Jetro Suni

King of the Ants (2003)

Ohjaaja:

• Stuart Gordon

elokuva arvostelu

"Everyone has a breaking point."

Stuart Gordonin elokuvien pariin on aina kiehtovaa etsiytyä – silloinkin, kun on etukäteen arvattavissa, ettei kyseessä välttämättä ole mikään mestariteos. Gordonin elokuvat kun tarjoavat lähes poikkeuksetta jotain erikoista, omaperäistä tai tavanomaisuudesta poikkeavaa. Näin tekee osin myös King of the Ants, mutta harmillisen hillitysti ja hyvin pienellä budjetilla.

Sean Crawley (Chris McKenna) on erilaisia hanttihommia työkseen tekevä nuori mies, joka väliaikaisesti maalarina toimiessaan ajautuu sattumalta juttusille pulskan sähköasentaja Duken (George Wendt) kanssa. Duke huomaa Seanin hutiloidusta työstä, ettei tämä ole mikään ammattimaalari ja alkaa tuttavallisesti udella lisää Seanin varsinaisista intohimoista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Sean tunnustaa, että on aina halunnut olla yksityisetsivä. Miehet erkaantuvat, mutta myöhemmin Sean saa soiton Dukelta, joka kutsuu tämän golfkentälle tapaamaan rakennustyömaajohtaja Ray Mathewsia (Daniel Baldwin). Mathewsilla on tarjolla keikka, jonka myötä Sean voi viimein toteuttaa yksityisetsiväfantasioitaan tehtävänään vakoilla kaupunginvirkamies Eric Gatleyä (Ron Livingston). Mutta kuten arvata saattaa, kaikki ei mene ongelmitta putkeen.

King of the Ants näyttää, että H.P. Lovecraft ‑filmatisoinneista (Re‑Animator, 1985; From Beyond, 1986; Castle Freak, 1995; Dagon, 2001) parhaiten tunnettu Gordon onnistuu tekemään tasalaatuista työtä myös silloin, kun juoni ei hyödynnä tehokeinona minkäänlaisia yliluonnollisuuksia tai fantasiamaailman elementtejä. Elokuvan sinänsä yksioikoinen tarina pohjautuu Charlie Higsonin (mm. The Fast Show, 1994–2014) samannimiseen romaaniin, joka onkin ihan kelvollinen pohja tähtiinkurkottamattomalle pienen budjetin elokuvalle. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan vallan kelvollisesti ilman silmiinpistäviä merkittäviä heikkouksia, ja kameraa käsivaralla kannatteleva Mac Ahlberg hoitaa myös työnsä niin kunnialla kuin olosuhteet mahdollistavat (kuvanlaadusta on pääteltävissä, ettei minkäänlaista high‑end-kalustoa ole käytössä ollut).

On osaltaan huomionarvoista, että King of the Ants päätyi olemaan yksi ensimmäisistä The Asylum ‑tuotantoyhtiön rahoittamista elokuvista (eli sama taho, joka on sittemmin tullut tunnetuksi erityisesti direct‑to‑video-mockbuster-jäljitelmäelokuvistaan sekä Sharknado-hai/katastrofi-elokuvien sarjasta). Lisäksi teos flirttailee vahvasti gornon suuntaan, etenkin keskivaiheensa osalta, jossa päiväkausia kestävä kidutusjakso sekoittuu kidutettavan seksuaalisiin fantasioihin – ollen näin 2000‑luvun kidutuspornobuumin edelläkävijä jo ennen genren varsinaisia merkkiteoksia (Hostel, 2005; Martyrs, 2008, jne). Verenlennätyksen määrä on elokuvassa lopulta verrattaen vähäisehköä, mutta vastapainona tylpillä esineillä tuotettu fyysinen kipu ja tuska onnistuu olemaan paikoin hyvinkin käsinkosketeltavaa. Alastomuuden ollessa halpa ja helppo tehokeino, on sitäkin mukana oma määränsä (maitorauhasten esittelystä elokuvassa vastaa Playboy‑ ja B‑elokuvatähti Kari Wuhrer).

King of the Ants ei ole suuri elokuva, mutta se ansaitsee kuitenkin pienen hatunnoston, kun ottaa huomioon kaiken sen, mitä silminnähden pienellä budjetilla on saatu aikaan.