Julkaistu: 2009-06-23T14:03:38+03:00
Ohjaaja:
elokuva arvostelu
Ohjaus: Massimo Dallamano
Massimo Dallamano totisesti tiesi mikä osuus kameralla on tyylikkään elokuvan tekemisessä: heti Colt 38 Special Squadin käynnistävä tulitaistelu tempaa mukaansa huomattavan tehokkaalla kuvakerronnallaan. Elokuvaajana maineikkaimmat saavutuksensa selluloidille ikuistanut Dallamano (Leonen legendaariset Kourallinen dollareita ja Vain muutaman dollarin tähden) ja veteraanikameramies Gábor Pogány (mm. Vittorio De Sican Kaksi naista, 1960) saavat yhdessä leikkaaja Antonio Sicilianon (Hitch-Hike, 1977) kanssa elokuvansa päihittämään valtaosan genrekilpailijoista jo visuaalisessa iskevyydessä. Täyslevyistä laajakangasta täytetään esimerkillisesti, käsivarakuva vie keskelle toimintaa ja erilaisia linssejä hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti. Silmäniloa täydentää korvakäytävien kautta Stelvio Ciprianin loistava musiikki, joka aiheuttaa lievän pettymyksen ainoastaan cameo-roolissa vilahtavan Grace Jonesin laulaman kappaleen unohdettavuudella.
Valitettavasti Colt 38 Special Squad jäi elitistisille elokuvaharrastajille parhaiten todennäköisesti korkealle arvostetun giallon What Have They Done to Solange? (Cosa avete fatto a Solange?, 1972) ohjaajana mieliin painuneen Dallamanon viimeiseksi elokuvaksi, sillä hän menehtyi auto-onnettomuudessa pian kuvausten päätyttyä. Joutsenlauluna Colt 38 Special Squad saakin harmittelemaan ennenaikaista poismenoa: harva crime on yhtä mallikkaasti ohjattu. Dallamano oli aiemmin harjoitellut poliziotteschia Mafia Junctionilla (Si può essere più bastardi dell'ispettore Cliff?, 1973) sekä Solangen koulutyttöteemaa jatkavalla genrehybridillä What Have They Done to Your Daughters? (La polizia chiede aiuto, 1974), mutta vasta Colt 38 Special Squad on lajityypin täydellinen haltuunotto, jolle olisi mielellään nähnyt seuraajia.
Varmaotteisen, enemmän realismiin kuin pinnalliseen kikkailuun nojaavan tyylin lisäksi toinen Colt 38 Special Squadin valteista on uskottavuus. Tarinan tasolla siinä on muutamia epäloogisuuksia, joista on kuitenkin helppo olla välittämättä, sillä muuten kokonaisuuden nielee mukisematta. Tällä on paljon tekemistä sen huolellisuuden kanssa, jolla elokuva on yksityiskohtia myöten toteutettu. Poliisitutkinta ja konnien jäljille pääsy tuntuvat todenmukaisilta. Maltti säilytetään myös toiminnan puolella – etenkin harkittu paukuttelu tekee vaikutuksen, joskin autostunteissa on näyttävyys laitettu uskottavuuden edelle.
Lopullisesti Colt 38 Special Squadin ankkuroivat jämeräksi laatutrilleriksi kivenkovat näyttelijäsuoritukset. Vastakkain ovat Marcel Bozzuffin (Kovaotteiset miehet) poliisikapteeni Vanni ja Ivan Rassimovin (Mies syvästä joesta, All the Colors of the Dark) emäroisto, "Musta enkeli" Marsigliese – molemmat nappivalintoja osiinsa. Erityisesti Bozzuffi tekee vaikutuksen varsin epätyypillisenä poliziotteschi-sankarina – kaljuuntuva Vanni on hillitty ja harkitseva, mutta silti karismaattinen, tositoimiin halukas ja äijäuskottava kyttä. Rassimovin täytyy lähinnä ainoastaan näyttää itse perkeleeltä, mutta sen hän osaa tehdä paremmin kuin miltei kukaan muu.
Elokuva alkaa näiden kahden välisellä ammuskelulla, jossa Marsigliesen veli saa kuolettavan osuman, mutta koplan muut päätekijät pääsevät pakoon Vannin aseen jumittaessa kriittisellä hetkellä. Pian Vanni saa tuta oman tehokkuutensa ja pistoolinsa tehottomuuden hinnan, kun Marsigliese pistäytyy kylmäverisesti murhaamassa hänen vaimonsa. Hieman jälkeenpäin hymy on kuitenkin herkässä, sillä tragedia saa Vannin esimiehet vihdoin suostumaan ylimääräisillä vapauksilla siunatun poliisin erikoisjoukon – Colt 38 Special Squadin – perustamiseen. Vanni ja neljä nuorta, tarkkaan valittua ja naisiin sekä moottoripyöriin kiintynyttä kaverusta saavat poikkeuksellisen tehokkaat käsiaseet ja alkavat valmentautumisen.
Lienee sanomattakin selvää, ettei kulu kauaa kunnes Vannin ja Marsigliesen tiet jälleen kohtaavat, tällä kertaa vielä aiempaa karmivimmissa merkeissä. Marsigliese on hankkinut käsiinsä pelottavat määrät dynamiittia ja kehittänyt kiristyssuunnitelman. Tosissaan oloa demonstroidaan harjoituksenomaisilla siviilikohteiden räjäytyksillä.
Terroristiteeman tavoitteena on ollut selvästi olla päästämättä katsojaa helpolla: Dallamano viipyilee pommitusten jälkiseurauksissa, kuvaten pitkin otoksin epäluonnollisiin asentoihin vääntyneitä ruumiita, itkeviä haavoittuneita ja esimerkiksi palavia lastenvaunuja. Lopuksi tällä ei saavuteta kuitenkaan muuta kuin totisuutta – asian kommentointi jää siihen, että terrorismi on kerrassaan paska homma. Rikollisten leirissä katumusta osoittaa ainoastaan Marsigliesen oikean käden Guidon (Antonio Marsina) viehättävä tyttöystävä Sandra (Carole André), muuten pahisten pahuus on sitä luokkaa, että posahtavat ihmiset saavat enintään hymyilemään. Itse vihollisten julmuus ei silti haittaa kovenevien panosten kissa ja hiiri ‑peliä, päinvastoin. Poliisin ja rosvojen välisiin konflikteihin saadaan huomattavaa voimakkuutta kun väkivalta pidetään ikävänä ja kuolleista välitetään – vaikka välittäminen ei ihan aina tunnu kotikatsomossa asti.
Colt 38 Special Squadin kaikkien hyvien puolien takia on varsin harmillista, ettei elokuva onnistu aivan pitämään jännitettään loppuun asti ja päätyy tuntumaan hieman ylipitkältä. Marsigliesen piilopaikkaan tehdyn poliisi-iskun jälkeen tapahtuu pienimuotoinen lässähdys, eikä lopetukseksi ole keksitty enää kovin muistettavaa tilannetta. Tästä huolimatta kokonaisuus jää reilusti positiivisen puolelle: mikäli vakava, audiovisuaalisesti hieno sekä sopivassa suhteessa dramaattinen ja vauhdikas crime voisi tuntua illan ohjelmanumerolta, on Colt 38 Special Squad oivallinen valinta.
Elokuva sai seuraavana vuonna nimellistä jatkoa kun Giuseppe Varin ohjaama Return of the 38 Gang (Ritornano quelli della calibro 38, 1977) saapui teattereihin. Yksikään alkuperäisistä hahmoista ei tosin näyttäydy "jatko-osassa". Sitä vastoin .38-tiimin pääjehut Marcel Bozzuffi ja Riccardo Salvino tähdittivät seuraavaksi myös 1977 ensi-iltaan valmistunutta, lähtökohdiltaan läheisesti Colt 38 Special Squadin kaltaista Stunt Squadia (La polizia è sconfitta).
Arrow Video on julkaissut elokuvan Blu‑rayllä osana "Years of Lead: Five Classic Italian Crime Thrillers 1973–1977" ‑kokoelmaa.
NoShamen kahden dvd:n paketti Colt 38 Special Squadista ansaitsee vähintään vierailun jokaisen italialaisesta genre-elokuvasta kiinnostuneen hyllyssä: itse filmin virheettömän esityksen lisäksi mukana on yhteensä yli puoli tuntia kestävät haastattelut säveltäjä Ciprianilta ja leikkaaja Sicilianolta, sekä todellisena bonusherkkuna toiselle levylle tallennettu, missään aikaisemmin julkaisematon Luciano Ercolin viimeinen täyspitkä The Rip‑Off (La bidonata, 1977). Kansien merkinnästä poiketen molemmat dvd:t ovat aluekoodittomia.
Elokuvan muut nimet
Ohjaaja
Käsikirjoittaja
producers
Näyttelijät
Säveltäjä
Kuvaaja
Levittäjä / Jakelija
Maa
Genre
Kategoria