R&A

Kontroll oli ihan OK, Hill Street Blues ‑tyylistä arkista menoa seurasi mielellään mutta hyvän ja pahan välinen taistelu ‑osuudet oli tylsiä.

Kontroll oli yllättävän pätevä esikoisohjaukseksi. Muutoin tasaisen hyvä, mutta kaamea soundtrack. ***

Soundtrack oli pirun hyvä (ja toimiva) ja ainakin mun mielestä ei koko elokuvassa ollut edes mitään "hyvää ja pahaa" sanan varsinaisessa merkityksessä vaan enemmänkin teemoja.

Vituttaa kun tuli pilkittyä Kontrollissa. Nyt se sitten pitää mennä katsomaan uusiksi. Stana.

Red Right Hand (22.9.2004 11:10)

Muuten festarit näyttävät saavan asiaankuuluvan huipennuksen Gozun sunnuntain näytöksen myötä. Jeeeee. Toivottavasti homma saadaan toimimaan. Varmuuden vuoksi taidan printata messiin tuon Shockyn linkittämän dialogikäännöksen.

Sivumääräksi tulee yksinkertaisella copy-paste toiminnolla n. 60... Tietenkin tuo varmasti pienenee pariin kolmeen kymmeneen jos jaksaa editoida, mutta teatterin härmässä yli kymmenen sivun räplääminen alkaa jo häiritä omaa kokemusta sen verran, että mielummin katsoo vaikka uudelleen ilman tekstejä.

Dotcom (22.9.2004 11:45)

Soundtrack oli pirun hyvä (ja toimiva) ja ainakin mun mielestä ei koko elokuvassa ollut edes mitään "hyvää ja pahaa" sanan varsinaisessa merkityksessä vaan enemmänkin teemoja.

No joo, kärjistin vähän kun alkupuheessa tuosta puhuttiin, tarkoitin siis tätä murhaajajahtia.

19 nähty. Parhaat tähän mennessä:

15

Festareiden kokeellisin ja onnistunein elokuva. Saatan olla vielä hieman elokuvan huuruissa, mutta tässä yhdistyy todella kauniisti järjetön huumori, herkkyys, rankkuus ja realistisuus.

Jos joku muuten pitää teatterista poistuneiden lukumäärää hyvänä indikaattorina elitistisyydelle, tämä oli ainut josta huomasin ihmisten (4 kpl) poistuvan. (Gozua ei lasketa)





Muita en jaksa enää pahemmin kommentoida... Mutta näistä pidin erityisesti:



A Good Lawyer's Wife

Duck Season

Before Sunset

Aaltra

Gozu

The Heart is Deceitful, Above All Things

Nine songs

Nine Songs *-



Voi v.. piti valita Draculan ja tämän väliltä ja pieleen meni, käteen jäi pelätty "visuaalinen essee". R&A katalogissa on selkeästi painovirhe: "...mutta olennaisinta on itse tarina". Siis anteeksi mikä? Onko se tarina, että kuvataan jonkun tylsän tavisparin arkipuuhia? Vai se, että Antarktiksella on yksinäistä ja on kivempi naiskennella? Mikä oli tylsien konserttijaksojen merkitys? Tekisivät edes interaktiivisina tällaiset että voisi valita itselle sopivat keikka-insertit, kypsytti kuunnella jotain brittipoppikitaralaulupaskaa. Onneksi "leffa" oli lyhyt ja prono ok.





Old Boy ****½



Korealaiset ovat kovassa nousussa. Monet leffat näyttävät ja kuulostavat hiotuilta ja hyviltä, näyttelijät ovat vakuuttavia, ja mikä tärkeintä, juonet ovat mielenkiintoisia ja yllätyksellisiä. Old Boy oli valioyksilö kaikilla osa-alueilla, ja henkilökohtaisesti minuun teki suuren vaikutuksen elokuvan kostosuunnitelman megalomaanisuus, olen perso juuri tällaisille state-of-the-art juonille/obsessioille. (Haluan myös samanlaisen kämpän kuin Yu Ji-taella, vaatekaappi näytti etenkin näppärältä). Elokuvan loppupuolella mieleeni hiipi väkisinkin seuraava ajatus: Minkälaisen lommon kaupungin kollektiiviseen mielenterveyteen R&A väkivaltasaasta saakaan aikaiseksi joka vuonna? Nimittäin Save the Green Planet ja Old Boy olivat aika päällekäyvän väkivaltaisia ja sairaita, ja kohtaukset ovat hyvin fyysisiä. (mustekalaa, nam)



Running On Karma ***½



Mukavan friikkiä buddhalaismenoa. Intialainen fakiiri oli hyvinkin pelottava hahmo ja leffan loppu oli aivan saatanan kova, joku One Missed Call ei onnistunut aiheuttamaan läheskään yhtä hyisiä fiiliksiä missään vaiheessa. Toimintakohtaukset olivat välillä kyllä hieman hohhoijjaa-puolella, mutta useimmiten kekseliäitä. Andy Laun lihaspuku oli kyllä mainio, alkaakohan noi yleistyä kohta rahvaan keskuudessa? Tulee mieleen eräskin kohtaus elokuvasta I'm Gonna Git You Sucka :)' />



Lisäjännitysmomentin esitykseen (Rex Ke 23:00) toi takanani istunut äijjä joka aluksi örisi, sitten nukahti lattialle, sitten alkoi yökkäilemään muovipussiin (tässä vaiheessa siirryin tavaroineni aika helvetin nopeasti kauemmas istumaan) ja lopuksi vastusti poken ehdotuksia vessaan haisemaan siirtymisestä. Päästiinhän siitä lopulta eroon, ja hyvä niin, sillä leffan loputtua tyypin paikalta löytyi mm. lippis, piippu ja MATTOVEITSI... Taidankin tästä lähtien istua aina takarivissä

Ilmeisesti Andy viihtyy muskeleissa sen verran, että ei luovu muskeleista edes

konsertissaan.



Eilinen leffasaldo:



Azumi ***



Ihan viihdyttävä ja värikäs samurai-seikkailu, vaikka ajoittain menikin vähän yli. Hyvin Stromriders-tyyppistä sarjakuvamaista otetta ja välillä tuli enemmän mieleen tietokonepeli kuin elokuva.



Viime yönä sitten samurait häiritsivät minua unissanikin. ;-)



15 *



Edellisissä leffoissa oli aasialaisia teinityttöjä, nyt välillä sitten poikiakin.

Tämä ei jostain syystä auennut minulle, en saanut siitä oikein mitään irti. Edes leffan huumori ei naurattanut. Taidan olla tosikko.

Shocky (23.9.2004 03:12)

Elokuvan loppupuolella mieleeni hiipi väkisinkin seuraava ajatus: Minkälaisen lommon kaupungin kollektiiviseen mielenterveyteen R&A väkivaltasaasta saakaan aikaiseksi joka vuonna? Nimittäin Save the Green Planet ja Old Boy olivat aika päällekäyvän väkivaltaisia ja sairaita, ja kohtaukset ovat hyvin fyysisiä. (mustekalaa, nam)

Minua ei niinkään vaivannut ko. elokuvien väkivalta, mutta Old Boyn loppukäänteet kyllä pistivät ahdistamaan sen verran paljon, etten pystynyt lukemaan edes kirjaa (Ellroyn Muistoja Pimeästä) dösämatkalla kotiin. The Heart is Deceitful... jätti myös erittäin haikean masentuneen olon.



Old Boy ****

Kommentoidaanpa taas katsottuja.

Azumi – Kivaa ja kaunista mättöä. Versusta en ole nähnyt, mutta nyt oikeastaan haluaisin. Liian pitkä tosin. Vähän orgaanisempaa otetta olisin kaivannut, muttei tämä mikään Casshern ollut, joka oli kai elitistinen, koska sieltä käveli jengiä pois. ***1/2



Torremolinos 73 – Asiallinen 70-lukuilme, mieleen tulee vanhempien valokuvat päinvastoin kuin jostain Boogie Nightsista. Vähän turhan draama loppua kohden, komediana toimi paremmin. Kiinnostaisi tietää se tositarina, johon tämä pohjautuu. ***1/2



Not For Or Against – Viihdyttävä ranskacrime. Pidin kovastikin, sopiva välimuoto jonkin rikos on kivaa ja rikolliset tyylikkäitä / rikollisuus on välttämätöntä kun muuten kaikki on niin huonosti ‑elokuvien väliltä. Ei erinomainen, mutta kenties paras tähän astisista, ainakin Shockyn arkihuolet unohtuvat ‑asteikolla. ****

Old Boy

Vittu mitä hollywoodmaista paskaa... Olisihan se pitänyt arvata Joint Security Arean perusteella, mutta tämä oli taas niitä missä tuli aivan liikaa luotettua muiden ihmisten makuihin. Etenkin elokuvan loppu meni sietokykyni yli, aina yllätys twistiä myöten; eikä se tuska meinannut edes loppua.



Tarnation

Päälimmäiset tunteet... aika hyvä. Aika pahasti tässä liikuttiin narsismin ja säälihakuisuuden rajamailla, mutta paljon hyvääkin elokuvasta löytyi. Etenkin Blue Velvetin musikaaliversio oli mieluisa ylläri.

(The Lukewarm.) (23.9.2004 23:37)

Old Boy

Vittu mitä hollywoodmaista paskaa... Olisihan se pitänyt arvata Joint Security Arean perusteella, mutta tämä oli taas niitä missä tuli aivan liikaa luotettua muiden ihmisten makuihin. Etenkin elokuvan loppu meni sietokykyni yli, aina yllätys twistiä myöten; eikä se tuska meinannut edes loppua.

Näinhän se vähän on. Ei Oldboylle löydä sopivaa katsomisstrategiaa : roskaelokuvaksi (jota se kai lähinnä on) se on liian daideellinen, taide-elokuvaksi liian tyhmä, low brow-viihteeksi liian hidastempoinen ja tylsä jne. Tämän what´s-his-name pääosanesittäjän matelemis-akti leffan lopussa oli kyllä niin "vaikuttava" että piti myötähäpeästä katsella jonnekin kattoon...

Nyt on jo aikaa avautuakin:

Primo Amore

Oma festivaaliurakkani alkoi aika laimeasta tällä italialaisdraamalla. Elokuvan sommitelma oli ihan hyvä, mutta tarina jäi mielestäni puolitiehen. Lisäksi takana istuva teinipariskunta oli päättänyt ostaa leffaan hot rodseja, jotka naksuvat mukavasti kun ne puristaa hampaiden väliin. Harmi etteivät he olleet katsomassa Old Boyta ja ettei minulla ollut vasaraa.



Casshern

Sitten pärähti. On ollut mukavaa lukea, etten ole ainoa joka tästä piti. Mieletön tulevaisuuden visio jonka rytmikäs toteutus iski kaltaiseeni kauniista kuvapinnoista ja luovista leikkauksista pitävään pojankloppiin. Tämä ei silti tarkoita että tulisin koskaan katsomaan tämän uudestaan. Puolituntia olisi voinut helposti napsia pois. Herätti yleisössä muuten juuri oikeanlaista levotonta hilpeyttä. Etenkin Tetsuyan mättö robottiarmeijaa vastaan tuntui olevan monille liikaa.



Intimate Confessions of Chinese Courtesan

Hyvä meno jatkui heti seuraavana päivänä kun parin Bordwellin luennon jälkeen alkoi SB:n mainio naisvigilande täyteen pakatussa Forumin salissa. Pukudraamaa, huumoria, verta ja exploitaatiota. Festareiden parasta antia, saaden ansaitsemansa suosionosoitukset.



D.E.B.S.

Hetken mielijohde joka osoittautui ihan mukiin meneväksi agenttiparodiaksi.



Dracula: Pages from a Virgin’s Diary

Mustavalkomykkäbaletti, joka pysyi ihme kyllä kasassa. Eka puolituntia alkoi jo puuduttamaan, mutta jälkimmäisessä osassa homma alkoi onneksi pelaamaan ja katse lepäsi kauniissa koreografioissa. Editointipöydälle olisi voinut helposti jättää materiaalia noin 15 minuutin edestä.



Old Boy

Tästähän on jo kaikki oleellinen sanottu. Keskivaiheen pitkä mättöjakso kapealla käytävällä on yksi parhaista näkemistäni sommitelmista. Oikeastaan sen jälkeen oli aivan sama mitä tapahtuu, ei tästä voinut olla enää pitämättä. Ikävää että lopun twistit menivät övereiksi eikä kokonaisuus ollut kovin uskottava.



Maria Full of Grace

Huomaan olevani espanjankielisen elokuvan ystävä. Marstonin vuosien vaiva oli arvoisensa, vaikka tarina jääkin ohueksi. Myöh. lisää.



Take My Eyes

Kohtasiko Intimate confessions voittajansa festarien paras kokemus kategoriassa? Olin aluksi aika skeptinen kun huomasin meneväni johonkin Amnesty internationalin näytökseen ja näin valkokankaan edessä neljä jakkaraa. Mielessä käynyt painajaismainen visio perheväkivalta-paneelista joko ennen tai jälkeen elokuvan jäi kuitenkin onneksi toteutumatta.

Elokuva itsessään oli todella monisyinen ja erinomaisesti rakennettu. Vieressäni istunut vanhempi herrasmies tiivisti lopputuloksen daamilleen kattavasti, kun totesi lopputekstien aikana ettei missään näytöksessä ole elokuvan jälkeen ollut vielä näin hiljaista.



Memories of Murder

Memories of Murderista ehti tulla viikon aikana vastaan jo monenlaista kommenttia, joten en ollut varma mitä odottaa. Ylimääräistä stressiä aiheutti forum 6:n pienessä salissa hyörinyt lihava nainen joka päätti 10-minuutin kohdalla ettei keskimmäinen paikka neljännellä rivillä ollut hyvä ja lähti puolityhjässä salissa sahaamaan penkkirivejä edestakaisin, mikä tarkoitti että siellä täällä ihmisten piti nousta ylös kun ei kuormuri olisi muuten mahtunut ohitse. Viiden minuutin jälkeen löytyi uusi paikka jossa hän viihtyi puolituntia ennen kuin häippäsi saman rulianssin kera kokonaan. Noh. Elokuva oli todella positiivinen yllätys. Erinomaiset näyttelijät ja yksi parhaista lopetuksista vuosikausiin. Jätti olon tyhjäksi. Siitä olikin hyvä siirtyä Kim Ki-Dukin maailmaan.



Samaritan Girl

Mahtava elokuva joka toi monessa kohdin mieleen The Islen, ollen kuitenkin parempi. Kim Ki-Duk onnistuu kerta toisensa jälkeen rakentamaan koskettavia kokonaisuuksia, joissa kuvilla kerrotaan paljon enemmän kuin sanoilla koskaan kyettäisiin. Vieläkin mielessä kummittelee tämän nuoren tytön hymy ja en olisi koskaan uskonut että autojenkin välityksellä pystyy kertomaan näin herkästi eroamisen kipeyden.



Baadasssss!

Oli melkein virhe katsoa tämä viimeisessä näytöksessä kiireisen päivän jälkeen. Pää tuntui jo vanutyynyltä, ja tylsemmän elokuvan kohdalla lopputulos olisi saattanut olla aivan toisenlainen. Baadasssss! oli kumminkin nimensä veroinen munakas paketti eikä uni tullut kertaakaan simmuun.



One Missed Call

Ja mitäköhän tämä teki festareilla? Tylsää säikyttelyä, joka lypsää Ringusta vielä senkin jälkeen kun kaikki on jo lypsetty. Tähänastinen pohjanoteeraus.



Kal Ho Naa Ho

Ensimmäisen puolentunnin aikana olo oli sangen tuskainen, mutta onneksi meno parani loppua kohden. Suuria tunteita suurien tunteiden perään ja joukoittain pöhköjä vitsejä (+ muutama nappilaukaus). Yhtä kaikki: sympaattiset näyttelijät ja menevän musiikin säestämä tietoinen korneus onnistuivat viihdyttämään liki kolme tuntia, ja se on hyvin se.



Tarnationin ja Gozun yhdistelmä odottaa vielä toteutumistaan tulevana viikonloppuna (toivottavasti tekstitys toteutuu jälkim). Uskon että juuri nämä elokuvat jättävät festareista oikean fiiliksen, josta on hyvä siirtyä SEA:n SB-viikoille. Myös Saddest Music In The World pitänee vielä tarkastaa.



Harmittamaan jäi ainoastaan Save The Green Planetin missaaminen. Kipeää teki myös The Heart is Deceitful, Above All Thingsin jättäminen toukokuulle, joskin Asia Argenton silloinen vierailu on melkoista balsamia haavoille.

Bongaa elitistit

pressitilaisuus