Tatu Piispanen

The Dragon and Tiger Kids (Hell'z Windstaff, 1979)

Ohjaaja:

• Tony Liu Jun-guk
• Tony Wong Yuk Long

elokuva arvostelu

Ohjaus: Tony Liu Jun-guk, Tony Wong Yuk Long

The Dragon and Tiger Kids kuuluu siihen sakeaan joukkoon 70‑ ja 80‑luvun vaihteen kungfu-komediahalpiksia, joista suurin osa on turhauttavaa ajanhukkaa. Aromiltaan pääasiassa paskanhajuista kasaa kannattaa kuitenkin tonkia, sillä välillä sieltä saa kalastettua todellisia helmiä. The Dragon and Tiger Kids on yksi näistä.

Elokuvan käsikirjoitus ei vakuuta omaperäisyydellään ja alun laksatiivilääkehuumori antaa odottaa jälleen yhtä sietämätöntä hölmöilyfarssia. Juoni ammentaa isolla kädellä kaikkien rakastamista kungfu-kliseistä: rasavillit oppipojat kiusaavat mestareitaan, joutuvat vastakkain ylivoimaisen vastustajan kanssa, oppivat koulutuksen tärkeyden, treenaavat perkeleesti ja lopulta päihittävät ison pahan. Näkymät kuitenkin kirkastuvat heti ensimmäisen iskunvaihdon yhteydessä, jota ei tarvitse kauaa odottaa: toiminta on nopeaa, kekseliästä, virheettömästi esitettyä – ja sitä on riittävästi! Corey Yuen Kwain, Chin Yuet Sangin, Yuen Shun Yeen ja Hsu Hsian yhdessä suunnittelemat taistelukohtaukset eivät häviä nyrkinvertaa tunnustetumpien virtuoosien Sammo Hungin ja Yuen Woo‑pingin saman aikakauden töille. Siedettävässä kaliiberissa pysyttelevä slapstickin hukataan lähes täysin elokuvan puolivälin paikkeilla, kun pahisten organisoima verilöyly ajaa päähenkilöt kostoreissulle.

The Dragon and Tiger Kidsin mätöt eivät olisi yhtä näyttäviä ilman näin osaavaa roolitusta. Pieneksi tuotannoksi (Yuk Long Movies Co.) mukaan on saatu yllättävän päteviä nimiä. Jackie Chanin ja Sammo Hungin stunt-tiimeistä tuttu pikkumies Meng Hoi ja Meng Yuan Man (Daggers 8, 1980) suoriutuvat yhdessä mallikkaasti nuoren kungfu-oppilasparin päärooleista, vaikka molemmilta puuttuukin todellista tähtikarismaa. Taistelun viuhuessa tämä tosin unohtuu helposti: miehet kykenevät uskomattomaan koordinaatioon ja vaikuttavaan akrobatiaan. Vielä parempia ovat kaksikkoa kouluttavat mestarit Jason Pai Piao (Dirty Tiger, Crazy Frog, 1978) ja Kwan Yung Moon (My Young Auntie).

Elokuvan varastaa kuitenkin odotetusti Hwang Jang‑lee: kiistatta valkokankaan kovimpia pahisnäyttelijöitä. Whang on intensiivisellä läsnäolollaan ja ilmiömäisellä jalkatyöskentelyllään pelastanut monta tusinahalpista, mutta The Dragon and Tiger Kidsissa hän on päässyt esittelemään taitojaan jo muutoin laadukkaaseen tuotantoon. Silti elokuva ei olisi läheskään yhtä muistettava ilman Hwangia. Pääpainon saavien, moitteettomasti hallittujen sauva‑ ja Eagle's Claw ‑tekniikoiden lisäksi hänellä on käytössään koko täydellistyneen potkintataiteen repertuaari, monimutkaiset sarjapotkut ja jalkalukot. Trikkivapaa hyppypotku, jossa Hwang potkaisee yhden ilmalennon aikana kolmea vastustajaa samalla jalalla päähän, saa katsojan kuin katsojan varmasti kurottautumaan kohti videoiden takaisinkelausnappulaa.

The Dragon and Tiger Kids on vaivatta 70‑luvun lopun kungfu-komediabuumin parhaita independent-tuotantoja. Se näyttää, kuinka mitättömälläkin budjetilla voi oikeiden tekijöiden käsissä syntyä mitä nautittavimpaa martial arts ‑viihdettä. Ei ihme, että ohjaaja-koreografi Tony Liu Jun‑guk napattiin elokuvan jälkeen Shaw Brothersin leipiin ja kunnon tuotantoarvojen pariin. Liun ensimmäinen Shaw-ohjaus oli kovasti The Dragon and Tiger Kidsia muistuttava kelpo kungfu-kohellus The Master (1980), mistä hän jatkoi 80‑luvun varteenotettavimmaksi wuxia-fantasian tekijäksi.