Elämäsi top 10 elokuvat

Vaikeaa on valita, mutta tällä hetkellä lista näyttäisi tältä:

Empire Strikes Back

The Thing

Predator

Die Hard

Paris, Texas

High Fidelity

Rocky Horror Picture Show

Commando

Wolf Man

Pulp Fiction



Nämä siis elokuvia, jotka ovat aikanaan tehneet lähtemättömän vaikutuksen tavalla tai toisella. Todennäköisesti jotain olennaista olen myös unohtanut.

The Good, the Bad and the Ugly

Big Lebowski

Calamari Union

Pulp Fiction

Leaving Las Vegas

Zombie ja Kummitusjuna

Sonatine

Mystery Train

Bottle Rocket

Lista mikä varmasti vaihtuu kokoajan, koska elämäni parhaita elokuvia ei kertakaikkiaan voi tiivistää kymmeneen. Mutta yritetään. (Järjestys: ensin mieleentuleva.)

Amelie

Platoon

Matrix (kaikki, vaikka eka olikin paras)

The Lord of the Rings (kaikki, koska tämähän on yksi leffa pätkittynä kolmeen osaan...)

Dark City

Repo Men

Wall E

Pulp Fiction

Das Boot

Leon



Onneksi kuitenkin aivan loistavia leffoja on olemassa enemmän kuin 10.

Junik ( 28.8.2010 22:49)

Lista mikä varmasti vaihtuu kokoajan...

!aksaP

Yksi on pakko lisätä:

Beetlejuice!

Beetlejuice!

Beetlejuice!

Junik ( 28.8.2010 22:53)

Junik ( 28.8.2010 22:49)

Lista mikä varmasti vaihtuu kokoajan...

!aksaP

Yksi on pakko lisätä:

Beetlejuice!

Beetlejuice!

Beetlejuice!

2009 jälkeen ei kovin hyvää ole mutta tässä muutama.



Suljettu Saari

Sherlock Holmes

Avatar

Ninja Assassin



Ei muuta?

Once upon time in the west

Wild Bunch

Exorcist

Die Hard

Silence of the lambs

Seven

American Beauty

Godfather

Bring me the head of Alfredo Garcia

City Lights

jonkunlainen lista:

terminator

menace ii society

robocop

goodfellas/casino

fear and loathing in las vegas

pulp fiction

evil dead/evil dead II

the godfather I & II



edit: lista vaihtelee päivittäin joten vaikeeta mitään top10 tehdä.

10+ elokuvaa jotka ovat tehneet lähtemättömän, ratkaisevan vaikutuksen, joita en unohda, joihin palaan kerta toisensa jälkeen ja jotka tulevat mitä luultavimmin vainoamaan ja seuraamaan minua hautaan asti:

Apocalypse! Now!

Braindead

Conan the Barbarian

The Curse of Frankenstein

Godfather (part I & II)

Night of the Living Dead & Dawn of the Dead

Nosferatu

Tetsuo II

The Good, The Bad & The Ugly

Yojimbo



Ulos listalta jäävät niukin naukin – tai itse asiassa siksi, että piti olla ahdistavan rajoittava top 10 – ainakin seuraavat:

Akira

Amores Perros

The Body Snatcher

Chinese Ghost Story

Clockwork Orange

Evil Dead I & II

Happiness

Harakiri

Mask of Satan

Monty Python and the Holy Grail

One Flew Over the Cuckoo's Nest

Pulp Fiction

Seven Samurai

Taxi Driver

The Texas Chainsaw Massacre

jne...

Uh-huh! Kymmenen rajaaminen on todella vaikeaa, miltei mahdotota, mutta yritetään nyt kuitenkin. Eli ei missään sen kummemmassa paremmuusjärjestyksessä:

Lost Highway

Star Wars (se kaikkien aikojen ensimmäinen)

Pierrot Le Fou

In the Mouth of Madness

Fight Club

Metropolis

8½

The Life Aquatic with Steve Zissou

Holy Mountain

Alien



Ja aivan viivan alle jääneet:



Rear Window

Dracula: Prince of Darkness

Platoon

Octopussy

Cross of Iron

The Evil Dead

Apocalypse Now

Batman Returns

Brazil

Vertigo



EDIT: Pakko oli muokata listaa, kun pää lähti toimimaan

Mahdoton tehtävä, mutta koitetaan nyt jotakin listata (ei missään paremmuus järjestyksessä)

Mulholland Drive

Once Upon Time in The West

Godfather Part II

Fight Club

2001: A Space Odyssey

Blade Runner

Oldboy

American History X

Deer Hunter

Videodrome



Vähän eri genrejä tuli tarkoituksella laitettua, mutta esim. Lynchin, Kubrickin, Cronenbergin elokuvista suurinosa pääsisi listalle.

Nohemmetti. Itsetutkiskelun paikka toukokuussa 2011. Paremmuusjärjestelyyn en pysty.

Chaplin: Diktaattori Periaatteessa TOP-10:een kuuluisivat kaikki Chaplinit. Kiintiöajattelua tässä, siis.



Forman: Yksi lensi yli käenpesän Iski kympillä lapsena, iskee satasella aikuisena. Nicholsonin maneerit toimivat tässä.



Kubrick: Hohto Sama kuin edellä. Periaatteessa TOP-10:een kuuluisivat kaikki Kubrickit. Kiintiöajattelua taas, siis.



ZAZ: Top Secret! Tämä pöljäily ei kulu koskaan.



Verhoeven: RoboCop Tiukka ja tiivis. Minulle Frank Miller tulee olemaan aina "RoboCopin jatko-osien kirjoittaja".



Ferrara: Bad Lieutenant Sanoinkuvaamaton puolentoista tunnin alamäki, jonka uskontotematiikka aukesi vasta aikuisemmalla iällä.



McCarey: Duck Soup Periaatteessa TOP-10:een blah blah... Paramount-Marxit... blah blah, siis.



Solondz: Happiness 90-luvun lopussa juuri kun luuli, ettei mikään enää tee vaikutusta, niin Rexiin saapui joksikin aikaa tämä upea teos.



Leigh: Naked Tutustuin Mike Leighin tuotantoon tämän myötä. 90-luvun parhaita elokuvia, tämäkin.



Romero: Dawn of the Dead "Jasitsen yhden tsombin pää osu helikopterinlapaan ja sitsen aivot tuli pellol." (Luokkatoverini, jolta sain suttuisen VHS:n lainaan 1989)

Kymmenen kovaa

Buffalo 66

Blade Runner

Seul contre tous

The Good, The Bad & The Ugly

Commando

Darwins Nightmare

Badlands

Terminator

Sånger från andra våningen

Taken

Vaikea valinta rajata kymmeneen, mutta näillä mennään ja kovaa!

Commando

Predator

Aliens

Conan the Barbarian

The Glimmer Man

Under Siege

Out for Justice

Hard Boiled

The Killer

Five Element Ninjas

Hmm, tästä jonkinlainen lista (ei järjestyksessä):

For a Few Dollars More: Oma suosikkini Leonen leffoista ja dollaritrilogiasta, Eastwood, Van Cleef, Volonte ja Kinski, that's it. Käynnisti rakkauteni spaguja kohtaan.

Mulholland Drive: Lynchin leffoista suosikkini, paranee ja syvenee lisäkatselukerroilla.

Seven Samurai: Kurosawan mahtava tarina, jaksaa vetää mukaansa.

Psycho: Pienenä skidinä tuli ekan kerran tsekattua ja kuollut mummo pelotti silloin oikeasti. On yhä vaikuttava leffa itselleni.

Blade Runner: Voisin laittaa listalle jo pelkästään Rutger Hauerin loppumonologin ansiosta.

2001: A Space Odyssey: Teki suuren vaikutuksen jo ensimmäisellä katselukerralla. Hyvä etten henkeä haukkonut kun leffa oli ohi.

The Shining: Kyllä jaksaa naulata tuoliin vieläkin, piinaavaa jännitystä ja Nicholson-Duvall akseli toimii pääosissa hienosti.

Terminator 2: Juoni, erikoistehosteet ja cast. Kaikki toimii, yksi harvoista jatko-osista mikä vie ykkösosaa omilla listoillani 5-0.

Heat: Toimii kuin rasvattu, yksi suosikki-actioneista itselleni.

Commando: Tämä tarjoaa huumoriakin, erittäin viihdyttävä pätkä.

Lopullisen top 10 ‑listan laatiminen olisi mulle täysin mahdoton tehtävä. Tässä kuitenkin jonkunnäköinen kattava läpileikkuu:

En laita näitä mihinkään paremmuusjärjestykseen,



– Hyvät, pahat ja rumat:



There are two kinds of people in the world, those who love The Good, The Bad & The Ugly and those who haven't seen it.



Tämä leffa iski muksuna todella kovaa, ja varmaankin sytytti kiinnostukseni elokuvaa kohtaan, ainakin syvensi sitä. H,P ja R oli ensimmäinen italowesterni jonka näin, mutta myös ensimmäinen western ylipäätään, jonka vuoksi Leonen tyyli, joka tässä dollaritrilogian viimeisessä pätkässä kulminoitui,on minulle ollut aina se ainut ja oikea tapa tehdä länkkäriä.



Moni olisi varmaankin jäänyt tyytyväisenä laakereille lepäämään, mutta Leone päätti, että seuraavaksi tehdään jotain vielä eeppisempää, ja Huuliharppukostajan jälkeen hän asetti riman taas astetta korkeammalle.



Noista myöhemmistä mestariteoksista huolimatta Hyvät, pahat ja rumat on ja tulee vastakin olemaan mulle se Leone ‑leffa.





– Pulp Fiction:



Ominta Tarantinoa. Uraauurtavaa kerrontaa, lennokasta dialogia ja nerokkaita biisivalintoja – puhumattakaan all-star ‑näyttelijäkaartista. Pulp Fictionissa purkautuu kaikki QT:n luova energia, joka häneen oli siihen mennessä pakkautunut, ja jälki on sen mukaista ilotulitusta.



– Kummisetä 1&2



Nää on pakko niputtaa yhteen. Harvoin kehun elokuvan kirjaa paremmaksi, mutta Kummisedän kohdalla teen poikeuksen (toinen poikkeus on Jaws eli Tappajahai).



– Papillon



Hieno tarina siitä, miten ihmistä ei voi kesyttää. Steve McQueenin parhaita, ja niin myös Dustin Hoffmanin.



– The Pusher trilogy



Tanskalaisen Nicolas Winding Refnin visio Tanskalaisesta alamaailmasta, jossa yksikään diili ei mene sovitusti, ja jossa jokainen ystävä on vihollinen valeasussa.



– Mafiaveljet



Scorsesen elokuvista mulle rakkain. Upeaa katsottavaa miten kerronta muuttuu asteittain hektisemmäksi kun Henry Hillin päihdeongelma pahenee, ja vainoharhainen ahdinko syvenee.



Scorsesella oli kaiketi melko vapaat kädet valita mitä musiikkia vain elokuvaansa halusi, ja käytti valitsemiaan klassikoita myös niiden ansaitsemalla arvostuksella. Erityisesti mieleenpainuva kohtaus on se, kun wiseguyt löytyvät ympäri kaupunkia kuolleina Derek and the Dominoesin "Laylan" tahtiin.



– Fear and Loathing in Las Vegas



Gilliam välittää Hunter S. Thompsonmaisen kerronnan hienosti valkokankaalle. Hän onnistuu pysymään uskollisena alkuperäisteokselle, tuoden samalla tarinaan uusia ulottuvuuksia elokuvan keinoin.



En ole eläissäni huutonauranut niin vuolaasti, kuin silloin kun näin tämän ekan kerran. Depp ja Del Toro parhaissa rooleissaan.



– I hired a Contract Killer



Mun mielestä Aki Kaurismäen paras elokuva. Itse asiassa paras suomalainen elokuva – ikinä. Kaurismäki tekee todellista old school ‑elokuvaa, ja hänen minimalistinen tyylinsä uppoaa muhun kun väärä raha. Silloin on turha puhua, kun ei ole mitään asiaa, ja silloin on turha liikuttaa kameraa, kun siihen ei ole mitään syytä (tai on kova dagen efter).



– Blues Brothers



Helposti useiten näkemäni elokuva. Olen valehtelematta nähnyt Blues Brothersin ainakin 20 kertaa, ja tulen varmasti katsomaan sen vielä usein. Pakkokatsotutan sen aina ihmisillä, jotka eivät ole sitä nähneet.



Yhtä hienoa musiikkielokuvaa tuskin tullaan koskaan tekemään.



– Breaking the Waves



Lars von Trier ei nauti suuren yleisön suosiota tällä hetkellä. No suuri yleisö ei varmaan tiedä Lars von Trieristä muuta, kuin että hänellä on suuri suu.



Täytyy sanoa, etten suinkaan pidä kaikista hänen elokuvistaan, mutta Breaking the Waves on kyllä ihan loistava.



Triermäiseen tyyliin selkeästi nimettyihin kappaleisiin jaotellussa Breaking the Wavesissä on jotain arkipäiväisesti eeppistä, mitä on vaikea määritellä. Se ei ole puhdas Dogma95 ‑leffa, mutta täysin omalaatuinen pätkä kuitenkin.



Yksittäiset kohtaukset eivät hypi silmille, mutta tarina on äärimmäisen väkevä, ja kokonaisuus eheä.



– Yksi lensi yli käenpesän



Tämä on toinen nuoruusvuosien lempiflikki. Harva leffa pisti nuoren miehen ajattelemaan elämää niinkuin tämä pisti.



Olen tuskin ikinä vihannut yhtään leffapahista niin vuolaasti, kuin Nurse Ratchediä... ehkä Green Milen Precy Wetmorea.