Jari Mustonen

Valerie a týden divu (Valerie and Her Week of Wonders, 1970)

Ohjaaja:

• Jaromil Jires

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jaromil Jires

Tsekkiläisiä elokuvantekijöitä hakiessa nousee pinnalle useimmiten ensimmäisenä ja joskus ainoastaan Milos forman. Hänen varjoonsa jääneestä tsekkoslovakialaisen elokuvateollisuuden kultaisesta arkusta löytyy kuitenkin monia muita vähemmän tunnettuja maestroja, jotka odottavat pääsyään suuren yleisön tietoisuuteen. Näistä yksi on uuden aallon luojiin kuulunut Jaromil Jires (Krik / The Cry, 1963), joka ohjasi 60‑luvun lopulla tarinan isoäitinsä luona asuvan Valerien viimeisestä lapsuuden unesta. Uni alkaa kun joku varastaa tämän 13‑vuotiaan tytön korvakorut ja se muuntuu mystiseksi seikkailuksi peloista ja unelmista sekoitettuun nuoren tytön romanttiseen fantasiaan. Etsiessään korujaan tulee Valerie kurkistamaan myös kiellettyjen ovien taakse, ihmeiden maailmaan, josta löytyy useilta länsimaalaisilta unohtunut satu lapsuuden päiväunen päättäneistä ensimmäisistä kuukautisista.

Bratislavassa syntynyt Jaromil Jires on antanut Valerien ihmeellisille viikoille nimen mukaisen likipitäen runollisen sisällön, josta ei välttämättä löydä rakenteellista sisintä. Ehkei sitä edes ole. Valerie and Her Week of Wonders ammentaa rikkaan sisältönsä kansalliseen perimätietoon kätketyistä metaforista, symboleista ja vertauksista, jotka se välittää katsojille silkin ohuena punaisena lankana kuvien, äänien ja musiikin välityksellä. Samalla syntyy hädin tuskin ymmärrettävä kertomus jota on vaikeaa selittää, mutta jonka saattaa kokea tunteilla. Yhtenä avaimena Valerien sydämeen toimii elokuvan keväisistä tanssiaisista alkava viimeinen kohtaus. Vasta silloin tuntuu että katsojan on mahdollista nähdä koko unen laajuus ja oivaltaa Jiresin tavoittaman hetken maaginen kiehtovuus.

Jiresin kerrontaa on luonnehdittu surrealistiseksi, jota se toki on, vaikkakin ohjaajana hän tekee paluuta surrealismia pitkään piinanneesta dadaismista (20‑luvulla vallinnut ajatus taiteesta, jonka tärkein tehtävä on provosoida) impressionismiin tarjoten lopputuloksena yhden aikamme visuaalisesti hyväntuulisimmista saduista usein anarkistiseksi mielletyn surrealismin vastapainoksi. Elokuva koostuu lukuisista myyttisistä kertomuksista: on verenimijöitä, romantikkoja ja synkeää petollisuutta uhkuvia vanhempia miljöönä satujen puutarhat, kylät ja roviot. Ihmisiä poltetaan elävältä, kuolleet nousevat haudoistaan, tytön seksuaalisuus ei saa rauhaa hänen uniinsa tunkeutuvien saalistajien haluilta; kaikki tämä esitettynä mystisinä hetkinä, joita toisinaan sävyttää rumpujen kolkko odottava kumina, toisinaan uneen tuudittava laulu – tsekkiläistä fantasiaa ominaisimmillaan.

Valerie a týden divua ei ole suotta kuvailtu sekä uneksi että runoksi samassa elokuvassa. Tälläkin hyvin ainutlaatuisella filmatisoinnilla on silti juurensa. Ne kasvavat Tsekkoslovakiaan syntyneestä liberaalis-sosialistisesta liikkeestä, joka huipentui Prahan kevääseen ennen kuin neuvostojoukot kirjaimellisesti tukahduttivat muutoksia vaatineen kansakunnan. Vertaisteoksesta käy vainotun Vera Chytilován kaikkea reaalimaailman fyysistä voimaa vastustava tarina kahdesta Mariesta (Sedmikrasky / Daisies, 1966), joka elokuva toimii muutenkin hyvänä johdatuksena tsekkiläisen uuden aallon ajatukseen etsiä toivoa kuvista ja tunteista vailla rajoitteita, käskyjä ja odotuksia. Chytilován tavoin myös Jires oli jo kertaalleen iskenyt piikkinsä kommunistien lihaan, kielletyllä elokuvalla Zert (1969), joka kertoo vaatimattoman pilan traagisista seurauksista stalinistisessa yhteiskunnassa.

Synnyinvuotensa poliittiseen ilmapiiriin nähden Valerie a týden divu mahdollistaa monia allegorioita. Ensinnäkin elokuva on kuvaus nuoren tytön viattomuuden murtamisesta, jopa joissain kohtauksissa hänen seksuaalisuuteen heräävän kehonsa hyväksikäytöstä. Lapsuuden kauneutta kätkeville hahmoille sysimustine viittoineen ei ole vaikeaa löytää vastinetta Jiresiä ympäröineestä kontrollista, hylättiinhän monet hänen projektinsa valtiollisten tahojen toimesta. Itse asiassa hän oli yksi niin ikään suuriin hankaluuksiin joutuneen Chytilován kohtalotovereista, joiden luovuutta ja vapautta taiteen tekemiseen haluttiin rajoittaa. Toisaalta nuori Valerie elää untaan kuin kävelisi veitsen terällä sivuillaan kaksi erilaista tulevaisuutta: niistä toinen haluaa riistää hänen nuoruutensa omaksi hyväkseen,toinen kutsuu palaamaan kotimaan kultaisiin traditioihin.

Kokonaan toisenlaisen lähestymistavan tarjoaa Brunelin yliopistossa luennoiva Tanya Krzywinska, joka purkaa Jiresin esittämiä hankalia perhesuhteita pohjanaan Freudin kirjoittama essee: "Family Romances" (Kinoeye; "Transgression, transformation and titillation"). Epäilemättä unessa nähtävät voimakkaat viittaukset kuvitteelliseen ja omituisella tavalla persoonattomaan insestiin avaavat suljetun oven lapsuuden traumaattisiin aineksiin, joissa lapsen oma seksuaalisuus ja vanhemmista muodostunut ideaalikuva särkyvät Freudin teorioiden esittelemiksi roolileikeiksi. Tässä tulkinnassa Valerie pitkittää lapsuutensa esikuvien, eli vanhempiensa, suureellisuutta ulkoistamalla heidät – hän esimerkiksi näkee mahdollisen isähahmonsa itseään saalistavana kaikkivoipana vampyyrina, mikä symboloi seksuaalista kehitystä. Termi "Family Romances" juontaa tämänkaltaisista perversseistä fantasioista, jotka päättyvät lapsen lopulliseen itsenäistymiseen.

Tänä päivänä 60‑luvun tsekkoslovakialainen uusi aalto kuuluu monessa mielessä elokuvahistorian herkimpiin ja joissain määrin innovatiivisimpiin vaiheisiin. Tarina Valerien ensimmäisistä kuukautisista – jollaiseksi vuonna 1945 julkaistun Vitezslav Nezvalin alkuperäisromaanin ydin usein tiivistetään – päätyi heti alusta alkaen hyviin käsiin, kun muun muassa Chytilován, Otakar Vávran (Kladivo na carodejnice /Witchhammer, 1970) ja Jan Nemecin (O slavnosti a hostech / A Report on the Party and Guests, 1966) elokuvia kirjoittanut tsekkiläisen uuden aallon pioneeri Ester Krumbachován saatiin käsikirjoittajaksi. Unien irrationaalinen impressionismi inspiroi yhä vuosikymmeniä myöhemmin, syntyi eräs surrealistisen elokuvan syvällisimmistä romansseista.