NIGHT VISIONS Maximum Halloween 3010 - ISOIN IKINÄ!

"Mua ahdistaa"

Ei vittu, olihan tämä vielä kovempi gaala kuin viime vuonna. Aake, Silvo, Röhr... herran jestas ja Parviaisen läpät ennen ja jälkeen elokuvan. Elokuva oli todella ihmeellinen. Kuten LL alustuksessa totesi, levoton. Sähäkkä. Vaikka Parviainen olisikin kaivannut lisää verta ja pornoa, niin tällaisena toimi kyllä hienosti. Ja kyllä näki että kuvaajana oli ollut se "semmonen polakki". Upeata filtteröintiä! Ja dialogi oli varsin mahtavaa. Näyttelijäkaarti oli kyllä varsinainen who's who in finnish theatre and film business. Leffassahan on kaikki, Mannolasta Mälliseen ja Puotilasta Paloon! Tekee kyllä mieli nähdä tämä uudestaan asap. YleTeemalle perkele. Kyygelin muistoksi, jos ei muuten! (Aletaas jätkät pommittamaan YleTeeman toivelaatikkoa!)



Aikamoisen haasteen heititte itsellenne ensi vuodeksi.

Jumalauta että oli kova! Sekä leffa että jutut. Juska Parviainen antoi kyllä palaa. Ja unohtamatta Kallialaa, Hili-Bilin hautuumaa-teksti/vitsitykitys oli kyllä myös aikamoinen. Huikea tapahtuma!

Gaalatunnelmia tän päivän Iltalehdessä!

Martin ( 28.10.2010 09:22)

Onneksi ilta on videoitu talteen!

Onko mitään mahista julkaista tätä vaikka täällä Elitisti.netissä?

Disco Studd ( 28.10.2010 17:41)

Martin ( 28.10.2010 09:22)

Onneksi ilta on videoitu talteen!

Onko mitään mahista julkaista tätä vaikka täällä Elitisti.netissä?

Kaikki on mahdollista.

Tämä on hienoin festivaaligaala missä olen ollut IKINÄ!

Tähän ikään niitä on sentään kertynyt kymmeniä, ellei satoja..

Vaikka olen nähnyt Herschell Gordon-Lewisin laulamassa 2000 Maniacsin tunnusbiisiä tukholmalaisessa pornoteatterissa, ilta Juskan (ja Osaman) kanssa vie voiton.



Kalliolalla on huikea taito taimata ja rytmittää läppiään.

Kake Randelin, "sen polakin" filtterit, Silvon lavaposeeraukset ja maestron levoton jutustelu..

BRAVO!

Captifsissa oli aluksi hyvä tunnelma, mutta mitä pidemmälle edettiin niin sitä enemmän elokuvan täydellinen yllätyksettömyys alkoi häiritä. Sujuvasti toteutettu kuiteskin, joten eipä tässä hirveästi tylsistymään päässyt. Pari täysin tarpeetonta unijaksoa, ja ideaton lopputakaa-ajo olivat elokuvan keskinkertaisinta antia. Lisäksi... enemmän kuin ehkä ikinä kävi häiritsemään päähenkilön totaalisen epäloogiset valinnat. "Älä nyt vittu noin tee, urpo," kävi mielessä aika usein. Disappearance of Alice Creed sen sijaan oli todella onnistunut juonitrilleri. Näppäriä juonenkäänteitä, joissa ylläteksellisyydestään huolimatta ei ollut mitään falskiuden tai pakottamisen tuntua. Ja pääosassa se vitun pelottava mies, jonka muistan entuudestaan lähinnä Happy Go Luckysta. Elokuva tapahtui lähes kokonaan parissa huoneessa ja tulipahan mieleen ettei tuollaisen tekeminen olisi rahan puolesta yhtään mahdotonta Suomessa. Me ei vain osata. Machete Maidens Unleashed! oli kiinnostava katsaus lähinnä Roger Cormanin filippiinituotoksiin. Äänessä suurimmaksi osaksi Corman, Hill, Landis (no sehän nyt on aina messissä) sekä Cirio ja Eddie Romero. Kivointa oli nähdä noiden ajan naistähtien kommentteja, vaikka Pam Grier loistikin poissaolollaan. Lähinnä 70-luvun alkupuolen elokuvia tässä käsiteltiin, joten henkilökohtaisesti oli snadi pettymys, vaikka täydellisen viihdyttävä historiapaketti tämä olikin. Otanta oli vain liian kapea ja se ilmiselvin.

Jouni Hokkanen ( 29.10.2010 11:19)

Silvon lavaposeeraukset

Kuin viini, paranee vaan vuosien vieriessä. <3

Red Right Hand ( 29.10.2010 12:42)

Machete Maidens Unleashed! oli kiinnostava katsaus lähinnä Roger Cormanin filippiinituotoksiin. Äänessä suurimmaksi osaksi Corman, Hill, Landis (no sehän nyt on aina messissä) sekä Cirio ja Eddie Romero. Kivointa oli nähdä noiden ajan naistähtien kommentteja, vaikka Pam Grier loistikin poissaolollaan. Lähinnä 70-luvun alkupuolen elokuvia tässä käsiteltiin, joten henkilökohtaisesti oli snadi pettymys, vaikka täydellisen viihdyttävä historiapaketti tämä olikin. Otanta oli vain liian kapea ja se ilmiselvin.

Taisit vähän torkahdella? Kyllähän Pam Grieriä jututettiin ja muutenkin porukkaa oli äänessä melko laajalti.

Flash ( 29.10.2010 12:54)

Red Right Hand ( 29.10.2010 12:42)

Machete Maidens Unleashed! oli kiinnostava katsaus lähinnä Roger Cormanin filippiinituotoksiin. Äänessä suurimmaksi osaksi Corman, Hill, Landis (no sehän nyt on aina messissä) sekä Cirio ja Eddie Romero. Kivointa oli nähdä noiden ajan naistähtien kommentteja, vaikka Pam Grier loistikin poissaolollaan. Lähinnä 70-luvun alkupuolen elokuvia tässä käsiteltiin, joten henkilökohtaisesti oli snadi pettymys, vaikka täydellisen viihdyttävä historiapaketti tämä olikin. Otanta oli vain liian kapea ja se ilmiselvin.

Taisit vähän torkahdella? Kyllähän Pam Grieriä jututettiin ja muutenkin porukkaa oli äänessä melko laajalti.

En torkahdellut. Grierhän vilahti kerran ruudussa, jos ja kun leffapätkiä ei lasketa. Ja sekin vilahdus taisi olla jotain vanhempaa haastismatskua. Muita mustia naisia toki oli. Kyllä siinä paljon muitakin henkilöitä kuin mainitsemiani oli, mutta suurimmaksi osaksi puheesta vastasi nämä mainitut. No, Joe Dante vielä lisäksi. Hauskimmat läpät Landisilta ja Sid Haigilta.

Red Right Hand ( 29.10.2010 13:26)

Flash ( 29.10.2010 12:54)

Red Right Hand ( 29.10.2010 12:42)

Machete Maidens Unleashed! oli kiinnostava katsaus lähinnä Roger Cormanin filippiinituotoksiin. Äänessä suurimmaksi osaksi Corman, Hill, Landis (no sehän nyt on aina messissä) sekä Cirio ja Eddie Romero. Kivointa oli nähdä noiden ajan naistähtien kommentteja, vaikka Pam Grier loistikin poissaolollaan. Lähinnä 70-luvun alkupuolen elokuvia tässä käsiteltiin, joten henkilökohtaisesti oli snadi pettymys, vaikka täydellisen viihdyttävä historiapaketti tämä olikin. Otanta oli vain liian kapea ja se ilmiselvin.

Taisit vähän torkahdella? Kyllähän Pam Grieriä jututettiin ja muutenkin porukkaa oli äänessä melko laajalti.

En torkahdellut. Grierhän vilahti kerran ruudussa, jos ja kun leffapätkiä ei lasketa. Ja sekin vilahdus taisi olla jotain vanhempaa haastismatskua. Muita mustia naisia toki oli. Kyllä siinä paljon muitakin henkilöitä kuin mainitsemiani oli, mutta suurimmaksi osaksi puheesta vastasi nämä mainitut. No, Joe Dante vielä lisäksi. Hauskimmat läpät Landisilta ja Sid Haigilta.

No jaa, kyllähän myös mm. Allan Arkush, R. Lee Ermey, Chris Mitchum, Brian Trenchard-Smith, Danny Peary ja Pete Tombs pääsivät hyvin ääneen. Ja itse kuvittelin Grier-haastista ihan tuoreeksi.

Flash ( 29.10.2010 13:43)

Ja itse kuvittelin Grier-haastista ihan tuoreeksi.

No, en mä tästä saletti ole, mutta musta se vaikutti ihan jostain muusta yhteydestä poimituksi. Evidenssinä mm. se että siinä oli jotain tällästä nippelitietoa ruudussa: "Pam Grier – Big Doll House, Jackie Brown." (tjsp) Muilla haastatelluilla ei näitä tainnut olla. Myöskään IMDB:n mukaan Pamia ei tässä leffassa ole. Eihän sillä sinänsä väliä, mutta Pamista puhuttiin aika paljon ja Naarashäkki oli yksittäisistä elokuvista kenties se eniten käsitelty. Olisi siis ollut kiva kuulla Paminkin juttuja siihen liittyen. Sitten taas jonkun Landisin jutut ovat kyllä aina ihanan kipeitä, mutta tartteeks sen nyt olla jokaisessa exploitaatiodokkarissa hekottamassa.



Korostetaan nyt kuitenkin vielä sitä, että tämä oli erinomaisen viihdyttävä dokkari (kamaan, eihän Eddie Romeron leffojen pätkistä saa koskaan tarpeeksi!), mutta ei vain henkilökohtaisesti ollut ihan just sitä mitä minä toivoin ja odotin. Esim. niistä 60-luvun sotaelokuvista olisin mielelläni kuullut enemmänkin, kasarikamasta puhumattakaan.

Kauhian saksittu versio oli Silent Night, Deadly Nightista.

Harmagedon: Hieno tapaus kaikin puolin. Ihan kaikkia Juskan juttuja ei valitettavasti jaksanut jäädä myöhällä kuuntelemaan.

Never let me go: Ei mitään perinteistä NV-matskua, mutta oikein hyvä elokuva.

Hitch Hike: Lauri näytti niin masentuneelta, että oli se sitten tultava uusintakatselemaan. Ei nyt edelleenkään ykkössuosikkeja, vaikka hyvä onkin ja ehdottomasti kannati käydä kankaalta ihastelemassa hyväkuntoista ja ehjää printtiä.

Kiitos ja kumarrus. Kokonaisuutena varsin onnistuneet festarit omasta puolesta. Yhtään pommia ei kohdalle osunut. Heikoimmat elokuvat oliva mitäänsanomaton mutta sujuva Captifs ja epätasainen amatöörigornoilu Sweatshop. Nämäkin näin kuitenkin ihan mielelläni.

vielä ne loput leffat:

La Horde

Pahat poliisit liittoutuvat arkkivihollisensa kanssa taistelemaan zombeja vastaan. Tiukkaakin tiukempana policierina alkava elokuva menettää jännitteensä sitä mukaan henkilöt tippuvat. Viimeiset parikymmentä minuuttia jäljellä on vain suoraviivaista zobemättöä – hyvin toteutettua ja tyylikästä kyllä, mutta ilman kiinnostavia juonellisia koukeroita. Comic relief ‑papparainen tuo tarinaan sentään jotain lisää, vaikkei hahmona ihan ole koherenssissa muun elokuvan kanssa.



Piranha 3-D

Riemastuttava, perinnetietoinen kauhukomedia varustettuna runsaalla määrällä tissejä ja perseitä. Love it! Ja sitten tietenkin seuraavan tason animal attacs ‑lättäystä. Komedia on hauskaa, veri on veristä ja elokuva jaksaa naurattaa aina loppuun asti. 3D ei ikävä kyllä tuonut juuri mitään lisäarvoa. No, kerran jouduin dykkaamaan pikkasen kun vaijeri lensi pään yli ja halkaisi edessä istuneen naisen kahtia. Ei kun siis, se nainen olikin siellä kankaalla. Joka tapauksessa. Vedenalainen nakukohtaus oli elokuvaa kauneimmillaan. Kyllä se 3D oli sittenkin hyvä. Taisi olla ekat näkemäni pillut kolmedeenä. Thumbs Up!



Hitch-Hike

Hieno aloitus maratoonille. Francon punasilmäinen katse seksikohtauksen aikana kuumottaa vieläkin. Vinkeä Morriconen musa. Vanha grindhousekama toimii festareilla kyllä parhaiten.



Serbian Film

Häkellyttävä yhdistelmä äärimmäisen tarkkaa elokuvakerrontaa ja äärimmäistä shokkiarvoa. Harvoin tulee tarvetta kääntää katse pois kankaalta, mutta nyt tuli yhdessä kohtauksessa. Suurin osa väkivallasta oli kuitenkin varsin etäistä, eikä juurikaan koskettanut, tai tuntunut missään, johtuen ehkä kliinisestä käsittelytavasta. Briljantti ääniraita, hienot pornoilmeet. Loppua olisi voinut tiivistää snadisti, kun sen ns. näki mailin päästä tulevaksi.



Brain Damage

Pienestä pilkkimisestä huolimatta varsin viihdyttävä teos. Hauskat läpät Henenlotterilla elokuvan jälkeen. LSD = good drug.



Due Date

Todella hauska. Ylkkärissä väitettiin että elokuva saa kierroksia vasta loppuvaiheissa. En ymmärrä, hauskahan tämä oli koko ajan?! Ihme vajakkeja nykyään kirjoittaa hyviinkin lehtiin. Ei silti ihan parasta Phillipsiä, mutta takuunaurattaja.



Jouluyö, murhayö

Nastaa kamaa, mutta ikävä kyllä osui se pahin pilkkiminen tähän elokuvaan ja missasin suurimman osan. Ei auttanut edes redbull perkele, enkä viitsinyt bisseen siirtyä. Anyway, aina kun kankaalle katselin, pidin näkemästäni. Paljon. Pitää hommata kotiin.



Sanaton

Ennen seuraavaa main featurea esitetty lyhäri oli osastoa "hyvä yritys." Oliko idea tässä se että Vähän sisältöäkin pitäisi olla, eikä pelkkä tilanne ja verta.



Sweatshop

Jos elokuvasta ottaisi kaiken puheen pois, eli leikkaisi noin puoli tuntia, niin kyseessä olisi häkellyttävä gorefesti. Nimittäin, alun puoli tuntia on maailman paskinta elokuvaa ikinä! Enkä liioittele yhtään. Dorkan näköiset nuoret hangailevat varastolla, puhuvat paskaa, juovat kaljaa ja vääntävät kättä ihmissuhteistaan. On nahkaa ja niittiä ja me ollaan jotain gootteja ja bädäässejä ja elokuva on mageesti valaistu välillä siniseksi välillä vihreäksi ja välillä punaiseksi, uijjujjui, tekno soi. Sitten vähän tanssitaan, sekoillaan – ja keskustellaan. Ok, jos dialogin olisi kirjoittanut Tarantino niin homma voisi toimia. Mut kun ei ollut. No, eihän paska dialogi haittaisi jos näyttelijät osaisivat vähän näytellä. Mut kun eivät osanneet. No, eihän huonot näyttelijät ole ongelma, jos ohjaaja osaa peittää asian jotenkin tai käyttää tilannettta edukseen. Mut kun ei osannut. Elokuvan tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa ja pian maxim 2:n parvekkeella kuululu kuorsausta useamman ihmisen voimin. Vihdoin, noin puoli tuntia alusta elokuva etenee ja pian kankaalla onkin visvainen hurmekekkeri, puhdasta gornoa. Ytimekkäästi "Beastiksi" nimetty hitsaajamonsteri nitttaa skidejä yksi toisensa perään ja jälki on varsin graafista. Mitään juonta ei ole, eikä mitään kerrota tai selitetä. Pelkkää jumputuksella höystettyä lättäystä aina lopputeksteihin asti. Lättäys on kuitenkin niin hyvin toteutettua, että monotoninen avantgardeväkivalta riittää pitämään pihdeissään loppuun asti. Efektit ovat "elokuvan" parasta antia.



Kaasukuningas

Nähty viimeksi 80-luvulla pariin kertaan kaikkien muiden huikeiden campuskomedioiden mukana. Loistavaa kamaa oli ja huomasin etten n. 10-vuotiaana ollut ihan tajunnut kaikkia juttuja... hieno lopetus hienolle yölle. Beer call! velvoitti avaamaan eväsoluetkin.

The Last Exorcism – ei paskempi. Elokuvan eka puolisko ei ollut kovin vakuuttava, vaan aika lattea ja aivottomaan katsomiskokemukseen johdatteleva. Tämä paljastuu kuitenkin hämäykseksi, kun katsoja luulee jo aikoja sitten arvanneensa millainen loppuhupennus on luvassa, ja sitten tuleekin oikein muikea paukku ja kutkuttava "Miksi en heti tuota tajunnut!" ‑fiilis.



Srpski film – totuus kerrottu elokuvan omassa ketjussa.



Brain Damage – forumilla keskusteltiin taannoin oikeasti hyvistä kauhukomedioista. Tässä on myös yksi sellainen. Sekä kauhu että komedia toimivat erinomaisesti tasapainossa. Näiden lisäksi ilahdutti semitaiteellinen tyylittely uni- ja hallusinaatiojaksoissa sekä huikean kasari klubikohtaus.



Due Date – aika laimea jenkkikomedia sekä yleisellä Hollywood-asteikolla että Todd Phillips ‑skaalalla. Mitättömät kierrokset vain laskivat loppua kohti.



Jouluyö, murhayö – kasarislashereiden heikoimmasta päästä. Elokuvan oletettu legendaarisuus perustuu todennäköisesti suomalaisen videojulkaisun etu- ja takakanteen, jonka kuvitus ja juoniselostus ovat kymmenen kertaa pelottavampia ja kuumottavampia kuin itse elokuva. Katsoin tämän oikeastaan vain nähdäkseni videoversiosta saksitut kohtaukset, mutta voi mikä pettymys, kun festariversiosta puuttui oleellista materiaalia.



Haeundae: The Deadly Tsunami – tsunamisploitaatiota! Taktikoin ja pyrin torkkumaan elokuvan suvantovaiheet, joita riittikin ensimmäiset puolitoista tuntia. Lopussa olikin sitten vain yksi oikein kunnon tehostekohtaus. Muuten pelkkiä kliseitä ja korealaisittain ärsyttään hysteeristä uhrautumisdraamaa.



Kaasukuningas – nähty viimeksi videolta kaverin matkatelkkarista joskus 90-luvulla. Kyllä se valkokangas parantaa elokuvan kuin elokuvan. En edes tullut ajatelleeksi miten vähän nähty ja siten NV-näytöksensä perusteleva tämä leffa oikeastaan onkaan. En muistanut tästä alun perin muuta kuin yhden hauskan kohtauksen, mutta nyt huomio kiinnittyi yleiseen idioottimaisuuteen ja sikailuun.



Ihan asiallinen yö, mutta kai sitä pitää sitten ensi vuonna järjestää itsensä koko viikoksi helsinkiin, että näkisi vähän enemmän.