Jetro Suni

Dünyayı kurtaran adam (The Man Who Saves the World, 1982)

Ohjaaja:

• Çetin Inanç

elokuva arvostelu

Ohjaus: Çetin Inanç

Dünyayı kurtaran adamin, eli tunnetuimmin Turkish Star Warsin alussa kaksi avaruustaistelijaa (Cüneyt Arkin ja Aytekin Akaya) lentelevät aluksillaan ympäri avaruutta ja aikovat ilmeisesti tuhota Kuolemantähden.

Tai siltä se ainakin vaikuttaa. Etenkin, jos käsiin on eksynyt elokuvan tekstittämätön kopio, eikä turkin kieli taivu. Jo pelkästään Dünyayı kurtaran adamin alkukuviin on varastettu häpeilemättömän suuret määrät materiaalia suoraan ensimmäisen Tähtien sodan (1977) printistä^[1], ja näitä klippejä esitellään lisää myöhemmin pitkin elokuvaa.

Kesken alun avaruuslennon molemmat pääsankarit tupsahtavat jonnekin vuoristoon, ilmeisesti Egyptin tienoille, koska paikka vilisee pyramideja ja hieroglyfejä, ja jopa sfinksikin nähdään – irrallisena inserttinä tietenkin. Hetkeä myöhemmin kaukaa kuuluu kavioiden kopse, ja miesten kimppuun hyökkää joukko hevosilla ratsastavia avaruusluurankoja Kadonneen aarteen metsästäjistä (1981) lainatun tutun Indy‑teeman säestyksellä. Maisemaa vaihdetaan taas, tällä kertaa johonkin kyläpahaseen, jossa kyläläisiä ahdistelevat vessapaperiin käärityt muumiot ja teräväkyntiset ihmisen kokoiset nallekarhut, joiden väri on vaihtelevasti joko punainen tai tumman ruskea. Karvainen megamonsteri, jonka kynnet ovat kultaista koristenarua raapii pikkulasten naamat verille ja varastoi nämä kallion seinämässä oleviin koloihin, joista lasten veri välittyy pahalle pahvinaama-avaruussamuraille, joka imeskelee veret kiemurapillillä suuhunsa.

Sankarit Cüneyt ja Aytekin jäävät puolustamaan kylää hirviöiltä ja ryhtyvät heti alkuun kuntotreeniin hakaten käsiään kallionlohkareisiin ja pomppien ympäriinsä kivenjärkäleet nilkkoihin sidottuina. Välillä käydään avaruuspubissa katsomassa Tähtien sodan Mos Eisleyn kanttiinikohtauksesta irti leikattua materiaalia ja tappelemassa kuminaamarimiesten, vihreäperuukkisen örkin ja punaisten nallejen kanssa. Hetken ympäriinsä jaloittelun jälkeen sankarit päättävät yhteistuumin käydä varastamassa kultaisilta miehiltä kultaisen salamamiekan ja kultaisesta laatikosta kultaiset aivot. Lopputaistelu häämöttää ja Queenin säveltämä Flash Gordon ‑teemamusiikki soi katkonaisessa luupissa sekaisin Indiana Jones ‑teeman kanssa. Joukkotappelu! Printtiin neulalla raavittuja "lasersäteitä"! Savua ja tulta! …ja lopuksi Millenium Falcon kiitää halki avaruuden ja Indy soi.

Cüneyt Arkin (syntyjään Fahrettin Cüreklibatır – yksi Turkin suosituimmista näyttelijöistä) on itse vastuussa Dünyayı kurtaran adamin käsikirjoituksesta, näytellen myös elokuvan toista pääsankaria. Arkinin omien sanojen mukaan hän ei ollut erityisen vakavissaan käsikirjoitusta kirjoittaessaan, mutta ainakin miehen näyttelijätyö hehkuu intoa, energiaa ja tosissaan tekemistä. Vaikka elokuvasta pääsisikin näkemään tekstitetyn version, ei juonen koukeroissa mukana pysyminen ole silti millään tapaa helppo tehtävä. Katselun jälkeen hyödyllistä onkin tarkistaa lopullinen juonikulku vaikkapa englanninkielisestä Wikipediasta – joskin sekin tarjoaa vastauksen vain kysymykseen mitä, ei kysymykseen miksi.

Dünyayı kurtaran adamin ohjanneella Çetin Inançillä on maine äärimmäisen nopeana elokuvien ulostahkoajana (suuri osa Inançin elokuvista on saatettu valmiiksi keskimäärin kymmenessä päivässä). Turkkilaisesta elokuvasta puhuttaessa tämä täytyy toki suhteuttaa siihen, että monilla muillakin maan ohjaajista tahti on hyvin ripeä, eikä ole millään tapaa poikkeuksellista, että yhden ohjaajan filmografiaan lukeutuu useita satoja elokuvia. Turkin lainsäädännöstä pitkään puuttunut lakipykälä tekijänoikeuksista on myös mahdollistanut sen, ettei Inanç ajautunut kotimaassaan minkäänlaisiin ongelmiin liittäessään omiin töihinsä mukaan sekä musiikkia että kuvaa tunnetuista amerikkalaisista elokuvista. Myös muissa saman aikakauden turkkilaistuotannoissa on hyödynnetty surutta ilman minkäänlaista lupaa yhdysvaltalaisten menestyselokuvien teemamusiikkeja aina James Bondeista Kummisetään (1972).

Vaikka Dünyayı kurtaran adamin juonessa on äärimmäisen rajallinen määrä tolkkua, on kokonaisuus siitä huolimatta yllättävänkin mukaansatempaava. Näyttelijöiden silminnähtävän innokkuuden ohella suuri merkitys on ääriräväkällä leikkaustyöllä. Leikkauksessa on valtaosin yhtä vähän järkeä kuin juonessa, mutta juuri tämä totaalinen arvaamattomuus ja yllätyksellisyys on se valttikortti, joka saa mielenkiinnon pysymään yllä. Väläyksinä esitetyt kuvat sinkoilevat sinne tänne, ja myös musiikki leikkautuu toisinaan kokonaan poikki kun kuvakulma vaihtuu ääniluupin alkaessa alusta uudelleen sen mukaan minne kamera sattuu milloinkin sohaisemaan. Innovatiivista! On selvää, että ihan jokaiseen katsojaan tällainen "erilainen" ratkaisu ei pure, mutta kuten sanonta kuuluu, taide on katsojan silmissä.

Alaviitteet

1. ^ Ohjaaja Çetin Inanç paljastaa Remake, Remix, Rip‑Off: About Copy Culture & Turkish Pop Cinema ‑dokumentin (2014) haastattelussa hiipineensä yön hämärässä paikallisen elokuvateatterin varastoon ja "lainanneensa" sieltä Tähtien sota ‑printin kelat, joista sitten konkreettisesti saksi irti tarvittavat palat omaan elokuvaansa.