Tatu Piispanen

Bruce Strikes Back (Ninja iskee takaisin, 1982)

Ohjaaja:

• Joseph Kong Hung
• Bruce Le
• André Koob
• Jean-Marie Pallardy

elokuva arvostelu

Ninja iskee takaisin nousee useimpien bruceploitaatio-rahastusten yläpuolelle monipuolisilla roska-arvoillaan ja värikkäällä kansainvälisyydellään.

Bruce Le taitaa olla tunnetuimmista Bruce Lee ‑klooneista se kaikkein surkein. Kollegoista Bruce Li (mm. The Iron Dragon Strikes Back, The Chinese Stuntman) osaa oikeasti olla karismaattinen ja eloisa, minkä lisäksi hän teki useita elokuvia, joista nauttiakseen ei tarvitse olla roskaruokavalion suosija tai kännissä. Jopa Dragon Leestä (The Dragon on Fire, The Five Brothers) löytyy jonkinlaista hulkmaista pölkkypresenssiä, mikä – jos ei muuta – on ainakin enemmän mitä Bruce Le'stä voi sanoa.

Le on läpikotaisen valju esiintyjä, oli kyse sitten taisteluliikkeiden suorittamisesta tai varsinaisesta näyttelemisestä. Periaatteessa kungfu on hallussa, mutta ainakin itse koreografioimissaan elokuvissa – joihin myös Ninja iskee takaisin kuuluu – huidonta ja potkinta tuntuu olevan vailla aitoa vuorovaikutusta ja voimakkaita iskutehoja. Ilmeetön maitonaamataulu on mitäänsanomattoman ulosannin näkyvin viimeistelijä. Nyt käsiteltävässä elokuvassa Len emotionaalista huipputulkintaa edustaa ravisuttava kohtaus, jossa Bruce saa kuulla rakkaan isänsä kuolleen: Le ilmentää hienosti loppumattoman surun sekoittumista pakahduttavaan suuttumuksentunteeseen tuijottamalla eteensä kuin vajaamielinen labradorinnoutaja, joka yrittää ymmärtää miksi sitä ei haluta rapsuttaa, vaikka se on juuri käynyt pyörimässä omassa ulosteessaan.

Kaiken edellä mainitun lisäksi Bruce Le'llä on kuitenkin portfoliossaan sellaiset teokset kuin Challenge of the Tiger (1980) ja Ninja iskee takaisin, joissa hän toimi päätähti-koreografi-(co‑)ohjaajana. Ihmettelyn arvoista tästä tekee tietysti se, että molemmat ovat hyviä elokuvia. (Tai hyviä huonoja elokuvia, mikäli haluaa käyttää tällaista typerää erottelua.) Toisaalta merkittävin krediitti näiden töiden onnistumisesta lienee syytä tuupata tuottaja Dick Randallin reppuun, sillä kumpaakin katsoessa ehtii pohtia kuinka paljon parempia ne vielä voisivat olla, mikäli pääosassa olisi joku vähemmän vaisu aasialainen potkuautomaatti. Siis hieman samankaltainen juttu kuin liian monessa Chuck Norrisin elokuvassa.

Bruce Len osallistuminen myös ohjaukseen lienee vaikuttanut hänen hahmonsa muotoutumiseen, sillä Len Ninja iskee takaisin ‑rooli on harvinaisen hävytöntä egotrippailua: jänteikkääseen rimpulaan on jatkuvasti ripustautunut vähintään pari yläosatonta naista. Viileänä hemmona Brucea ei myöskään paljoa kiinnosta loukkaantumisensa, minkä lisäksi kaikki tietävät hänen olevan ainoa tarpeeksi kova jätkä pelastamaan ninjojen kidnappaama suurlähettilään tytär. Ultimaattisena osoituksena cooliudestaan Bruce pitää suurimman osan ajasta pilottilaseja peittämässä tihruisia silmiään, joilla on ilmaisuvoimaa kuin legoukon naamaan maalatuissa mustissa pisteissä.

Voisi melkeinpä sanoa, että Ninja iskee takaisin on Bruce Le'sta huolimatta kiitettävän vinkeä tapaus. Alku ei tosin vakuuta: tusinatappelut yhdistettynä staattisiin turistikohdemontaaseihin ovat ihan katsottavaa menoa, mutteivät juuri enempää. Ainakaan touhu ei käynnisty takaperoisesti Challenge of the Tigerin tapaan, jossa säväyttävin materiaali tarjoiltiin heti kärkeen. Taustalla soi sentään hyvä musiikki, nimittäin Ennio Morriconen Città violenta ‑teema, joka ei suinkaan jää elokuvan ainoaksi ääniraitavarkaudeksi.

En tiedä kuka on päätellyt ääneen, että kungfu-väkivallan ja alastomien tyttöjen fanit ovat luultavasti kiinnostuneita myös Rooman, Pariisin ja Macaon nähtävyyksistä, mutta tällaisessa käsityksessä Randall on selvästikin elänyt. Ninja iskee takaisin sukkuloi suurkaupungista toiseen ilman kovinkaan loogisia syitä, ilmeisesti vain sen takia että siihen on ollut mahdollisuus. Se, että samalla lipulla pääse elokuviin katsomaan hakkaamisen ja öljyttävien tissien lisäksi Eiffel-tornia ja roomalaisia suihkulähteitä on toki nastaa, mutta matkailun perustelemattomuus ja kuvausbudjetin pienuus varmistavat ettei kohteista ole kuin taustamaisemiksi.

Hieman tasapaksusta aloituksesta Ninja iskee takaisin petraa verkkaisesti ja löytää riittävän pian pornotähdiltä näyttävien naisten, naurettavien vihollishyökkäysten sekä umpiälyttömien lausahdusten ja juonenkäänteiden viihdyttävän tasapainon, jonka parissa jatketaan Colosseumille sijoitettuun lopputaisteluun saakka. Kahakka on lainattu suoraan Bruce Leen Lohikäärmeestä (The Way of the Dragon, 1972) siinä määrin perusteellisesti, että alkuteksteissä ja videojulkaisujen kansissa jopa mainostetaan näyttelijää nimeltä Chick Norris, jonka kai sitten pitäisi kohdata Bruce tällä muinaisella gladiaattorien otteluareenalla.

Onneksi ketään Chickiä ei näy missään, vaan vastassa on superkickerHwang Jang-lee, jota osataan käyttää tällä kertaa paremmin kuin Challenge of the Tigerissa. Asetelmasta kehitetään jo varsin hyväksi luokiteltava kamppailu, jonka taistelullisessa kulussakin noudatetaan Lohikäärmettä lapaluiden muljautteluineen ja viimeistelyliikkeineen. Matsin kruunaavat The Street Fighterista (1974) inspiroituneet verrattomat röntgenkatsetehosteet, joiden avulla pääsemme syventymään Hwangin elintoimintojen päättymiseen.

Varsinainen ninja-elokuva Ninja iskee takaisin ei siinä mielessä ole, että sen päähenkilö ei ole ninja. Muutenkin varjojen soturit ovat hyvin merkityksettömässä sivuosassa, tuoden kuitenkin lisähauskuutta parilla heittotähtikohtauksella sekä käppäisen halvasti toteutetuilla katoamistempuillaan. Sitä paitsi tuskin mikään sana kuulostaa englantidubbauksissa yhtä hyvältä kuin "ninja".

Box Office Video Filmin (tai Omaxin) Ninja iskee takaisin ‑FIxiä aikoinaan kelailleille Film2000:n tuore The Ninja Strikes Back UK‑dvd on tervetullut pakkohankinta ja päivitys parempaan: elokuva esitetään leikkaamattomana sekä kelvollisella anamorfisella 1:2.35-laajakuvalla. Satunnaisemmille menevän ja tisseillä koristellun kungfu-tärähtelyn arvostajille julkaisu on niin ikään oivallinen sijoituskohde, mutta suosittelisin ennen ostopäätöstä Challenge of the Tigeriin tutustumista, joka on saatavissa parempilaatuisena Mondo Macabron dvd:nä kimpassa ohittamattoman Erittäin lyhyen (For Y'ur Height Only, 1981) kanssa. Jos nostalgia on poissa pelistä, näistä kahdesta on hankala valita suosikkiaan.

"Ninja... nimi, joka merkitsee terroria ja kostoa ja tuo kauhua kaikille, jotka heitä uskaltavat vastustaa. Ninja käsittelee kuolemaa missä tahansa muodossa, hidasta kidutusta tai niin salamannopeaa kuolemaa, että päät putoavat vielä armoa anellessaan.

SIVALTAVIEN MIEKKOJEN TAISTELU ON ALKANUT..."

(Elokuvassa ei muuten miekkailla kertaakaan.)