Sakari Määttä

Orphan (Ottolapsi, 2009)

Ohjaaja:

• Jaume Collet-Serra

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jaume Collet-Serra

Viime vuosina on tehtailtu useita elokuvia, joiden aiheena ovat olleet joko pahat lapset tai nuoret. Näiden väkivaltaisten kauhuelokuvien laadullisesti parhaimmasta päästä olevat Eden Lake (James Watkins 2008), The Children (Tom Shankland 2008) ja Grace (Paul Solet 2009) ovat saaneet seurakseen espanjalaisen Jaume Collet-Serran (House of Wax, 2005) ohjaaman elokuvan Orphan. Elokuva on tasapainoinen trilleri, joka muistuttaa hyvinkin monessa suhteessa Mervyn LeRoyn ohjaamaa vuoden 1956 kauhuklassikkoa The Bad Seed.

Kahden lapsen äiti, entinen alkoholisti Kate Coleman (Vera Farmiga), menetti kolmannen lapsensa keskenmenon takia. Perheessä on kuitenkin 10‑vuotiaan Danielin (Jimmy Bennett) ja hänen 6‑vuotiaan pikkusiskonsa, kuuron Maxin (Aryana Engineer) lisäksi tilaa vielä yhdelle lapselle. Kate on aviomiehensä Johnin (Peter Sarsgaard) kanssa päättänyt adoptoida ja sopiva lapsi löytyykin läheisestä orpokodista. Venäläissyntyinen Esther (Isabelle Fuhrman) on 9‑vuotias taiteellisesti erittäin lahjakas tyttö, jonka karisma puree pariskuntaan jo ensisilmäyksellä. Virheettömän hyvät käytöstavat omaava, viktoriaanisia vaatteita suosiva Esther tuo kuitenkin mukanaan jotain, joka ei ole hyväksi Colemanien onnelliselle perheidyllille.

Orphan on toimiva ja viihdyttävä kauhuelokuva. Varsinaisesti se ei ole (tai ei ainakaan onnistu olemaan) kovinkaan pelottava, mutta tunnelma on paikoitellen mukavan tiivis ja jännittävä. Jo alussa on selvää, että Estherissä on jokin vialla. Erilaiset epäselvät onnettomuudet seuraavat häntä ja lopulta Kate alkaa epäillä Estheriä syylliseksi. Huippuälykäs ja pahansuopa tyttö ei kuitenkaan lannistu helpolla, vaan manipuloi koko perhettä ohjaillen tapahtumia haluamaansa suuntaan.

Näyttelijät ovat kauttaaltaan vakuuttavia, mutta Fuhrman nostaa omalla suorituksellaan elokuvan aivan uudelle tasolle. Rooli on ulkonäköä, puhetyyliä ja käyttäytymistä myöten todella hyvin hiottu ja toimiva. Vaikka elokuvan juoni onkin melkoisen kliseinen ja useat kohtauksetkin kärsivät jonkinasteisesta mielikuvituksettomuudesta, on se kokonaisuudessaan silti toimiva. Ohjauksessa ja varsinkaan kuvaajan (Jeff Cutter) työskentelyssä ei ole moittimista.

Orphanin väkivalta on suoraa ja raakaa, muttei liikoja mässäilevää vaan tyylikkäästi toteutettua. Erityisen lisän tuo tietenkin se, että väkivallan aiheuttajat tai sen kohteet ovat usein lapsia. Vaikka tämä ei olekaan tänä päivänä enää mitenkään erikoista, tuntuu se kuitenkin aivan erilaiselta verrattuna tavalliseen elokuvaväkivaltaan. Orphan ei ole kaupallisessa mielessä aivan loppuun saakka mietitty, sillä se sisältää parikin kohtausta, jotka eivät varmasti vetoa aivan kaikkiin katsojiin. Näin kuitenkin saadaan menoon mukaan tervetullutta vaihtelua.

Elokuvan 123 minuutin pituutta ei kannata säikähtää, sillä se kantaa hyvin koko kestonsa ajan. Loppuun on saatu vielä todella yllättävä juonenkäännekin.