GIALLO, KRIMI, POLICIER @ Orion 14.1.-29.4.

Arvoisat lukijat,

Allekirjoittaneelta ja Flashilta on aika ajoin toivottu Orioniin giallo-leffojen sarjaa, mikä on kiinnostava mutta myös ristiriitaisia fiiliksiä herättävä ajatus. Tunnetuimpien perusteosten ABC-setin kasaaminen ei houkuttele, sillä Dario Argenton 1970-luvun klasarit tuntuvat hienoudestaan huolimatta jotenkin loppuunkäsitellyiltä, filmikopiot voivat olla kiven takana eikä niiden kunto yleensä vedä vertoja hifi-kotitallenteiden kasvavalle tarjonnalle. Pahinta puolivillaisuutta edusti Tanskan elokuva-arkiston Argento-retro, jossa vain puolet leffoista esitettiin 35 mm ‑filmiltä, loput olivat dvd:tä ja mitä lie. Tuntuu turhauttavan laiskalta varsinkin jos tietää jotain siitä, mitä harvinaisten alan elokuvien kopioita Pohjoismaidenkin arkistoihin kätkeytyy.



Koska giallo-ilmiön olemus on häilyväinen ja tulkinnanvarainen, päätimme sekoittaa pakkaa kunnolla ja laajentaa sarjan perspektiiviä Italian kauhutrillereistä kansainvälisempään suuntaan. Italomaestrojen rinnalle valikoitui joukko länsisaksalaisten, ranskalaisten ja brittien ohjauksia, joissa ilmenee vuorovaikutusta genren kanssa, vaikutteiden ottamista tai antamista, ja jotka ennen muuta koimme näkemisen arvoisina. Jos oltaisi liikkeellä hyvin puristisella pohjalla, olisimme valinneet esim. Alberto de Martinolta Murhaajan puhelimessa, joka on lajipiirteiltään selkeä "köyhän miehen Hitchcockia" ‑linjan giallo, mutta totta ihmeessä Alberto de Martinon Sylkevä magnum on 100 kertaa tykimpi leffa, jonka mieluummin näemme valkokankaalla (leikkaamattomana!), mitä väliä vaikka giallo-elementit ovatkin vain yksi sivujuonne 70-lukulaisen poliziesco-toiminnan ja melodraaman keitoksessa. Itse asiassa koko homman ydin on vapaus liikkua estottomasta pulp-tylytyksestä hienostuneisiin arthouse-huippuihin luontevasti ja perustellusti. Jos jääkylmät hermosi kestävät, niin tervetuloa elokuviin ja sanomaa saa levittää sosiaalisessa mediassa! Liput neljä tai viisi euroa.



http://www.kava.fi/giallo



http://www.facebook....173926839305727



näil mennään niinku täälpäin sanotaan

Alfred Vohrer: KOSTAJA LONTOOSTA

(Der Hexer, Saksa 1964) Joachim Fuchsberger, Anneli Sauli, Heniz Drache. Musiikki: Peter Thomas

"The only post war German movie that ranks among the best films ever made. There is wonderful innocent sixties charm all the way through, suspense and humour which make this film a true highlight. "

‑IMDb user comments

pe 14.1.



Riccardo Freda: DOUBLE FACE

(A doppia faccia, Saksa/Italia 1969) Klaus Kinski, Christiane Krüger

"Alku ja loppu supersiistiä. Kinski tuo aina yhden levelin lisää mihin tahansa elokuvaan ja swinging London ja minihameet toimii aina."

‑Elitisti-foorumi user comments

la 15.1.



Mario Bava: VERTA JA MUSTAA PITSIÄ

(Sei donne per l'assassino/Blood and Black Lace, Italia/Saksa 1964) Cameron Mitchell, Eva Bartok

"Perhaps the most stunning Italian thriller of the 1960s"

‑Stephen Thrower, Beyond Terror

to 20.1.



Nadine Trintignant: PETTURIMURHAAJA

(Voleur de crimes, Ranska/Italia 1968) Jean-Louis Trintignant, Florinda Bolkan, Robert Hossein

"Tiivistunnelmainen ja älykäs trilleri/ ****"

‑Markku Tuuli/Katso

la 22.1.



Dario Argento: TENEBRE – PELKOA EI VOI PAETA

(Tenebre, Italia 1982) Anthony Franciosa, Daria Nicolodi, John Saxon, Giuliano Gemma. Musiikki: Claudio Simonetti

"Full of energy and confidence, Tenebre bristles with arresting imagery and a cracking score by ex-members of Goblin."

‑David Kerekes / See No Evil

la 29.1. & su 30.1.



Giulio Questi: KUOLEMAN ANSA

(La morte ha fatto l'uovo/Death Laid an Egg, Italia/Ranska 1968) Jean-Louis Trintignant, Gina Lollobrigida, Ewa Aulin

Surrealistisen jännityshelmen Suomen ensiesitys valkokankaalla! "It's like somebody gave acid to Jean-Luc Godard and said go make a horror movie" ‑Craig Ledbetter / Video Watchdog

ti 1.3. & pe 4.3.



Pupi Avati: NAURAVIEN IKKUNOIDEN TALO

(La casa dalle finestre che ridono/The House with the Laughing Windows, Italia 1976) Lino Capolicchio

Kulttiklassikon Suomen ensiesitys! "When I finally saw it, my God, did it live up to its reputation. Quite frankly, it restored my faith in the Italian horror film."

‑Craig Ledbetter / Eyeball

ti 8.3. & pe 11.3.



Mario Bava: KALMAN HÄÄYÖ

(Il rosso segno della follia/Hatchet for the Honeymoon, Italia/Espanja 1969) Stephen Forsyth, Laura Betti, Dagmar Lassander

"Undeniably effective.. Wicked touches of black humour"

‑Adrian Luther-Smith / Blood and Black Lace

ti 15.3. & to 17.3.



Henri Verneuil: PELKO KAUPUNGIN YLLÄ

(Peur sur la ville, Ranska/Italia 1975) Jean-Paul Belmondo, Charles Denner. Musiikki: Ennio Morricone

"Outshines 95 or 99 per cent of other films out there."

‑Giallo-fever.blogspot.com

ke 23.3.



Luigi Bazzoni: VIIDES SORMI

(Giornata nera per l'ariete/Fifth Chord, Italia 1971) Franco Nero, Silvia Monti. Musiikki: Ennio Morricone

"A core giallo containing many elements often associated with the genre. Bazzoni and cinematographer Vittorio Storaro create stunning scope compositions."

‑Adrian Luther-Smith/Blood and Black Lace

la 26.3.



Luciano Ercoli: KOHTALOKKAAT KUVAT

(Le foto proibite di una signora per bene, Italia/Espanja 1970) Dagmar Lassander, Simon Andreu, Nieves Navarro. Musiikki: Ennio Morricone & Bruno Nicolai

"A superlative erotic thriller from an era when political correctness didn't exist. Permeated with intrigue, blackmail and fetisistic violence, superbly augmented by a particularly lush Morricone score."

‑Adrian Luther-Smith / Blood and Black Lace

ke 30.3. & to 31.3.



Nicolas Roeg: KAUHUNKIERRE

(Decembre rosso shocking, Italia/UK 1973) Donald Sutherland, Julie Christie. Musiikki: Pino Donaggio

"A fantastic example of pure cinema. Roeg's ability to make each image count is just breathtaking."

‑Stephen Thrower / Ten Years of Terror

pe 8.4. & su 10.4.



Dino Risi: MUUKALAISIA VENETSIASSA

(Anima persa / Lost Soul, Italia/Ranska 1977) Vittorio Gassman, Catherine Deneuve

"A splendid example of morbid Italian drama"

‑Adrian Luther-Smith /Delirium

ke 13.4.



Alberto de Martino: SYLKEVÄ MAGNUM

(Un magnum special per Tony Saitta, Italia 1976) Stuart Whitman, John Saxon, Martin Landau. Musiikki: Armando Trovaioli

"De Martino's most energetic venture burns brightly as trash-movie entertainment. Signature elements from Dirty Harry and French Connection, an intriguing giallo whodunit storyline, a truly suicidal twelve minute car chase, three karate-kicking leotard-clad transvestites "

la 16.4.



Dario Argento: PHENOMENA

(Italia 1985) Jennifer Connelly, Donald Pleasence, Daria Nicolodi. Musiikki: Goblin, Claudio Simonetti, Simon Boswell, Iron Maiden, Motörhead.

"Insane, but surprisingly lyrical movie"

‑Adrian Luther-Smith / Blood and Black Lace

ke 20.4. & la 23.4.



Lucio Fulci: THE NEW YORK RIPPER

(Lo squartatore di New York, Italia 1982) Jack Hedley, Amanda Keller, Paolo Malco

"The most horrific and disturbing film in Fulci's career."

‑Stephen Thrower, Beyond Terror

ti 26.4.



Piero Sciume: TERRORI

(Senza via d'uscita/The Victims, Italia-Ranska-Espanja 1971) Marisa Mell. Musiikki: Piero Piccioni

pe 29.4.

Taas meitä ei-helsinkiläisiä kiusataan.

Varsin hyvältä näyttää sarja. Ei noista liikoja ole tullut nähtyä.

Red Right Hand ( 20.12.2010 21:35)

Varsin hyvältä näyttää sarja. Ei noista liikoja ole tullut nähtyä.

Kiitos esi-palautteesta. Varsin hyvin tähän saatiin kaikki mitä haluttiin, vain Anita Ekbergin Tappajanunnan toiveuusinta peruuntui kuluneen Suomi-kopion takia. Pahoittelut Yotsuyalle ja onnittelut teille jotka näitte ainoan arkistoesityksen kymmenisen vuotta sitten.

Disco Studd ( 20.12.2010 15:57)

Taas meitä ei-helsinkiläisiä kiusataan.

Totta...

Kiinnostava ja hieno sarja, vaikken olekaan muutamaa teosta nähnyt. Valkokankaalta varmasti maistuu...

Ihan mielettömän kova sarja, vaikka suuri osa noista onkin jo nähtynä. Mielellään näitä uusintakatselee kankaalta.

Eniten harmittaa jo etukäteen Terrorin missaaminen... jos näytös olisi edes yhden päivän aiemmin, niin olisin ollut tyytyväinen.

Eilen tuli kevätohjelma postissa ja todella hyvältä näyttää kevät tämänkin sarjan lisäksi. Scifi, Kubrick ja Audrey Hepburn sarjoissakin useampi katsomisen arvoinen tapaus. Melkeinpä 1-3 leffaa per viikko...

JaJa ( 22.12.2010 12:54)

Ihan mielettömän kova sarja, vaikka suuri osa noista onkin jo nähtynä. Mielellään näitä uusintakatselee kankaalta.



Eniten harmittaa jo etukäteen Terrorin missaaminen... jos näytös olisi edes yhden päivän aiemmin, niin olisin ollut tyytyväinen.

Pahoittelut, näitä aina sattuu pitkälläkin varoitusajalla. Ehkä voi lohduttautua ajatuksella, että koska tässä sarjassa on muutama Orion-uusinta joita ei siellä ole nähty sitten kevätkauden 2000 (Viides sormi, Muukalaisia Venetsiassa, New York Ripper), niin Terrori voidaan vastaavasti uusia joskus 2020-luvun alussa.

Todella hyvältä näyttää. Monta leffaa mitä ei ole vielä tullut nähtyä, mahtavaa nähdä myös Edgar Wallace-elokuvia. Peter Thomasin musiikki niihin on jo tuttua mutta elokuvat ovat jääneet näkemättä.

Yksi aika hulvaton viime hetken lisäbonus-viritys vielä kehitteillä mutta lopullista varmistusta vailla, keep watching this space...

flimtrick ( 2.1.2011 13:00)

Todella hyvältä näyttää. Monta leffaa mitä ei ole vielä tullut nähtyä, mahtavaa nähdä myös Edgar Wallace-elokuvia. Peter Thomasin musiikki niihin on jo tuttua mutta elokuvat ovat jääneet näkemättä.

Historiankirjoissa ehkä parilla sanalla mainitut Edgar Wallace ‑krimit kuuluvat mielestäni saksalaisen elokuvan kestävimpiin ja tyylikkäimpiin viihdesaavutuksiin, mutta niiden makaaberi svengi on ollut Suomessa vuosikymmenten ajan paitsiossa, jos muutamaa satunnaista retronäytöstä ei lasketa. Ensimmäistäkään tv-esitystä tai Suomi-dvd:tä ei ole näkynyt, sama juttu tietysti useimmissa muissakin maissa.



Vahvan giallo-yhteyden ja kansainväliseksi hipsterien suosikiksi kohonneen Peter Thomasin weirdo-jazzin ansiosta nuoremmat katsojat saattavat kuitenkin vähitellen olla löytämässä nämä herkut, joita on KAVA:n holveissa enemmänkin jos yleisöä kiinnostaa. Loppuun saakka innovatiivinen ja cool Hexer on hyvä elokuva aloittaa, eikä nuoren Anneli Saulin läsnäolosta varmaan ole mitään haittaa...

Tein tästä sarjasta Google calendariin oman kalenterinsa eräänä tylsänä iltana:

Suora linkki



iCal-linkki (Apple-maailman iCal-kalenteriin syöttämistä varten)



Xml-linkki (muihin kalenteriohjelmiin syöttämistä varten)



Kalenterimerkintöjä voi muokata jos niissä on virheitä, mutta kertokaa toki jos tossa on jotain ongelmia tai parantamista. Tai ylipäänsä kuinka helppoa ton synkkaaminen on luurien kalenterisoftiin.

Anneli Sauli ja Klaus Kinski GIALLO, KRIMI, POLICIER ‑avauselokuvissa Orionissa pe 14. & la 15. tammikuuta!



"HALLO, HIER SPRICHT EDGAR WALLACE!"



Kevään jännittävin elokuvasarja käynnistyy viikonloppuna trillerien Saksa-Italia-maaottelulla, josta ei myöskään suomalaisvahvistusta puutu. Mies molempien GIALLO, KRIMI, POLICIER ‑avauselokuvien takana on pulp-kirjailija Edgar Wallace, "The Demon Writer of Fleet Street".











Parhaan naispääosan Jussi-palkinnosta kilpailevan Anneli Saulin kansainvälisesti maineikkaimpiin töihin kuuluva KOSTAJA LONTOOSTA (Der Hexer, 1964) on Rialto-Filmin yli kolmenymmenen Edgar Wallace ‑elokuvan sarjan kirkkainta kärkeä, ohjaajana innovatiivinen Alfred Vohrer ja säveltäjänä svengaava Peter Thomas. Urbaanin mysteerin tyylilliset yhteydet Mario Bavan ja Dario Argenton giallo-kauhuun ovat ilmeisiä, mutta yhtä lähellä liikutaan Komisario Palmu ‑elokuvien kodikasta alamaailman menoa.



"The only post war German movie that ranks among the best films ever made. There is wonderful innocent sixties charm all the way through, suspense and humor which make this film a true highlight. "

‑IMDb user comments



http://www.youtube.com/watch?v=89GmTX1SuE8



KOSTAJA LONTOOSTA Orion pe 14.1. klo 21.30 – ainoa esitys! Suomenkielinen tekstitys, svenska texter.











Rialton Wallace-sarjan hämäräperäisen karismaattinen sivuosamies Klaus Kinski nousee ensi kertaa päätähdeksi ja hyppää Rolls Roycen rattiin saksalais-italialaisessa tuotannossa DOUBLE FACE (A doppia faccia / Das Gesicht im Dunkeln, 1969).



Italialaisen genre-elokuvan särmikäs mestari Riccardo Freda (Himomurhaaja) ohjasi eroottisen kauhumysteerin ja Wallacen Hämärän huoneen arvoitukseen pohjaavaa käsikirjoitusta oli työstämässä tuleva horror-spesialisti Lucio Fulci. Psykeeelisesti bilettävän 1960-luvun Lontoon ja vanhan liiton kartanogotiikan yhteentörmäyksessä on sekä kiehtovat että hellyttävän viattomat puolensa – kumpiakaan ei kannata missata!



"A web of mystery and deception, involving an LSD party in Soho, blackmail, and a lesbian porno film. Kinski, with his boiled codfish eyes, pursed liver lips and brusquely cold manner, arrogantly cutting in and out of the shadows in his sharp trench coat, makes the perfect Wallace neurotic." ‑Tim Lucas, Video Watchdog



http://www.youtube.com/watch?v=9HvWZvq4l_c&feature=related





DOUBLE FACE Orion la 15.1. klo 21.00 – ainoa esitys! English version, no subtitles. Huom: kopion ykköskela on nähnyt maailmaa hieman liikaakin, mutta kyllä se siitä paranee. Tervetuloa!

Ikävä heittää tätä samaa vanhaa piipitystä, mutta voihan helvetti kun noista on taas niin monesta vain yks näytös.

Tietää jo etukäteen ettei kaikkia kerkee tulla kattomaan vaikka kovasti haluaisin. No, nämähän ovat niitä huonoja elokuvia, niin ei niistä lisänäytöksiä kaivata.



Sarja on taas kulttuuriteko anyway, suurkiitos siitä.

Sananen viikonvaihteeksi avauselokuvista, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia, vaikka haarautuvat samasta Rialto-filmin Edgar Wallace ‑krimien puusta.

Kuten EKEK-yleisö saattaa muistaa, lauantain Double Face Riccardo Fredalta (Himomurhaaja) on sympaattinen outo lintu jossa "shagadelian" ja minihameiden kultakautta pällistellään vanhemman polven elokuvapatujen vähän hämmentynein silmin, mysteerin keskiössä Klaus Kinski kerrankin sankarina ja taustalla Nora Orlandin tarttuva musiikki.



Koko GKP-setin käynnistävä perjantai-illan Kostaja Lontoosta (Der Hexer) on puolestaan paljon ajattomampi tapaus. 1960-luvun krimien kärkisaavutusta voi suositella muillekin kuin jännitysgenreistä kiinnostuneille. Vaikka mitään yliluonnollista ei tapahdu, tunnelma on koko ajan kutkuttavan fantasiahenkinen ja muuten vain inspiroiva – mieleen tulee officer Kinnusen vanha Hexer-kommentti Hohto-foorumilta: "Elämän pitäisi olla tällaista."



Maininnan ansaitsee myös dekkariguru Risto Raition (Ruumiin kulttuuri, Filmihullu) samoihin aikoihin heittämä väite, jonka mukaan Hexer antaa "saksalaisista leffoista paremman kuvan kuin ne ansaitsevat" Saksan ulkopuolella lähes tuntemattoman leffan kestävästä kulttimaineesta kotimaassaan todistaa mm. tuore parodiatribuutti Der Wixxer (2004). Heh, setä on hieman kateellinen kaikille teille, joille homma tänään perjantaina loksahtaa kohdalleen ensimmäistä kertaa... Siis Orionissa klo 21.30 – ainoa esitys.

Alex_r ( 13.1.2011 15:59)

Ikävä heittää tätä samaa vanhaa piipitystä, mutta voihan helvetti kun noista on taas niin monesta vain yks näytös.



Tietää jo etukäteen ettei kaikkia kerkee tulla kattomaan vaikka kovasti haluaisin. No, nämähän ovat niitä huonoja elokuvia, niin ei niistä lisänäytöksiä kaivata.

Ennen sitä yritti itsekin säätää kaikenlaisille harvoin tarjolla ‑löydöilleen mahdollisimman paljon näytöksiä, mutta vuoden 2007 Italialaisen elokuvan salainen historia I-II (jonka genre-pohjassa ja ohjaajissa on monia yhtymäkohtia GKP:hen) osoitti, että vanhemman jännitystyyppisen eurogenretavaran yleisöpohja ei ole niin vankka, että kahta näytöstä kehtaisi aina päättäjiltä toivoa. Musta Emanuelle ja David Hasselhoff avaruudessa vetivät paljon jengiä, bavat, argentot ja lenzit ei niinkään. On totta, että joskus uusinnan puutteen takia voidaan menettää muutama ihan oikea lipunostaja, mikä on aina valitettavaa. Toisaalta olen alkanut ajatella, että ajanhallintaa vaativa eksklusiivisuus tuo ripauksen omanlaistaan vetovoimaa ja tiukemman pelin henkeä muutenkin vähän mystis-elitistiseen sarjaan, jonka newyorkripperit ja tenebret ei todellakaan ole jokaisen makuun.



Vähän filosofisemmin mietittynä kaikessa tässä semi-rasittavassa buukkausten ja valintojen tekemisessä ei ole kyse vain omasta ajasta tässä ja nyt, vaan myös omasta tulevaisuudesta, siitä että jotkut meistä voivat ja haluavat joskus vuosien päästäkin muistella nähneensä Viidennen sormen kolmefemmana valkokankaalta tänä aikana, jolloin muka muuta ei ollut tarjolla kuin kotitallenteita ja ensi-iltoja Finnkinon saleissa. Näinhän historiankirjat tulevat niputtamaan 2000-luvun alun elokuvakulttuurin, mutta varsinkin pääkaupunkiseudulla se voi koko ajan olla myös jotain ihan muuta, jos asioista perillä oleva kuluttaja itse niin haluaa. Se siitä ja elokuviin...