunutta ja päin helvettiä. Elokuvan maailma muotoutuu kieroutuneisuuden ja epämuodostuneisuuden sisältä ja kaikki kerronnalliset, visuaaliset ja äänelliset elementit tukevat sitä. Erityisesti Lost Highwaystä mieleeni on jäänyt sama kohtaus, jonka wing mainitsi aikaisemmin tässä ketjussa. Muholland Drivessä kauheinta mielestäni oli pienen pieni mummu ja pappa, jotka hihittävät ja kihisevät ja tunkeutuvat aivan kaikkialle.

Lost Highwayssa kun Pullman soittaa juhlista kotiinsa ja tämä mysteerimies juhlista vastaa puhelimeen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan melko kammottava ajatus. Tuota kasvotonta äijää en muista kun siitä on jo niin kauan kun leffan on nähnyt.

Toinen, pimeässä salissa väristystä aiheuttanut on One Missed Callin kohtaus jossa tyypit hengailee sen kovia koneneen perheen kotona, tulee pitkä ajo samasta suunnasta kun Yumi katselee ympärilleen hämärässä huoneessa ja taustalla näkyy se yläkaapin ovi. Siinä varsinainen kauheus tuntuu juuri ennenkuin kuva alkaa kohdistaa kyseiseen tapahtumaan, se näkyy siellä taustalla jonkin aikaa.

The Wicker Manin kohtaus, missä porukka kurkkii elukkanaamareissa aidan takaa, hrrrrh. Hohdossa hieman samantapainen kohtaus aiheuttaa väreitä, nimittäin kun se täti näkee tyypin hiiripuvussa tms. touhuavan jonkun toisen tyypin kanssa ja sitten se hiiri tuijottaa. Mistähän olen kehittänyt moiset traumat ihmisiin eläinpuvuissa...

Tätä threadia ei muuten kannattaisi lukea yöllä yksin pimeässä kämpässä kuulokkeet korvilla, pelottaa niin perkeleesti! Joutuu koko ajan pälyilemään ympäriinsä, ettei joku perkeleen ihmisrotta ole hiipinyt jonnekin nurkkaan kyttäämään. Sängyn alle en uskalla edes katsoa.

tinman (17.12.2004 02:42)

Mistähän olen kehittänyt moiset traumat ihmisiin eläinpuvuissa.

Joutuu koko ajan pälyilemään ympäriinsä, ettei joku perkeleen ihmisrotta ole hiipinyt jonnekin nurkkaan kyttäämään. Sängyn alle en uskalla edes katsoa.

Mites Donnie Darkon painajaisjänis kolahtaa? Tosin hommasta putoo pohja kun selviää, että sisällä on vain.... shit tähän piti heittää se spoiler ‑jutska.