Esa Linna

Pete Tombs - Mondo Macabro: Weird and Wonderful Cinema Around the World (1997)

kirja arvostelu

Kirjailija: Pete Tombs

Immoral Tales sai luontevaa jatkoa Pete Tombsin toimesta Mondo Macabron muodossa. Uskomaton roska, sleaze, exploitaatio ja kauhu on löytänyt kotinsa tunnetusti Aasiasta. Mutta Kiinan (sekä Hongkongin) ja Japanin lisäksi tapahtuu myös Turkissa, Indonesiassa, Intiassa ja Filippiineillä. Kuin ne eivät riittäisi, käsittelee Tombs kirjassaan myös Meksikon, Brasilian ja Argentiinan kummajaisia.

Mondo Macabro on pakollinen valinta elitistin kirjahyllyyn. Vaikka esimerkiksi Hongkongin tylyimmät ajat lienevät jo historiaa, on eurooppalaiselle marginaalielokuvan ystävälle kiehtovampaa seurata muiden maanosien kulttuureja nimenomaan genre-elokuvien kautta. Tästä voidaan tosin olla montaa mieltä mutta teiltä ei nyt kysytä.

Hongkong saa Tombsin erikoiskäsittelyn heti alkuun kolmessa osassa: Crazy Kung Fu!, China Blue ja Ghosts Galore. Ensimmäinen osa käsittelee tietysti kirjavaa kokoelmaa kungfu-elokuvista, joihin mahtuu tavallisemman mätkinnän lisäksi mm. leexploitaatiota, Enter the Seven Virgins (!) ja invalidisoituneiden taistelijoiden tähdittämä Crippled Masters. Toisessa osassa käsitellään lähinnä erotiikan saapumista HK‑elokuvaan, aina Shaw Brothersin 70‑luvun alun elokuvista nykyisiin CAT III ‑klassikoihin kuten Sex & Zen ja Naked Killer (1992). Viimeinen osio kulkeutuu luontevasti kummitus‑ ja vampyyrielokuvista (mm. Black Magic ja sen jatko-osat, Mr. Vampire, A Chinese Ghost Story) CAT III ‑kategorian hurjimpiin tapauksiin (kuten Dr. Lamb, Horrible High Heels, 1996 ja Red to Kill).

Filippiinit ja Indonesia ovat maita, joista ei äkkiseltään muista montaa marginaaliklassikkoa tulleen. Eddie Romero, Filippiinien tuotteliaimpia elokuvantekijöitä, tehtaili kuitenkin useita semi-legendaarisia eksploitaatioelokuvia joista tunnetuin lienee Romeron tuottama ja Jack Hillin ohjaama The Big Doll House. Romeron lisäksi Filippiineiltä mainitaan myös Gerardo De Leon sekä Cirio H. Santiago, joka ainakin kirjan kirjoitushetkellä on toiminut Filippiinien elokuvajärjestön puheenjohtajana!

Kirjan yksi mielenkiintoisimmista osioista keskittyy Indonesian kauhu‑ ja sleaze-elokuviin, joista kirjassa käsittelyn alla ovat mm. Escape from Hell Hole (1983), Primitiv, Mystics in Bali ja Lady Terminator. Barry Priman Warrior-elokuvia muistetaan myös sivun verran.

Intian Bollywood-elokuvien käsittely on kahdessa osassa, joista ensimmäisessä valotetaan Intian historiaa filmihulluna kansana, elokuvien spontaaneja musikaalikohtauksia ja pidättyväistä erotiikkaa. Toisessa osassa Ramsayn veljesten kauhuklassikot pääsevät pääosaan. Turkin Star Trek ja Star Wars ‑kopiot (kuten Dünyayi Kurtaran Adam), Süper Adam ja Kilink (Killing) taas ovat jotain niin häiriintyneen elitististä, että 14 sivua tulee kulutettua hämmästyneenä vielä monta monituista kertaa.

Etelä-Amerikasta muistetaan itseoikeutetusti Brasilian Coffin Joe eli José Mojica Marins. Tosin muita brasilialaisia elokuvantekijöitä ei juuri muistetakaan. Argentiinasta tulee mielenkiintoisia nimikkeitä kuten Psexoanálisis ja La Bestia Desnuda. Meksikosta kirjoitettaessa luonnollisesti pääosassa on vapaapainisankari Santo, mutta myös maalle ominaiset surrealistiset kauhuelokuvat kuten Brainiac (1962) sekä lukuisat Dracula-mukaelmat. Uudemmista käsittelyssä on mm. Guillermo Del Toron Cronos (1992).

Lopuksi jää kolmessa osassa käsiteltävä Japani. Tombs etsii vastausta japanilaisen elokuvan kuoleman ja seksin rooliin maan historiasta ja kulttuurista. Kakkososa "Thinking Pink" räväyttää heti aluksi silmille koko sivun kuvan lonkeroiden (lue: pölynimurin letkujen) vangitsemasta lähes alastomasta naisesta. Mukana ovat siis 70‑luvun pinku eiga ‑genre kuin myös uudemmat "klassikot" kuten Rapeman ja Keko Mask. Kirjan päättävät, kummitusvoittoista kauhuelokuvaa käsittelevät sivut rönsyilevät lopulta Tokyo Fistin, Exorsisterin ja Organin kaltaisiin yltiöväkivaltaisiin nykypäivän teoksiin.