"Epäelokuvat"

[

Fellinin Amarcord oli kyllä niin tuskien taivalta kuin vaan voi olla, kun tuli aikoinaan katsottua. En edes meinannut tunnistaa Gurussa olevaa kuvaa leffasta, vaikka se oli muistaakseni siinä aika pian tv-esityksen jälkeen. Niin vähän jäi koko elokuvasta mieleen. Jos olisi ollut taas viisas, olisi jättänyt koko homman kesken. Hahmot vilahtivat jättämättä mitään muistikuvaa. Paitsi jos tässä oli se pikkupoika joka halaji jonkun vanhemman isotissisen rouvan perään niin sitten muistan jotain.

Tai sitten kyse on vain ballbusterin mitäänsanomattoman väsyneestä teiniangstista, joka uskaliaiden kommenttiensa jälkeen siirtyy hohdon palstalle kerskumaan uroteoistaan.

Mä en siirry tästä enää millekään palstalle. Olen jo sen verran propellilakkia myöten täynnä elokuvaharrastajien outoja mielipiteitä että heti guru-kisan päätyttyä siirryn harrastamaan sauvakävelyä. Siinäkin saa valita milloin astuu paskaan.

Katsoin Cronenbergin elokuvan Naked lunch, ja voin rehellisesti myöntää, että koko elokuvan ajan istuin aika pihalla, vaikka odotinkin siltä paljon. Muutenkaan nuo Cronenbergin ötökkä-jutut ei hirveästi puhuttele. Jollain on ollut pienenä ötökkäkokoelma...

En sano, että kyseessä olisi suoranainen epäelokuva (tai edes huono elokuva), mutta, nope, paljon ei jäänyt käteen.

Aletaanko tähän nyt listata kaikki elokuvat jotka eivät napanneet, sen kummemmin perustelematta? "Ei se ole huono mutta en tykännyt", täh?

Dissausketjut johtavat lähes aina siihen logiikkaan, että jos jollain elokuvalla tai artistilla ei ole merkitystä minulle, sillä ei ole muutenkaan mitään merkitystä tai mitään väliä. Uusimpana variaationa se, että jokainen voi fiilispohjalta päättää, mitkä ovat elokuvia ja mitkä epäelokuvia. Mittarina normaalisti se ainoa oikea, oma ikävystyminen.

Ikiliikkuja on keksitty sillä keskustelu jatkuu näillä premisseillä loputtomiin, tämän tai jonkin muun otsikon alla.

Katsoin eilen epäelokuvan Olga's Dance Hall Girls (1966). Se oli aika hämmästyttävä kokemus. En edes odottanut mitään enkä silti saanut edes sitä.

Niin, tuskin kovinkaan moni yleisesti hyvinä tai jopa loistavina pidetyistä elokuvista on asemaansa sattumalta saavuttanut, joten kyse lienee useimmiten juuri mielipide-eroista. Kaikilla on myös oikeus mielipiteeseensä, mutta sen perustuessa omaan ymmärtämättömyyteen tai siihen ettei sisäistä jotain elokuvaa (kuten Naked Luch), en tiedä onko keskustelu aiheesta järin mielekästä. Esimerkiksi itse en ensimmäisellä katselukerralla tajunnut mihin Blade Runnerin arvostus perustuu, muttei tullut mieleenkään haukkua sitä vaikkapa "epäelokuvaksi" pelkästään sen takia. Aiheeseen liittyen myös sanalla "yliarvostus" on ikävä sävy elokuvista puhuttaessa.

Protagonistille suosittelen joidenkin mainitsemiesi elokuvien katsomista uudelleen (en tarkoita Van Helsingiä...). Kun tietää suunnilleen mitä tuleman pitää, on varmasti helpompi suhtautua näkemäänsä.



EDIT: Näköjään samaa asiaa kuin L. Lehtisellä ylempänä, mutta rautalangasta väännettynä.

Ilja Rautsi ( 4.7.2006 13:16)

Aletaanko tähän nyt listata kaikki elokuvat jotka eivät napanneet, sen kummemmin perustelematta? "Ei se ole huono mutta en tykännyt", täh?

Taisit nyt ottaa tämän nyt vähän liian vakavasti...



Uudelleenkatsominen on itselläni aika yleistä. Yleensä sitä haluaa antaa elokuvalle, jossa näkee potenttiaalin, mutta joka meni ekalla kertaa armottomasti ohi, uuden mahdollisuuden. Tällä tavalla löytyy usein monia hyviä leffoja. On vaan niin paljon katsottavaa, että usein leffojen uudelleen tsekkaus jää roikkumaan harmillisen pitkäksi aikaa.

Itsellä tuottaa suurimpia vaikeuksia katsoa noita lentäviä kiinalaisia sisältäviä kung fu-pätkiä.

Sama juttu, mutta pakkoko niitä on katsoa.

Artisan ( 12.7.2006 10:59)

Sama juttu, mutta pakkoko niitä on katsoa.

No kaikki pitää katsoa.



Onneksi sitten voi rentoutua Crossroadsin tjsp laatuelokuvan ja oluttynnyrin kanssa.

SickBoy ( 4.7.2006 15:16)

Protagonistille suosittelen joidenkin mainitsemiesi elokuvien katsomista uudelleen (en tarkoita Van Helsingiä...). Kun tietää suunnilleen mitä tuleman pitää, on varmasti helpompi suhtautua näkemäänsä.

Van Helsingin katsominen oli kyllä niin surullista, ettei ihan hevillä tulisi tosiaan otettua uusiksi.

Oltiin varattu lauantai-iltaa varten vähän juomaa ja Van Helsing. Ehdittiin kuitenkin katsoa elokuvaa vain parikymmen minuuttia, kun tajuttiin sen seuraamisen niin vähäisessä humalassa olevan mahdotonta. Äkkiä vuokraamoon ennen sulkemisaikaa ja uutta leffaa kehiin. Varasuunnitelmaksi uusi Kuolleiden aamunkoitto ja se sentään meni ihan ok melskeellä. Sitten joskus yön pimeinä tunteina pyöritettiin Van Helsing loppuun, mutta tunnustan, että taisin kyllä nukkua välillä.

En ole kovin monen leffan kohdalla joutunut kesken illan hakemaan varaleffaa, mutta Van Helsing teki sen.

We need to get drunk immeaditely.