Tämä on yksi niistä elokuvista joiden kohdalla todella jaksan ihmetellä, että mikä niissä vetoaa. Mitään muutahan elokuvassa ei ollut kuin hyvät näyttelijäsuoritukset, mutta nekään ei kanna koska esitettävät hahmot oli suoraan kuun pimeältä puolelta tänne pudotettuja.
Sen toki ymmärtää, että oscarin saa kun rasismia käsittelee, mutta kun eihän se edes käsitellyt rasismia. Oikeastaan mitenkään. Kerrottiin toki suuri uutinen, että rasisteja on yhtälailla kaikissa ryhmissä säätyyn tai väriin katsomatta, mutta tämänhän jokainen tiesi jo entuudestaan. Sitten kuitenkin tämäkin viesti yritetään kumota sillä, että ei ne oikeasti rasisteja ollut. Kaikilla oli ongelmansa ja turhautumista siinä vaan purettiin. Naurettavuudessaan se poliisi oli aika tiukka. Tiedossahan on, että LA:ssa löytyy näitä kunnon punaniskaskoudeja, mutta ei tämä kaveri sellainen ollut. Turhautumista aiheutti elämä kotona ja vakuutusyhtiön kanssa asiointi, joka luonnollisesti purkautuu kourinnalla ja yltiöpäisenä rasismina. Ihan samoin minäkin olen alkanut vihata kaikki tsekkejä kun kerran oli kioskilla töykee tyyppi.
Huiput vetää kuitenkin se iranilainen jannu. Elokuva yritti siis saada sympatiaa
Viestiksi oikeastaan jääkin se, että kaikki hahmot on Star Trekistä ja rotuun katsomatta kaikki vihaa lähi-idän asukkeja.
Tämän kaiken sekoilun päälle kun vielä todetaan, että jos leffasta poistettaisiin ne musavideokohtaukset olisi se jotain 1h 2min pitkä. Musavideokohtauksissakin kun soi vielä joku kissojen nainti. Leffa määrittelee uudestaan termit muka-syvällinen ja kantaaottava.