Tatu Piispanen

Enter the Clones of Bruce (2023)

Ohjaaja:

• David Gregory

elokuva arvostelu

Ensimmäisen bruceploitaatio-ilmiötä käsittelevän dokumentin uskaltaa hyvällä omallatunnolla julistaa myös definitiiviseksi.

Bruceploitaatio on elokuvahistoriassa ainutlaatuinen, Elitistissäkin esitelty ilmiö, joka sai alkunsa, kun Bruce Lee nousi kansainväliseksi supertähdeksi vasta välittömästi traagisen kuolemansa jälkeen: maksava yleisö janosi "uutta Bruce Lee'tä", jolloin opportunistiset elokuvatuottajat ja ‑levittäjät vastasivat kysyntään mitä mielikuvituksellisemmin vedätyksin. Bruceploitaatioksi laskettavia elokuvia roiskaistiin valkokankaille vuodesta 1973 noin kymmenen vuotta eteenpäin lähes sata kappaletta – määrä, jolle kalpenee moni eksploitaation alagenre, joka ei edes henkilöidy samalla tavalla vain yhteen hyväksikäytön kohteeseen.

David Gregoryn ohjaama Enter the Clones of Bruce on suurin piirtein niin hyvä dokumentti kuin aiheesta vain voisi kuvitella tehtävän. Kameran eteen on onnistuttu jäljittämään jokainen oleellinen "Bruce-klooni", ja lopputulos on odottamattoman monipuolinen sekä jopa koskettava. Jos lajityypin elokuvat tyytyivätkin usein toistamaan Bruce Leen filmografian popularisoimia juonikuvioita – kunnes lopulta syöksyivät silkkaan mielipuolisuuteen sellaisten teosten kuin The Dragon Lives Again (1977) myötä – on kunkin Brucen seuraajaksi nimetyn näyttelijän persoona ja elämäntarina virkistävän yksilöllinen.

Bruce Liang (Leung Choi-sang) tavataan maistelemassa viinejä pukeutuneena vaatteisiin, jotka sopisivat paremmin noin puoli vuosisataa nuoremmalle keikarille. Etnisenä kiinalaisena 1960‑luvulla Burmasta pakenemaan joutunut Bruce Le (Wong Kin‑lung) antaa itsestään sekä kurinalaisen että rennon kuvan, todeten vähät välittäneensä Bruce-nimestään, niin kauan kun se takasi tyydyttävän tilipussin. Korealainen Dragon Lee (Moon Kyung-seok) on selvästi halunnut tulla esitellyksi piinkovana bisnesmiehenä kauluspaidassa toimistollaan, joka on sisustettu tämän omilla tuimilla kuvilla. Yasuaki Kurata repeää nauruun nähdessään olevansa "Bruce Lo" The Tiger's Claw'n (1976) amerikkalaisessa julisteessa.

Sympaattisimman vaikutelman antaa ansaitusti eniten ruutuaikaa saava Bruce Li (Ho Chung‑tao), joka monen kollegansa arvioissa olisi luultavasti noussut merkittävämmäksi nimeksi, ellei tätä olisi leimattu Lee‑kopioksi heti uransa alussa. Koko bruceploitaatio-ilmiöön kriittisesti suhtautuvan Li'n oma tarina muodostaa myös dokumentin tunnepitoisen selkärangan. Jokaisen "kloonin" taustasta paljastuu jotain erityisluonteista, ja on hyvin ilahduttavaa nähdä kaikki seitsemänkymppiset herrasmiehet edelleen kovassa iskussa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kungfu pitää kunnossa!

Eikä Enter the Clones of Brucen hahmogalleria suinkaan jää Bruceihin: mukana on useita näyttelijöitä ja elokuvantekijöitä, joiden suosioon Bruce Lee tai hänen elokuvansa vaikuttivat. On mukava todistaa esimerkiksi "naispuolisen Bruce Leen" Angela Maon ja "The Black Dragon" Ron Van Cliefin olevan niin ikään yhä hyvissä voimissa.

Hyväntuulisimmista haastatteluklipeistä puolestaan vastaavat yhdessä tarinoivat Mars ja Philip Ko Fei, jotka eläytyen muistelevat muun muassa Bruce Leen käytöstä kuvauspaikoilla. Hongkong-elokuvansa tuntevaa viriilisti vanhentuneiden veteraanien jälleennäkemiset lämmittävät. Sujuvasti englantia ja kiinaa sekaisin puhuva, erittäin skarppi Godfrey Ho toimii ikään kuin elokuvan kertojaäänenä, vaikkei aikanaan ohjannutkaan yhtään bruceploitaatio-elokuvaa.

Dokumenttia on työstetty useampi vuosi, mikä myös näkyy valkokankaalla. Haastattelut eivät rajoitu pelkästään muutamaan tärkeimpään näyttelijään tai elokuvaharrastaja‑asiantuntijoihin, ja monista keskusteluista mukaan on kelpuutettu vain yksi tai kaksi lausetta. Ketään ei tule mieleen kaivata, tosin mieluummin olisi kuullut "Bolo" Yeungin (Yeung Sze) mietteitä urastaan kuin hänen poikansa muistelun, kuinka ei koskaan nähnyt kiireistä isäänsä, ja Sammo Hung näytetään tavoitetun vain pikaisesti jonkun leffafestarin takahuoneessa. Lisensointiasiatkin tuntuvat olevan kunnossa, sillä näytteitä nähdään niin Bruce Leen Golden Harvest ‑elokuvista kuin Shaw Brothers ‑tuotannoista.

Enter the Clones of Bruce saa tuskin montaakaan katsojaa erityisemmin innostumaan käsittelemästään ilmiöstä, mutta on dokumenttielokuvana ansiokas. Teos onnistuu käsittelemään paitsi bruceploitaatio-ilmiön koko sen elinkaaren ajalta, myös asettamaan sen Hongkongin elokuvateollisuuden historianlehdille, sekä sivuamaan aiheita, kuten tekijänoikeudet ja aasialaisten miesten fetisointi. Visuaaliset jipot ja vauhdikas leikkaus (leikkaajana omista elokuvistaan muistettava Douglas Buck) pysyvät tyylitietoisesti kerrontaa elävöittävinä, eivätkä tunnu ylimääräiseltä kikkailulta. Joskin mikäli potkivat Brucet eivät lähtökohtaisesti lainkaan kiinnosta, runsaslukuiset lainatut kungfu-kohtaukset käyvät varmasti pitkäpiimäisiksi.

Käytetty arkistomateriaali vaihtelee vhs‑tasoisesta erinomaiseen. Kauniisti restauroidut otteet elokuvista The Dragon on Fire (1978), Challenge of the Tiger (1980) ja Bruce Strikes Back (1982) saavat toivomaan, että dokumentin tuottaneella Severin Filmsillä olisi valmisteilla sen seuraksi jonkinlainen herkullinen Bruceploitation Collection ‑boksi.