Vinkkejä Teeman ohjelmistosta

Tässä on selvästi ainesta:

Kino Into: Seksipeto



Mieleltään järkkynyt vaudeville-imitaattori omii surmaamansa professorin

henkilöllisyyden hämmentävän omalaatuisessa hulluuskuvauksessa, jota

pidetään nykyaikaisen eksploitaatioelokuvan varhaisena helmenä.



Ohjaaja-tuottaja Dwain Esper kuuluu samaan kumarrettujen kulttimaakareiden joukkoon kuin Ed Wood ja Roger Corman. Kino Intossa nähtävä Seksipeto (Maniac, USA 1934) on modernin kauhueksploitaation edelläkävijä. Kustannuksissa säästääkseen Esper kuvasi mielipuolisuutta tihkuvan murhatarinan omassa talossaan Willoughby Avenuella Hollywoodissa.



Vaudeville-teatterissa työskentelevä imitaattori Don Maxwell (Bill Woods) tutustuu tohtori Meirschultziin (Horace Carpenter). Kuolleiden henkiin herättämistä frankensteinhenkisesti suunnitteleva tohtori täyttää kaikki klassisen mielipuolen tiedemiehen ominaispiirteet.



Onnettoman sattumuksen seuraamuksena Maxwell tulee vahingossa surmanneeksi tohtorin. Vankilaa pelkäävä näyttelijä päättää käyttää imitaattorin taitojaan ja esiintyä kuolleena tohtorina. Maxwell vajoaa yhä syvemmälle mielipuoliseen kierteeseen, sillä hän joutuu tekemään aina vain lisää rikoksia peittääkseen surman.



Vangitseva eksploitaatiohelmi ei kelvannut oman aikansa elokuvateattereihin, mutta se löysi yleisönsä epämääräisistä burleskiluolista, kiertävistä näytöksistä ja telttaesityksistä.



Himo, alastomuus ja shokkikohtaukset yhdistyvät tahattoman koomiseen, silkkaa hölynpölyä vilisevään pseudotieteelliseen dialogiin.



Uhriksi joutuvaa tohtoria esittävä Horace Carpenter kuului nuoruudessaan

spektaakkelimaestro Cecil B. DeMillen arvostetuimpiin vakionäyttelijöihin, joka velkaannuttuaan päätyi Esperin tuotantojen kaltaisiin epämääräisiin epämääräisiin projekteihin.



Esperin muiden riistoelokuvien, kuten Strange Love Life of Adolf Hitler, Marihuana the Weed with Roots in Hell! ja Sins of Love rinnalla Maniac on omalaatuinen ja persoonallisen vino mestariteos. Järjenvastainen ja rujo tarina vilisee tahatonta komiikkaa, ja – ennen kaikkea – kiehtovaa ajankuvaa.







Mainitaan samassa yhteydessä, kun en jaksa eri topiciin laittaa, että maanantai tarjoaa myös Bermanin Sarabandin Yle1:llä alkaen kello 23.05.

KCrimso ( 29.9.2006 21:07)

willberg ( 29.9.2006 17:31)

Hollywoodin pelastajat (Easy Riders, Raging Bulls)



Peter Biskindin kirjaan perustuva dokumentti Hollywoodin mullistaneista, innovatiivisista 1960 – 70-lukujen ohjaajista sekä murroksen aikakaudesta, joka nosti elokuvateollisuuden uuteen menestykseen.



Tänään klo 22.05, uusinta sunnuntaina klo 13.

Ihan hyvä dokkari, mutta kirja päräyttävämpi.

Mukana oli paljon mielenkiintoista ja harvemmin nähtyä arkistofilmiä, mm. Polanskista, jota sitten taas ei kirja tarjoa.

Ateljee: Operaatio Hollywood

tänään 22:20.



(Operation Hollywood) Amerikkalaisella elokuvalla on aina ollut läheinen suhde sotaan ja Yhdysvaltain armeijaan. Dokumentti valottaa elokuvateollisuuden ja armeijan yhteistyön todellista luonnetta. Ohjaaja Emilio Pacull. Tuotanto Teema Ateljee ja Les Films d'Ici, Ranska, 2004

Tänään ysiltä PTU, josta nytissä sanotaan näin:

"Yön sinessä verta vuodattavia itämaisia toimintaelokuvia on nyt nähty siksi paljon, etteivät nämä tavanomaisemmat tappajaiset enää säväytä edes eksotiikallaan."



En tiedä mitä sieniä Pajukallio on napannut mutta en nyt ekana menisi haukkumaan PTU:ta tavanomaiseksi. Anyway, mun mielestä PTU on poikkeuksellisen hyvä "uudempi" kyttähonkkari.

Tänään Lindsay Anderssonin Jos...

Kannattaa katsoa jos tykkää hyvistä elokuvista.

Red Right Hand ( 23.10.2006 18:10)

Tänään ysiltä PTU, josta nytissä sanotaan näin:

"Yön sinessä verta vuodattavia itämaisia toimintaelokuvia on nyt nähty siksi paljon, etteivät nämä tavanomaisemmat tappajaiset enää säväytä edes eksotiikallaan."

Ymmärrän pointin mutta onkohan Pajukallio aikaisemmin kokenut kovia huh miten eksoottista ‑säväyksiä, kun televisiosta on tullut itämaista toimintaa? Ei niin että PTU:sta tai muista alan leffoista täytyisi pitää, mutta monilla kirjoittajilla on ollut taipumusta kuitata ne onhan näitä nähty ‑asenteella jo ennen kuin mitään on edes yritetty tuoda Suomeen. Mahtavana poikkeuksena Petri Immonen, joka antoi 80-luvulla Katson Videolehdessä neljä tähteä Shogunin ninjalle...

Kohta saattaa olla niin, että paheksuvat kriiitikkotahot saavat tahtonsa läpi ja itämaisen toiminnan ja muun eksotiikan näyttäminen vähenee Kino Intossa.

Tänä syksynä jotkut Teeman katsojat ovat närkästyneet kino into-elokuvien väkivallasta.

siitä on tullut kai jotain alle kymmenen palautetta.

Kun kanavalle ei tule paljon palautetta, niin pari paheksuvaa meiliä voivat vaikuttaa ohjelmapolitiikkaan.



Olin tänään neuvottelussa pomon kanssa, ja minun annettiin ymmärtää, ettei varsinkaan (aasialaisella) väkivaltaisella marginaalikamalla ole kulttuurikanavalla tulevaisuutta, ja että leffapaikkaa pitäisi hilata mainstreamin/suuren yleisön ymmärrystaajuuden suuntaan.



Olenkin jo odotellut koska tämä karpelan ministerikaudella noussut konservatismin hyöky saavuttaa kino inton.

Ei ollenkaan hyvä uutinen. YleTeema on ollut viimeinen henkireikä suomalaisessa televisiotarjonnassa.

Jouni Hokkanen ( 20.11.2006 19:50)

Olin tänään neuvottelussa pomon kanssa, ja minun annettiin ymmärtää, ettei varsinkaan (aasialaisella) väkivaltaisella marginaalikamalla ole kulttuurikanavalla tulevaisuutta, ja että leffapaikkaa pitäisi hilata mainstreamin/suuren yleisön ymmärrystaajuuden suuntaan.

Tuollaisessa tilanteessa pitää sanoa: "Kyllä pomo, ihan samaa mieltä ja mulla onkin juuri hakusessa sellainen aasialaisleffa jota taviksetkin ymmärtävät eli Ebola Syndrome, jonka puhutteleva toteutus ja kolmannen maailman asioiden kaunistelematon tarkastelu purevat kybällä myös vastuunsa tunteviin filmikriitikoihin."



Teemalle voi varmaan lähettää leffavalinnoista myös kiitoksia jos siltä tuntuu. Valittajathan ovat aina aktiivisimpia palautteen antajia ja onnistuvat joskus vääristämään mielikuvia kansan tahdosta haluamaansa suuntaan.

Lauri Lehtinen ( 21.11.2006 09:21)

Jouni Hokkanen ( 20.11.2006 19:50)

Olin tänään neuvottelussa pomon kanssa, ja minun annettiin ymmärtää, ettei varsinkaan (aasialaisella) väkivaltaisella marginaalikamalla ole kulttuurikanavalla tulevaisuutta, ja että leffapaikkaa pitäisi hilata mainstreamin/suuren yleisön ymmärrystaajuuden suuntaan.

Tuollaisessa tilanteessa pitää sanoa: "Kyllä pomo, ihan samaa mieltä ja mulla onkin juuri hakusessa sellainen aasialaisleffa jota taviksetkin ymmärtävät eli Ebola Syndrome, jonka puhutteleva toteutus ja kolmannen maailman asioiden kaunistelematon tarkastelu purevat kybällä myös vastuunsa tunteviin filmikriitikoihin."



Teemalle voi varmaan lähettää leffavalinnoista myös kiitoksia jos siltä tuntuu. Valittajathan ovat aina aktiivisimpia palautteen antajia ja onnistuvat joskus vääristämään mielikuvia kansan tahdosta haluamaansa suuntaan.

Palautteen voisi antaa tyyliin:



"Arvoisa Yle Teeman henkilökunta,



Olen ollut tyytyväinen siihen, että ohjelmistossanne on ollut aasialaisia elokuvia. Koska kyseessä on kuitenkin luparahoitteinen kanava, toivoisin teidän ottavan enemmän vastuuta siitä, millaisen kuvan nämä elokuvat antavat "vieraista" kulttuureista. Tämän vuoksi toivoisinkin, että ottaisitte ohjelmistoonne totuudenmukaisempia elokuvia kuten Untold Story (perustuu tositapahtumiin), Human Pork Chop (perustuu tositapahtumiin), Men Behind the Sun (perustuu tositapahtumiin), Black Sun (perustuu tositapahtumiin), jne. Ymmärrän toki, että joskus on syytä keventää ohjelmistoa fiktiivisillä hullutteluilla, mutta mielestäni faktan ja fiktion pitäisi kuitenkin pysyä asiakanavalla tasapainossa.



Ystävällisin terveisin,



N.N"

Jouni Hokkanen ( 20.11.2006 17:50)

Olin tänään neuvottelussa pomon kanssa, ja minun annettiin ymmärtää, ettei varsinkaan (aasialaisella) väkivaltaisella marginaalikamalla ole kulttuurikanavalla tulevaisuutta, ja että leffapaikkaa pitäisi hilata mainstreamin/suuren yleisön ymmärrystaajuuden suuntaan.

Voe kristus.

No tuohan nyt on ihan tyhmä juttu. Miten ne valittajatädit (ja sedät) sitten juuri osuvatkin kanavalle, kun sieltä tulee "väkivaltaa"...

Eihän tuohon voi muuta kuin porata, vaikka itse arvostankin ehkä eniten juuri marginaalileffojen marginaalia; leffoja joissa mätetään silmät päästä ja hakataan puoli tuntia zombeja lattiaharjalla.

Eli Panna Rittikrain leffoja kehiin!

En oikeastaan ikinä kuvitellut, että Innon eksoottis-liberaalinen elokuvalinja jatkuisi digikatselun yleistyessä, hyvä kun sitä kesti näinkin kauan. Ehkä kyseessä oli jopa "edelläkävijöiden" taktista nakittamista uuteen tekniikkaan vähän harvinaisemmalla sisällöllä, jota ei enää tarvita kun massat tulevat joka tapauksessa perässä?

"Aasialaisiin väkivaltaelokuviin" kohdistuva nihkeys tuntuu pakkoneuroosilta jota päivälehtikriitikot ja poliitikotkin ovat iskostaneet suomalaisiin 70-luvulta alkaen. Kuten muutamat tässä threadissa mainitut nimikkeet osoittavat, Kaukoidän elokuvat voivat olla äärimmäisen verisiä, mutta ei Teeman leffat ole olleet keskimäärin brutaalimpia kuin kaupallisten kanavien viikonloppuactionit. Niissä ei vain ole Bruce Willisiä ja Mel Gibsonia.

en ole oikeastaan enää moneen vuoteen jaksanut yllättyä siitä, että sekä katsojapalautteen että siitä hermostuneiden Yleläisten käsityksen mukaan on olemassa sellainen lajityyppi kuin väkivaltaelokuva.

termi on turhan yleisesti käytetty lyömäase.

vasemmistolaisesti suuntautuneet kriitikoi käyttivät sitä jo 60-luvulla amerikkalaisten tv-sarjojen duumaamiseen.



pomoni kertoi että hän joutuu koko ajan vastaamaan kysymykseen "pitääkö kulttuurikanavan esittää jatkuvalla syötöllä väkivaltaelokuvaa"



nyt kysymys esitettiin miinulle;

samoin kuin tiedustelu siitä, mahtaako kevätohjelmiston spagettiwesteneissä olla väkivaltaa.



katsotaan mitä tuleman pitää.. kaikenlaista kiintoisaa on hankittu ensi vuodeksi.

mm. spaguja & ddr-westerneitä kevääksi, godzilloita ja neuvostoscifiä syksyksi.