Onko hiekkalaatikkolaiset koskaan törmänneet elokuviin, joihin ei vaan kovalla yriykselläkään osaa eläytyä (ns. pääse sisälle), ja joiden katsominen loppuun asti tuntuu silkalta kidutukselta. Nyt täytyy tehdä ero tällaisen elokuvan ja huonon elokuvan välille; huonoonkin elokuvaan voi päästä mukaan, vaikkei siitä pitäisikään, mutta nyt puhun nimenomaan elokuvista, joiden seuraaminen ei ole vaan tunnu siltä, kuin katsoisi elokuvaa (pikemminkin tunne lähentelee seinääntuijottamista). Tällaisten elokuvien eräs tyypillinen piirre on se, ettei niitä jaksa lopulta edes ironisesti kommenoida. Katsojaa ei myöskään kiinnosta lainkaan millaisia juonenkäänteitä elokuvassa tapahtuu, päinvastoin esim. päähenkilön kuolema on täysin yhdentekevää (toisinaan tosin piristävää). Yleisimpiä heittoja näiden elokuvien aikana on: "Käyn vessassa, ei tarvitse pysäyttää".
Nimesimme joskus kaverin kanssa tällaisia tunteita herättävät elokuvat "epäelokuviksi".
Jokaisella on varmaan ainakin joku "epäelokuva". Itse voin lyhyen pohdinnan tuloksena mainita ainakin seuraavat:
Van Helsing
Alien vs. Predator
Hidalgo
Painajainen Elmstreetillä 4, 5 ja 6
Final Fantasy
Herrasmiesliiga
Wonderful days
Matrix revolutions
Tuli muuten aika uusiin elokuviin painottunut lista, mutta kun eihän näitä hullukaan monta vuotta muista ja vanhoihin käpyelokuviin ei enää tartu niin helposti, kun ne on kuitenkin nähnyt jo joskus.