1.8.2006 18:09
Mulla jäi Crashista taas aika erillainen fiilis. Mun mielestä se jotenki yritti kertoa pahemmista asioista, kuin oli loppupeleissä valmis kertomaan. Ei sillä, että olisin nyt mitään kamalaa tragediaa toivonutkaan, mutta musta se elokuva tasoitteli vaan liikaa asioita. Kaikella pahalla uhkailtiin, mutta sitten ei kuitenkaan.
Mutta, mutta. Leffoista on monenlaisia mielipiteitä, ja on toki hyvä, jos Crashin kaltaiset leffat saa ihmiset ajattelemaan. Tää ei nyt vaan toiminut mulle.
Mun mielestä esim. City of God, Lilja 4ever ja Unelmien Sielunmessu ovat toimineet kymmenen kertaa pahempina herättäjinä.
Ehkä me ollaan nähty liian paljon väkivaltaa ja pahoja asioita elokuvissa (että sitä sit kuitenkin "pettyy" tai haluaa nähdä lisää/mikään muu ei enää tunnu missään)? Siinähän se Crashin hienous tavallaan myös ehkä piilee, että sitä kaikkea pahaa ei sitten tapahtunutkaan? Eihän oikeassakaan elämässä aina käydä heti kimppuun tai ammuta tms. vaikka pimeällä kujalla tuleekin joku hämärän näköinen mies vastaan, ja sitä ehtii miettiä ties mitä, mutta luultavasti mitään ei tapahdukaan.. You got the point? Ja esim. sen poliisimiehen ahdistelun tunsi ihan selkäpiissä asti, varsinkin jos on itse joskus kokenut ahdistelua tai vastaavaa. Myös tällainen psykologinen, realistinen tapa ilmaista juttuja voi monenmielestä joskus toimia hyvin.
Esim. Unelmien Sielunmessu taas otti toisenlaisen lähestymistavan, missä kaikki paha näytettiin. Tosin tapasin kerran ihmisen, joka oli niin epäempaattinen, ettei pystynyt siihenkään eläytymään. Jotkut kai sitten kaipaavan täyttä actionia, että kolahtaa. Kuten sanoit, eri jutut toimii eri ihmisille.