Jari Mustonen

Leptirica (The She-Butterfly, 1973)

Ohjaaja:

• Djordje Kadijevic

elokuva arvostelu

Ohjaus: Djordje Kadijevic

Makedoniassa (entisessä Jugoslaviassa) tapahtui kummia, kun eräänä iltana keväällä 1973 avasi Skopjessa asuva mies television. Esitysvuorossa oli Jugoslavian television tuottama runollinen kolmiosaisen kauhuelokuvien sarjan ensimmäinen elokuva: Leptirica, eli suomennettuna perhonen. Tuntia myöhemmin mies makasi silmät auki elottomana kotisohvansa lämmössä. Hän kuoli kauhuun.

Tv‑elokuvan ensiesityksen jälkeen sekä ohjaaja Djordje Kadijevicia että televisioyhtiötä kohtaan esitettiin lukuisia syytöksiä. Rationaalisessa ja kommunistisessa maassa noituutta ja vampirismia sekoittava myyttinen tarina herätti kuitenkin myös kansallisia tuntemuksia. Jugoslavian hajottua, on elokuvaa sittemmin luonnehdittu Serbian ensimmäiseksi ja usein myös parhaaksi kauhuelokuvaksi.

Kadijevicin kirjoittama tarina on alkujaan tunnetun kirjailijan Milovan Glisicin käsialaa ja perustuu vuonna 1880 julkaistuun kertomukseen After Ninety Years (Posle devedeset godina). Glisicin romantisoimaan maalaisidylliin yhdistyy kansallinen mytologia maan kuuluisammasta vampyyrista, Sava Savanovicista, joka saalistaa myllylle viljaansa jauhamaan tulleita kylän asukkaita. Elokuva etenee samalla teemalla. Siinä nuori Strahinya alkaa janota paikallisen kaunottaren Radojkan (Mirjana Nikolic) kättä. Mutta voittaakseen tämän omakseen, tulee hänen yöpyä yksin paikallisella myllyllä. Yksi jos toinen myllyn luona käyneistä on aikaisemmin menettänyt henkensä, mutta kuinka käy köyhän ja vilpittömän Strahinyan?

Hammermaisia vampyyreja läpi kahlanneita ilahduttanee tieto, että serbialaisen elokuvan kärkinimiin lukeutuvan Kadijevicin tapa käsitellä aihetta eroaa merkittävästi Bram Stokerin aristokraattisesta arvokkuudesta. Poissa on kaikkivoipa kreivi, tilalla maan mullan luomus, johon sekoittuu piirteitä varhaisesta mytologiasta, sekä noidista että ihmissusista.

Leptirica hukkaa suurimman osan reilun kuudenkymmenen minuutin kestosta kevyeen romanttiseen hölmistelyyn: miesjoukkio etsii vampyyria ja nuorukainen rakkauttaan. Näiltä osin elokuvaa voi kuvailla pikkusieväksi komediaksi. Alun ja lopun yön jaksot rakentavat sekoilulle kuitenkin mieleenpainuvat raamit, tuoden mieleen Jaromil Jirešin Valerie a týden divun (Valerie and Her Week of Wonders, 1970) unen, jossa kansallisperinteistä ammentama romanttinen fantasia saa ylleen vertaimevien olentojen kauhean varjon.

Jiresin viljelemän mytologian tavoin myös Leptirica on kuin kansallinen aarre. Se on syntynyt niistä tarinoista ja asusteista, jotka todistavat vuosisatojen saatossa kypsyneestä yhteisöllisyydestä. Elokuva kertoo Radojkan luonnonkauniiseen hahmoon tiivistyvästä vapaudesta, mikä selittää osan filmatisoinnin aikoinaan osakseen saamasta negatiivisesta kohtelusta. Kansallisen maiseman syleilyssä ja perinnepuvun povessa luonto yhdistyy nuoren naisen kahlitsemattomaan sydämeen.

Myös perhonen eli sielun vertauskuva kumpuaa uskomuksista. Erään myytin mukaan perhonen, joka onnistuu karkaamaan seivästettävän vampyyrin huulien välistä, levittää sairautta aina tuhoonsa saakka. Samoin häät ja hääyö ovat kutkuttaneet yhteisöjen mielikuvitusta ja synnyttäneet monia kertomuksia. Leptirica ei ole poikkeus. Radojkan ja sielultaan puhtaan Strahinyan yhteinen hääyö vie ajatuksissa kauas aikojen taakse; taruihin ja olentoihin, joilla äidit pelottelivat jälkikasvuaan siveettömyyden vaaroista.

Ottaen huomioon Leptirican tasaisesti kasvaneen maineen, ei elokuva aivan lunasta lupauksia. Lopputulos olisi jäänyt jopa pahasti vaillinaiseksi ilman elokuvan alusta loppuun jylläävää outoa äänimaailmaa ja loppukohtausta, joka palauttaa lugosimaisen ja sittemmin Hammerin täydentämän aristokraatin takaisin luonnon helmaan villiksi kauhun hybridiksi, José Ramón Larrazin Vampyresin (1974) eläimellisyyttä sivuten.

Leptirica kaikkine puutteineenkin on Leonorin (1975) ja Vampyr – Der Traum des Allan Greyn (1932) ohella hyvä muistutus Bram Stokeria edeltäneen taruston monimuotoisuudesta, ja jo siksi tutustumisen arvoinen klassikko.