Jetro Suni

It's Alive (2009)

Ohjaaja:

• Josef Rusnak

elokuva arvostelu

Ohjaus: Josef Rusnak

Vauvakuumetta ilmassa? Ei huolta. Viimeaikaiset kauhuleffatuotokset, kuten Paul Solet'n Grace (2009), Larry Cohenin alkuperäisteoksen uudelleenlämmitys It's Alive (2009) ja aiemmin Elitistissä arvosteltu Tom Shanklandin The Children (2008) tepsivät vastalääkkeenä paremmin kuin Tamiflu sikainfluenssaan. Unohtaa ei myöskään sovi Jaume Collet-Serran Orphania (2009), jossa lapsi ei kuitenkaan ole oma vaan adoptoitu.

Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Solet'n esikoispitkä Grace pohjautuu kolme vuotta aiemmin tehtailtuun useita festivaalipalkintojakin voittaneeseen, samoin nimettyyn kuusiminuuttiseen lyhäriin, jonka tarkoituksena oli lähinnä kosiskella kiinnostuneita rahoittajia varsinaista kokopitkää varten.

Gracessa Jordan Ladd (Hostel: Part II, Death Proof, Cabin Fever) on Madeline Matheson, turhautunut ei‑enää-niin-nuori nainen, joka yrittää tulla raskaaksi miehensä (Stephen Park) avustuksella. Viimein unelmasta tulee totta, mutta epäonni kohtaa ja lapsi kuolee kohtuun. Tai niin kaikki luulevat, mutta siitä huolimatta Madeline päättää kantaa kuolleeksi oletetun vauvan masussaan viimeiseen asti. Lopulta kuin ihmeen kaupalla lapsi syntyy hengissä normaalilta ja terveeltä vaikuttaen... ainakin aluksi.

Elokuvan ansiot lepäävät psykologisessa kauhussa ja alati ilmassa leijuvassa hämyisessä epätietoisuudessa. Toisaalta suurimmaksi ongelmaksi nousee se, että vaikka Gracessa on aineksia vaikka mihin, niitä ei osata hyödyntää koko potentiaaliltaan. Lopputulos jää vaisummaksi kuin mitä toivoisi ja varsinainen money shot loistaa poissaolollaan.

Haastatteluista ja making of ‑dokumenteista selviää Solet'n tunnustautuminen suureksi Cohen-faniksi. Ihailua saavat osakseen myös Cronenberg (The Brood, 1979) ja Polanski (Rosemaryn painajainen, 1968). Myös italialainen kauhuelokuva ja Lucio Fulcin tuotokset ovat tekijätiimille tuttuja. Tieto jonka valossa on helppo arvata mistä tietyt elokuvan elementit ovat vaikutteita imeneet.

Vauvakauhuteemassa rypee myös saksalaisohjaaja Josef Rusnakin (13. kerros, 1999) tehtailema straight‑to‑dvd ‑remake-pläjäys It's Alive. Rusnakin innokkuudesta ja motiiveista ohjata elokuva kertoo omaa karua kieltään se, ettei Rusnak ollut edes nähnyt ainoatakaan It's Alive ‑trilogian elokuvaa käsikirjoituksen ajautuessa hänen käsiinsä; "...but I knew that this was a huge franchise..." (kommenttipoiminta Total Sci‑Fi Online ‑verkkojulkaisun Rusnak-haastattelusta).

It's Alivessa Bijou Phillips (Choke, Hostel: Part II) esittää nuorta teiniäitiä, joka antaa vahingossa panna itsensä paksuksi, jättää koulut tauolle ja lähtee synnytyspuuhiin. Synnytyksen ohessa sattuu komplikaatio, jonka seurauksena koko synnytyshenkilökunta saa surmansa. Teiniäiti lapsineen päästetään kaikesta huolimatta kotiinsa toipumaan ja hoivaamaan vastasyntynyttä vaaviaan.

Kyseessä on tällä kertaa todellinen remake, sillä Cohenin originaalivisiosta jäljellä ovat nimen lisäksi lähinnä vauvelin ja mukana vilahtavien lastenrattaiden ulkonäkö. Juoni keskittyy pääosin äidin ja lapsen keskinäiseen eloon keskellä-ei-mitään sijaitsevassa hämyisessä talossa. Eli hämmentävän paljon samankaltaisissa olosuhteissa liikutaan kuin Gracessakin. Gracesta poiketen It's Alivessa päästään kuitenkin läträämään verellä oikein kunnolla ja useimmiten hurme lentääkin antaumuksella jopa metrin kaarissa. Slasher-vivahteitakin löytyy. Samoin hämmentävä abortinvastaiselta haiskahtava juonenkäänne.

Äidinvaistojen kyseenalaistamisen lisäksi molemmista elokuvista voi bongailla muitakin yhtäläisyyksiä listaksi asti. Mutta mitäs niitä kaikkia tässä spoilaamaan. Katsokaa itse.