Tatu Piispanen

Kid from Kwangtung (1982)

Ohjaaja:

• Hsu Hsia

elokuva arvostelu

Ohjaus: Hsu Hsia

Hsu Hsian kungfu-komedia Kid from Kwangtung on huima petraus samassa kategoriassa painivasta Lion Vs. Lionista, jonka Hsu ohjasi debyyttinään yhdessä toisen toimintaspesialistin, Chien Yueh-shenin kanssa 1981. Tällä kertaa edelleen sillisalaattimainen kattaus erilaisia elementtejä on synnyttänyt yhden pitkiin aikoihin puhtaasti nautittavimmin soittimessa hurisseen Shaw Brothers ‑yllätyksen: odotettavasti hienojen taistelujen lisäksi elokuvan pöhköilyhuumori osuu maaliinsa riittävän usein.

Pakko myöntää, että muutama alkupuolen vitsijakso jatkuu hieman liian pitkään, mutta tekee niin menemättä missään vaiheessa ärsyttävän puolelle – saavutus sinänsä. Varsin sujuvasti etenevän kerronnan ohessa irrallisetkin osuudet toimivat hyvien hahmojen kannattamina: Wong Yue antaa lupaavan näytöksen tulevasta heti alkutekstien alla temppuillessaan, pulska vastapeluri Chiang Kam (hemmoteltu ahmatti Snake in the Eagle's Shadow'ssa, 1978) naurattaa aina ja monessakin mielessä opettajan roolin ottava Yen Shi Kwan (päävastus mm. elokuvissa The Fearless Hyena, 1979 ja Once Upon a Time in China, 1991) tekee jälleen jämäkän, vakavanaamaisen roolin. Ekstrapisteitä ropisee taitavasta äiti-tytär-kaksikosta, joita esittää korkealle jalkaa nostava Wong Mei Mei (Five Superfighters, 1979) ja kaunis Sharon Yueng Pan Pan (Lion Vs. Lion).

Monen independent-hakkeluksen piriste, superpotkija Hwang Jang Lee ei viihtynyt kummankaan Hongkongin suurstudion – Shaw Brothersin tai Golden Harvestin – leivissä, mutta esiintyi kuitenkin 80‑luvun alussa kahdessa Shaw-tuotannossa: Hsu Hsian ohjaamissa Kid from Kwangtungissa ja Ghosts Galoressa (1983). Mestarikoreografi Hsu oli työskennellyt Hwangin kanssa aiemmin toimintaohjaajana jo Snake in the Eagle's Shadow'ssa, Drunken Masterissa (1978), The Dragon and Tiger Kidsissä (1979) ja The Art of High Impact Kickingissä (1982), joten ei ole ihme, että korealainen taekwondo-ihme on tehokkaassa käytössä. Toisin kuin täysin hukattuna esimerkiksi Challenge of the Tigerissa (1980) ja Secret Executionersissa (1982), Hwang huokuu Kid from Kwangtungissa suorastaan pelottavaa uhkaavuutta, mitä sylissä kulkeva musta kissa (joka leppoisasti pysyy mukana muutamassa kierrepotkussakin!), kyyristyvien valmiusasentojen hyökkäävä Cat's Claw ‑tyyli sekä ärsyyntyneenä hehkuvan vihreiksi sumentuvat silmät korostavat.

Elokuva alkaa täysin komediana, keskittyen kahden opiskelijatoverin (Wong ja Chiang) sekä heidän taustajoukkojensa keljuilevaan keskinäiseen kiusantekoon. Myös kilpailevien kungfu-koulujen jäseninä he päätyvät ottamaan yhteen leijonatanssimaisessa ottelussa, jossa voittaakseen pitäisi kolauttaa alas korkealle ripustettu vastustajan kyltti. Chiang on kannattajineen tekeytynyt tuhatjalkaiseksi, Wong taas pukeutunut kukoksi. Absurdi mutta taidokkaasti toteutettu matsi tuo hulluudessaan mieleen Hsun entisen työtoverin Yuen Woo‑pingin Yuen-klaanin samanaikaisen sekoiluvaiheen (mm. The Miracle Fighters, 1982; Shaolin Drunkard, 1983) hauskimmat mielipuolisuudet. Tasokkainta päätöntä Hongkong-huumoria toisin sanoen, mistä sofistikoituneempikin katsoja vakuuttunee viimeistään Wongin "chicken shit!" ‑pommituksen todistettuaan.

Pikkuhiljaa aukeaa myös totisempia konflikteja tarinaan tuova juonne kapinallisista, joita löytyy molemman nuoren lähipiiristä. Hwangin esittämän hallintojoukkojen kenraalin saavuttua kylään pakka sekoittuu lopullisesti. Ennen kuin kujeileva koululaiskaksikko pääsee tositoimiin, kuluu kuitenkin vielä pitkä tovi kummitusjakson parissa, joka pomppien etenevine gyonshi-"vampyyreineen", taolaismaageineen ja "etpäs uskalla" ‑motiiveineen on suoraan Sammo Hungin Encounters of the Spooky Kindista (1981) lainattu. Feikkivelhona loitsuja kalmojen otsiin liimailevalla Wong Yuella tosin oli itselläänkin kokemusta koomisen efektin elävistä kuolleista jo Liu Chia-liangin The Spiritual Boxer, Part II:sta (1979).

Melko irtonaisen mutta yhtä lailla viihdyttävän gyonshi-episodin jälkeen Kid from Kwangtungin viimeinen kolmannes asettuu jämerästi huippulaatuisen kungfun kyllästämille raiteille. Komediallisuus säilyy ainoastaan Wongin hahmossa, joka tuo myös taistelumetodeihinsa huvittavia temppuja, mitkä eivät kuitenkaan ole pois monipuolisten matsien intensiivisyydestä. Ennen finaalia nähdään vielä koulutusvaihe, jossa Yen Shi Kwan koulii Wongista varteenotettavan vastuksen Hwangille. Lukkotekniikoiden harjoittelua havainnollistetaan jaetulla kuvalla ja Wong pääsee esittelemään vaikuttavaa fysiikkaansa köysissä voimistellen.

Kid from Kwangtungissa on vähän kaikkea: jäynä-gageja, kilpailevia kouluja, lunttaamisessa avustavia sammakkoja, kukkopuku, hyppivien ruumiiden kanssa sekoilua, naiskauneutta, treenausta, Hwangin potkuja ja kerrassaan mainiota mättämistä. Shaw-studioiden sisätilat ja ulkoilmaotokset ovat esimerkillisessä käytössä saaden elokuvan näyttämään värikkäältä ja huolellisesti suunnitellulta. Vakavasti puutteellisen Lion Vs. Lionin jälkeen läpikotaisen mukavasti tasollaan ilahduttanut Kid from Kwangtung sijoittuu kungfu-komediana aivan SB:n parhaimmistoon, Return to the 36th Chamberin (1980), My Young Auntien (1981) ja The Treasure Huntersin (1981) seuraan. Kwangtungin kakaran oheen aliarvostetulta Wong Yuelta kannattaa katsoa myös toinen samanhenkinen "kid"-elokuva, Sun Chungin ohjaama The Kid with a Tattoo (1980).