Esa Linna

Dr. Lamb (1992)

Ohjaaja:

• Danny Lee
• Billy Tang

elokuva arvostelu

Puistattavia tunteita herättävä mutta elokuvana keskinkertainen Dr. Lamb toimii hyvänä esimerkkinä sen suhteen mistä CAT III -tuotoksissa on kyse.

Dr. Lamb on melkoisen törkeää katseltavaa. CAT III ‑elokuviin tottuneelle kohtaukset naisruumiiden kanssa eivät ole mikään yllätys, mutta taas täytyi silmiä hieraista pariinkin otteeseen.

Tositapahtumiin (!) perustuva tarina kertoo taksikuskina leipänsä tienaavasta sarjamurhaajasta, joka aikoo hävittää maan päältä huonot naiset. Sarjamurhaaja (Simon Yam) vie tapetut naiset asuntoonsa, jossa hän kuvaa ruumiita, irroittaa ruumiinosat ja harrastaa nekrofiliaa. Poliisit pääsevät kuitenkin jäljille valokuvien jouduttua vääriin käsiin.

Simon Yamin esittämänä pääpahis saa arvoisensa kasvot, eikä sympatioita heru katsojalta. Näyttelijänä paremmin tunnettu ja Dr. Lambissakin yhtä päärooleista esittävä Danny Lee on ohjannut elokuvan yhdessä CAT III ‑ekspertti Billy Tangin (Run and Kill, 1993; Red to Kill, 1994) kanssa. Jälki on taattua, vaikkakin monta genren elokuvaa nähneenä jo harmittavan "tavallista". Murhaajan kohtaukset naisruumiiden kanssa ovat kyllä puistattavia ja lähinnä ne toimivatkin kestävyystestinä. Suvaitsevaisuus saattaa joutua koetukselle kun Yam alkaa hieromaan vimmaisesti kuolleen naisen rintoja.

Siinä vaiheessa kun nämä elokuvat löytävät tiensä suomalaisten maahantuojien julkaisulistoille, on taas odotettavissa keskustelua iltapäivälehdissä sensuurin tärkeydestä. CAT III ‑elokuvien vetovoima on niiden rehellisessä eksploitaatiossa ja energisyydessä – nämä elokuvat eivät ole taidetta. Eikä niiden pidäkään olla. Dr. Lamb sekä muut genren klassikot herättävät varmasti tunteita, mutta katsojasta riippuen niiden herättämä inho ja viha koetaan eri tavalla. Dr. Lamb tosin on lopulta aika tavalla sieltä genren keskinkertaisemmasta päästä – se toimii kuitenkin hyvänä esimerkkinä sen suhteen mistä CAT III ‑tuotoksissa on kyse.