TARANTINO CONNECTION II @ Orion 2.12.-16.1.

No jos saa jättäytyä arvonnan ulkopuolelle niin:

Goyokin

Mad Mission 2

Shogun's Samurai

Troijan urhot

Killer Clans

Intimate Confessions of a Chinese Courtesan

Viikinkien kosto

Luodin laki

Lännen spesialisti

Diabolik

Himmel! Tarantino Connection on taas kytketty Orioniin ja seuraavana vuorossa on Kunniattomien paskiaisten (The Inglourious Basterds) alkuperäinen pääinnoittaja

THE INGLORIOUS BASTARDS (1978), jonka edellinen esitys vappuna 2004 jäi ymmärrettävästi monelta kiinnostuneelta väliin – syksyn megahittiä taustoittava toiveuusinta on paikallaan. (edit: Katsojille jaettava esittelypaperi lienee viiden vuoden takaa eikä sisällä mitään updeitattua paskiaisvertailua.)



Korkeajännitys-henkinen sotaseikkailu vie Bo Svensonin ja Fred Williamsonin johtamat amerikkalaisrentut mahdottomaan tehtävään natsien miehittämässä Ranskassa. Hitlerin superohjusta kuljettavaan junaan huipentuvasta tarinasta ei ruutia puutu ja Mikki Hiirtä ja Coca-Colaa vihaavan saksalaisupseerin (Donal O'Brien) purkaus on kuin Tarantinon kynästä. Ohjauksesta vastaa riuskan toiminnan spesialisti Enzo G. Castellari, jonka komeista elokuvista löytyy spagettiviihteen kultakauden rämäpäisimmät stuntit. Norjan arkiston 35mm-kopio on hyväkuntoinen ja miltei käyttämätön, koska elokuva kiellettiin Norjassa! Valkokangaskokemusta täydentävät Orionin komistukseksi kaivetut vanhat jättijulisteet ja promokuvat.



ke 9.12. klo 21.00 & la 12.12. klo 21.00. English dialogue – no subtitles



"One of the sharpest and most entertaining exploitation actioners of its era" ‑Turner Classic Movies



"It's terrific, it really is, and the script is fantastic" ‑Quentin Tarantino



http://www.youtube.com/watch?v=p36tsP950Ks&feature=related



Siinäpä oli viikon promo-hypetykset ja Bastardsia odotellessa odotetaan myös top 10- tai top 5 ‑listoja vielä mm. seuraavilta tahoilta: Tohka, Vanhala, Ilja, Liisa, Sakari, Mirkka, Lasse, Sanna, Ben, Marjo, Hova (De Palma ‑setin aktiivisin kokoaja), Plissken, Il Pinguino & kaikki muut aktiiviset katsojat joiden suosikit vielä puuttuvat threadista, myös Flash vaikka sulle tuskin arpaonni hymyilee Ohjeet threadin tokassa viestissä.

Alunperin sain 17 nimikkeen parhaat-listan koottua, mutta niistä oli pakko karsia pois. Aivan loistavia nimikkeitä vuosien varrelta ja todellisia huippukokemuksia katsojan näkökulmasta. Kiitoksia!

Dario Argento: Neljä kärpästä harmaalla sametilla (Quattro mosche nel velluto grigio) *

Luigi Cozzi: Starcrash *

Brian De Palma: Tappava tunnustus (Dressed to Kill) *

Lucio Fulci: Kauhujen kylä (Non si sevizia un paperino / Don’t Torture a Duckling) *

Umberto Lenzi: So Sweet and So Perverse (Cosi dolce, cosi perversa) *

Michael Powell: Peeping Tom

Ken Russell: The Devils *

Sergio Sollima: Vankikarkuri (Revolver) *

Jacques Tourneaur: Paholaisen palvelija (Night of the Demon)

Rikhard Viktorov: Kassiopeian robotit (Otroki vo vselennoi) *

Jeh, aika uskomaton läjä elokuvia ja näytöksiä, joita läpi käydessä kirpaisi useampaan otteeseen kun tajusi ties minkä mielettömän elämyksen jääneen väliin jostain aikataulullisista syistä tai hetken petollisista "onhan mulla toi dvd: nä" ‑mielijohteista. Tässä (vaikeasti kasatussa) top kympissä siis elämyksellisesti unohtumattomimmat, joista näemmä "yllättävän" moni on scifististä hassuttelua, vaan minkäs teet kun täysin puun takaa tulevat käsittämättömyydet jättävät isoimmat jäljet, nimenomaan koettuna samalla aaltopituudella olevan sakin kanssa.

Ei missään järjestyksessä:



Luigi Cozzi: Starcrash *

"Pysäyttäkää aika nyt!" Hasselhoffin kasvojen paljastuminen kypärän alta ja sitä seurannut kollektiivinen hysteria.



Lucio Fulci: Senaattori eksyy erotiikkaan (All'onorevole piacciono le donne / The Senator Likes Women / The Eroticist) *

Se unijakso. Usvaa ja puusta kasvavia perseitä.



Walon Green: Hellströmin kronikka (The Hellstrom Chronicle) *

"Maailmaa ei luotu hellästi hyväilemällä, vaan rajun väkivaltaisesti." Tri Hellströmin meininki vesiletkun ja ampiaisten kanssa vei tieteellisen havainnollistamisen taas uusiin sfääreihin. En ollut tästäkään ikinä kuullut – ja luojan kiitos kyseessä oli nimenomaan suomeksi selostettu versio.



Alejandro Jodorowsky: The Holy Mountain *

Klassikko, jonka näki ensi kertaa Orionissa. Hienoimpia valkokangaselämyksiä ikinä, en suostu katsomaan tätä dvd: ltä.



Robin Hardy: Uhrijuhla (The Wicker Man) *

Klassikko, jota ei nähnyt ensi kertaa Orionissa, vaikka päinvastaiselta tuntui.



Klaus Kinski: Paganini *

En oikeastaan muista tästä mitään muuta kuin Kinskin kävelemässä kadulla synkästi pälyillen viulujen soidessa, hevoset naimassa, Kinskin kävelemässä, Kinskin naimassa ja naisen voihkimassa "Lisää! Lisää!" Kinskin pukeutuessa tyly ilme naamallaan, mennen sitten kuin säälistä naimaan lisää, viulujen soidessa. Käsittämätön elokuva.



Barry Mahon: Olin mies (I Was a Man)*

"Mitä vittua minä katson juuri arkistossa?"



Hal Needham: Megaforce – aavikkosoturit *

Tästäkään en ollut minä (eikä kai kukaan jolle näytöksen jälkeen puhuin) ikinä edes kuullut ja elämys oli puhdasta hyvän olon kultaa, jota tuskin pystyisi kokemaan saman elokuvan äärellä kotona yksin kykkien. Naurattaa kun ajattelenkin leffan jälkeistä "keskustelua".



Aleksandr Ptushko: Ruslan ja Ljudmila (Ruslan i Ljudmila) *

Venäläissarjan kauneimpia tapauksia, absurdiudesta tinkimättä. Kesto oli tolkuton, mutta palkitseva. Eipä tätäkään muuten olisi tullut koettua.



Rikhard Viktorov: Kassiopeian robotit (Otroki vo vselennoi) *

Venäläissarjan mojovin isku pölkyllä päähän. Ei ehtinyt edes miettiä, että mitä helvettiä tässä tapahtuu, kun oli jatkuvasti vaan niin riemastunut.



Kun tuotakin listasta karsittua kymmenikköä katsoo, niin helvetin erilaisia (niin lähtökohdiltaan ja toteutukseltaan kuin tuotantoympäristöltään ja ‑aikakaudeltaan) ja eri tavoilla hienoja elokuvia olette sarjoihin poimineet. Kiitos ja kumarrus.

Dario Argento: Neljä kärpästä harmaalla sametilla (Quattro mosche nel velluto grigio) *

John Boorman: Zardoz

Sergio Corbucci: Petturit hirteen, Companeros! (Companeros) *

Alberto De Martino: Terrori 2000 (Holocaust 2000) *

Amando de Ossorio: Tombs of the Blind Dead (La noche del terror ciego) *

Brian De Palma: Scarface – arpinaama *

Boris Durov: Huumekaapparit (Piraty XX veka) *

Terence Fisher: Dracula

Lucio Fulci: Senaattori eksyy erotiikkaan (All'onorevole piacciono le donne / The Senator Likes Women / The Eroticist) *

Piers Haggard: Paholaisen nahka (Satan’s Skin / Blood on the Satan’s Claw) *

Robin Hardy: Uhrijuhla (The Wicker Man) *



Nopeasti tehtyä listaa voisi kommentoida ainakin että Zardoz muodosti hienon double billin Paholaisen nahan kanssa, ensin Zardoz puhuu ja sitten tulee heti seuraavass näytöksessä eturivin brittikauhua joka taisi ekan kerran iskeä Espoo Cinen videotykkiesityksenä. Cinessä jäi käytännön syistä Argento-sarjassa väliin Four Flies enkä silloin arvannut että uusintamahdollisuus kankaalta tulee vasta 10 vuoden jälkeen. Terrori 2000:n paholais/ydinvoimalavisiot olivat myös mieleenpainuvia, Fisherin Dracula kankaalta jotain todella hienoa huomioiden miten vaikuttava se oli jo 80-luvun tv:n kesäkauhusarjassa. Senaattori oli melkoisen toisenlaista elokuvaa verrattuna siihen mitä Fulcilta yleensä oli nähnyt.

Bastardsia odotellessa odotetaan myös top 10- tai top 5 ‑listoja vielä mm. seuraavilta tahoilta: Tohka, Liisa, Mirkka, Lasse, Sanna, Ben, Marjo, Hova (De Palma ‑setin aktiivisin kokoaja), Plissken, Il Pinguino & kaikki muut aktiiviset katsojat joiden suosikit vielä puuttuvat threadista

Kiitos kaikille kyselyyn jo vastanneille, loppuja asiantuntevia valintoja odotellessa taputan itseäni selkään tekemällä oman omat top 10 ‑Orionin sarjat-listan, aikajärjestyksessä:



1. Italialainen genre-elokuva (2000)

Lähtölaukaus jota varmaan kasattiin vähän kuin se olisi tekijöittensä viimeinen projekti alallaan, ihan hyvä ohjenuora kaikkeen... Sergio Corbucci, Lucio Fulci ja Sergio Sollima ekaa kertaa Orionissa, ainakin vahvimpien lajiensa edustajina (Corbuccilta oli aiemmin esitetty yksi peplum). Visuaalisesti muhkea ja ajatusten herättäjänä ironisen sairas Goodbye Uncle Tom kankaalla & scopena on parhaita maanpäällinen Helvetti ‑elokuvakokemuksia ikinä.



2. Italowestern: Kourallinen timantteja (2001)

Kaikki kunnia restauraatioille, mutta hyvin säilyneet vanhat Techniscope-printit ovat se kultakauden spagujen hehkuvin ja mahtavin formaatti. Aikoinaan isoa dvd-tarjonnan aukkoa täydentäneen setin huippu itselle oli Sergio Leonen tiukin crowdpleaser, aplodeja alusta loppuun kirvoittanut loppuunmyyty For a Few Dollars More.



3. Tarantino Connection (2004)

Monipuolisin sarja, ainoana punaisena lankana tarantinomainen avarakatseinen asenne idän ja lännen toimintaan. Executioners from Shaolin innosti niin helvetisti, että oli pakko jatkaa erillisellä Shaw Brothers ‑sarjalla.



4. English Gothic (2005)

Aiemman Hammer-paketin vielä parempi täydentäjä, jossa mestariteosten osuus oli poikkeuksellisen korkea. Yleisömenestyksestä huolimatta tärkeimmissä näytöksissä oli hiljaisen intensiivinen ja hieno tunnelma, jos yhtä Uhrijuhlan finaalivaiheessa äänekkäästi hulluksi tullutta katsojaa ei lasketa.



5. Grindhouse Obscura (2005)

Pienin ja himmeällä tavallaan yhtenäisin setti. 60-luvun sexploitaatiot Smut Peddler, I Was a Man ja Strange Compulsion ovat alansa suurimpia harvinaisuuksia, joista edes johtavat USA-sleaze-tutkijat á la Bill Landis, Jack Stevenson ja Stephen Thrower ei liene kovista yrityksistään huolimatta nähneet kuin mainoksia – kahta ensin mainittua on toki tapahtumasta tiedotettu Skeidaa, vangitsevaa ja suomalaisittain erityiskiintoisaa skeidaa. Bonuksina Russ Meyerin kadonnut "novellielokuva" ja Smutin traileri jonka 16mm-kopion Stevenson toi keväällä Tanskasta arkistolle luentomateriaaliksi ja sai kuulla, että vastahan tämä täällä nähtiin.



6. Arrabal & Jodorowsky (2006)

Fernando Arrabalin leffojen Ruotsi-printtien saatavuus sai tarttumaan Panic-veijareihin, joista Jodorowskyn klassikot olivat muutama vuosi sitten monen kiven takana. Samasta syystä ajankohta oli kuitenkin oikea, nyt uusien deluxe-julkaisujen aikana The Holy Mountainin ja El Topon näkemisessä ei olisi ihan samaa underground-ulottuvuutta. Ainoa miinus Jodon vierailun peruuntuminen.



7. Italialaisen elokuvan salainen historia I (2007)

Populismi-elitismissään tämä Venetsian festivaalin inspiroima sarja meni jonnekin mihin suuri yleisö ei lähtenyt: ei ihme, koska ideana oli ottaa tärkeimmiltä ohjaajilta aina joku varjoon jäänyt helmi kuten Argenton Neljä kärpästä, Bavan Viikinkien kosto tai Leonen Taistelu Rodoksesta. Lännen spesialistin, Revolverin ja Don't Torture a Ducklingin 35 mm ‑skriinaukset ovat kokemuksia joista on katsojanakin ylpeä.



8. Samuraiaika (2008)

Paljon hienoa valkokangasmateriaalia ja yhtä paljon käytännön vaikeuksia printtien, versioiden, käännösten ja kaiken kanssa. Kokemuksena raskas kuin Goyokinin kokon sytyttäminen pakkasella ja loppupeleissä olin kuin pystyynkuollut Tatsuya Nakadai, joka laahusti vuodeksi pois esitystoiminnan maailmasta.



9. Neuvostoelokuvan salainen historia (2009)

Kommunistinen scifi-fantasia-toimintapaketti, jonka saattoi tehdä kokonaan arkiston printeillä ja iloita kerrankin suuren itänaapurin läheisyydestä: missään muussa länsimaassa ei oikeasti pystyttäisi tekemään näin hyvää samanhenkistä NL-retrosarjaa, minkä yleisökin tuntui tajuavan hienosti. Kollektiivista löytämisen iloa. Toivon, että Viktor Klimenko tykkäsi Aavikon laista.



10. "off-Lehtinen-Suonio" (200?)

Tombs of the Blind Dead, Diabolik, The Devils – nuff said

Oma top 10 tämänhetkisten fiilisten mukaan:

Walerian Borowczyk: La Bête *

Sergio Corbucci: Petturit hirteen, Companeros! (Vamos a matar, compañeros / Companeros) *

Luigi Cozzi: Starcrash *

Amando de Ossorio: Tombs of the Blind Dead (La noche del terror ciego) *

Gualtiero Jacopetti & Franco Prosperi: Hyvästi ihminen (Addio zio Tom / Goodbye Uncle Tom) *

Barry Mahon: Olin mies (I Was a Man) *

Michael Reeves: Witchfinder General

Warner Rosé: Seksipaholainen (The Smut Peddler) * unohtui haastattelussa, kadonnut elokuva valkokankaalla!

Duccio Tessari: The Return of Ringo (Il ritorno di Ringo) *

Roger Vadim: Charlotte *



Jätin pois Seth Holtin Pelon tunteen (Taste of Fear), jossa toisessa näytöksessä vieraana Christopher Lee, koska en jäänyt alustuksen jälkeen katsomaan juuri näkemääni leffaa uudestaan. Holy Mountainin pudotti listalta uudelleen näkeminen pari kuukautta myöhemmin restauroituna kopiona Cannesissa Jodon läsnäollessa.



Bubbling under:



Mario Bava: Diabolik *

Mario Bava: Verta ja mustaa pitsiä (Sei donne per l’assassino) (KAVA:n kopiossa on aivan epätodellisen upeat värit)

Walerian Borowczyk: Tohtori Jekyllin naiset (Docteur Jekyll et les femmes) *

Carlo Ludovico Bragaglia: Herkules ja rakkauden jumalatar (Gli Amori di Ercole) *

Tonino Cervi: Himon kuningattaret (Le regine / Queens of Evil) *

Massimo Dallamano: Kiihottava kosketus (Venus in Furs) *

Brian De Palma: Kuolema tulee kahdesti (Body Double) *

Robin Hardy: Uhrijuhla (The Wicker Man) *

Walter Hill: The Warriors *

Don Sharp: The Kiss of the Vampire *

Alfred Vohrer: Kostaja Lontoosta (Der Hexer) *

jne.



Muistakaa huomenna keskiviikkona klo 21 Inglorious Bastards!

Ekalle TOP 10-listalleni päätyi 23 elokuvaa, mutta tässä rankasti karsittuna TOP 10 plus toiset 10.

TOP 10. Hieman mielikuvitukseton varmaan näin niinkuin elitistinäkökulmasta.



Mario Bava: Diabolik

Jos OG teatterikierrosta ei lasketa, olen ollut läsnä kaikissa Suomen filminäytöksissä. Jyväskylässä oli tietty paras momentum, mutta Orionissa näki, että myös Helsingissä hiljalleen alettiin elää sivistysaikaa, jona potentiaalisesti (totuttuja camp-kuvioita halajaville katsojille, joita kuitenkin oli vielä aikanaan tosipaljon) tahattoman koominen elokuva voitiin ottaa rauhassa fiilistellen at face value. Eiköhän olisi uusinnan paikka.. Näin New Yorkissa 2007 elokuvan täyspitkältä uudelta filmikopiolta, Suomessa on aina esitetty ei julmasti mutta kuitenkin ihan suotta vähän lyhennettyä brittiversiota.



Sergio Corbucci: Petturit hirteen, Companeros! (Companeros)

Rakastan



Brian De Palma: Scarface – arpinaama

Rakastan



Gualtiero Jacopetti & Franco Prosperi: Hyvästi ihminen (Addio zio Tom / Goodbye Uncle Tom)

On vaikea ottaa vakavasti ketään elokuvakirjoittajia, jotka eivät ole kokeneet tätä (kankaalta). Käsitys koko taiteenlajista muuttuu – ja aivosoluja uudelleenjärjestelee etenkin suomitekstitys, tieto siitä että tää on pyörinyt maksaville katsojille aikanaan. Kiitos ihminen, kuten Martti Servo laulaa satiirisesti.



Barbet Schroeder: Idi Amin Dada

Tämän katsominen dvd:ltäkin on periaatteessa riittävää, mutta valkokankaalla helvettivisio kasvaa tietenkin vielä elämää suuremmaksi. Death completely sentence. Frogmen I think is very good.



Giulio Questi: Django Kill! (Se sei vivo spara)

Rakastuin tähän jo kuin näin 93-minuuttisen FIx-version vuonna 1995. (Ostin sen muuten 30 markalla Akateemisen vierestä Kamraksen maagisesta poistomyyntipuodista ja oli pakko luopua, kun eräs ruotsalaispulju tarjosi siitä 500 kruunun vaihtoarvolla muita kasetteja. Löysin uuden pian.)



Alejandro Jodorowsky: The Holy Mountain

Tässäkin on palattava ajatukseen koko taiteenlajin uudelleenmäärittävästä näkökulmasta. Elokuva joka avaa silmät siinä määrin, että sen nimellä tuli perustettua yksi osakeyhtiökin. Yhtiökumppanini on Holy Mountainin jälkeen "pelännyt valaistumista", ja kelatkaa nyt jos koko elämään syntyisi uusi katsantokanta siinä missä elokuvaan tän näkemisen jälkeen: vittu siinä olisi taikuri itsekin ihmeissään.



Klaus Kinski: Paganini

Miten on mahdollista, että näinkin pömpöösinhassuissa puitteissa voi ihminen laittaa koko sairaan sielunsa kuitenkin suoraan framille? Eli just siitä on kyse. Jostain Ed Woodin Glen or Glendasta intoilevat jurpot voisivat tämän katsoessa ymmärtää mistä ns. kaikessa on kyse, mutta that'll be the day. Etenkin valkokangaselämyksenä tiputtava, tulisin katsomaan uudelleen.



Sergio Sollima: Luodin laki (La resa dei conti / The Big Gundown)

Mestariteos, mestariteos, mestariteos. Uskomattoman hienoa nähdä kankaalla. Huuliharppukostaja, Luodin laki, Vain muutaman dollarin tähden, Companeros – siinä neljä parasta westerniä. Kuulemma jotain länkkäreitä on tehty Amerikassakin. Ehkä ne ovat hyviä.



Fernando Arrabal: Tulen kuin hullu hevonen (J’irai comme un cheval fou)

Hullu hevonen tuli ns kulman takaa. Never a dull moment.





BUBBLING UNDER



Barry Mahon: Olin mies (I Was a Man)

Mainituista syistä näytös, jonka tunnearvo kasvoi jonnekin far out.



Dusan Makavejev: Sweet Movie

What's not to like?



Kenji Misumi: Lightning Swords of Death (Kozure Ookami 3)

Shogun Assassinin Suomeen valkokankaalle saamista odotellessa...



Ken Russell: The Devils

Jumalauta kun saisivat nyt jonkun blu-rayn tms tästä ulos, haluan nähdä välittömästi uudelleen.



Duccio Tessari: Verta asfaltilla (Tony Arzenta)

Aivan ihanan pinnallinen palkkamurhaajaelokuva.



Luigi Bazzoni: Viides sormi (Giornata nera per l'ariete/Fifth Chord)

Vrt. ed.



Fred Williamson: Kivikova kolmikko (One Down, Two to Go)

Grindhouse-aikakauden loppuhenkäyksiä – elokuva jota katsoessa tuntee olevansa Fredin ja kumppanien kotibileissä.



Walerian Borowczyk: Tohtori Jekyllin naiset (Docteur Jekyll et les femmes)

Mitä voisi sanoa. Joku etevä kriitikko nosti tän Sight & Soundissa alltime parhaiden elokuvien listalle. Kaikista eniten näiden esityssarjojen kotiinmakoilemaanjäämisissä hävettää muiden Borowczykien missaaminen. Ei voi edes perustella.



Chang Cheh: The New One-Armed Swordsman

Lajinsa parhaita.



Brian De Palma: Femme Fatale

Yksi päättyvän vuosikymmenen riemastuttavimmista elokuvista. Tämänkin näkeminen kankaalta oli jotain mistä toivo oli jo menetetty – kunnes... Taidan katsoa tämän uudelleen NYT.

Bastardsia odotellessa odotetaan myös top 10- tai top 5 ‑listoja vielä mm. seuraavilta tahoilta: Tohka, Liisa, Mirkka, Lasse, Sanna, Ben, Marjo, Hova (De Palma ‑setin aktiivisin kokoaja), Plissken, Il Pinguino & kaikki muut aktiiviset katsojat joiden suosikit vielä puuttuvat threadista

Jees, pistän listaa lähipäivinä kun saan pöydän siivottua töistä.

Seuraavana vuorossa ti 15.12. klo 21.00 & pe 18.12. klo 21.00

Richard Sarafian: VANISHING POINT a.k.a. NASTA LAUDASSA (USA 1971)



Grindhouse: Death Proofin stuntnaiset jumaloivat Vanishing Point ‑elokuvan valkoista Dodge Challengeria, jonka Kowalski (Barry Newman) yrittää ohjastaa 15 tunnissa San Franciscoon poliisien hengittäessä niskaan. Kyse ei tietenkään ole vain autoilusta, vaan 70-luvulla kukoistaneesta riskejä rakastavasta vapausfiilistelystä. Rock!



Vanishing Point myös inspiroi Primal Scream ‑yhtyeen tekemään samannimisen albumin ikään kuin vaihtoehtoiseksi soundtrackiksi elokuvalle.



"Vastakulttuuri auttaa pakoa soul-tiskijukan radiotiedotusten ja tienvarren samarialaisten hippien ja pärtsärien muodossa. Road movie ‑käsitteen menevä kulttikiteytymä, jossa on päihdyttävää vapauden energiaa"

* * * *

– Asko Alanen / Video-opas 95

Mä en uskaltanut alunperin edes lähteä tekemään listaa kun tuntui, että oon kuitenkin käynyt näytöksissä niin harvoin, mutta sitten kun tätä listaa tutki tarkemmin, niin ihan yllättyi, kuinka monta kuitenkin oli tullut nähtyä ja vieläkin muistaa, miten fiiliksissä oli kun näki ekaa kertaa esim. Witchfinder Generalin, ihan mahtava elokuva. Samoin aika yllättävät leffat on jääneet hyvin mieleen, esim. Musta Emanuelle oli ihan huippu, samoin The Devils! Ja Wicker Man oli hieno kankaalta.

Näistä Hannie Caulderista en ole ihan 100 % varma että olisin nähnyt juuri Orionin näytöksessä, mutta törmäsin äsken kaupungilla Lauriin, joka vakuutti mulle että kyllä näin on, uskotaan siis häntä!



Top 10

Michael Reeves: Witchfinder General

Ken Russell: The Devils *

Alejandro Jodorowsky: El Topo *

Robin Hardy: Uhrijuhla (The Wicker Man) *

Mario Bava: Diabolik *

Barry Shear: Across 110th Street

Burt Kennedy: Hannie Caulder *

Adalberto Albertini: Musta Emanuelle (Emanuelle Nera) *

Enzo G. Castellari: Inglorious Bastards (Quel maledetto treno blendato) *

Lucio Fulci: Kauhujen kylä (Non si sevizia un paperino / Don’t Torture a Duckling) *



Bubbling under:

Akira Kurosawa: Seitsemän samuraita (Shinichin no samurai)

Olen nähnyt tämän ensimmäistä kertaa todennäköisesti juuri näiden sarjojen esityksessä. Näytös on jäänyt mieleen myös siksi, että se on ainut kerta, kun olen käynyt yhdessä isän kanssa elokuvissa näin aikuisiällä. Isän lempileffa.



Muistelin että Kymmenes uhri olisi ollut näissä sarjoissa, mutta on varmaan esitetty vaan jotenkin muuten? Sekin on hieno.

Bava: Diabolik

Jacopetti & Prosperi: Hyvästi ihminen (Goodbye Uncle Tom)

Tessari: Verta asfaltilla (Tony Arzenta)

Fulci: The New York Ripper

Cervi: Himon Kuningattaret (Queens of Evil)

Vohrer: Kostaja Lontoosta

Hauska nähdä miten Verta asfaltilla seikkailee monien suosikeissa vaikka printistä puuttui sitä sun tätä olennaista (ja aina just niistä keloista, joita ei itse oltu käsitelty). Se ja Jess Francon Tuhansien himojen luostari ovat kaksi valkokangaselämystä, jotka jotenkin nousivat plussalle printin keskeisistä puutteista huolimatta.

Liisa_ ( 15.12.2009 14:08)

Samoin aika yllättävät leffat on jääneet hyvin mieleen, esim. Musta Emanuelle oli ihan huippu,

Ilmeisesti Alppilan Musta Emanuelle ‑fanien määrä on palannut entiselleen nyt kun muutitte sinne. Ehkä jopa vanhan kämppäni eteisen seinään liisteröimäni Musta Emanuelle ‑juliste on vielä siellä...

Liisa_ ( 15.12.2009 14:08)

Muistelin että Kymmenes uhri olisi ollut näissä sarjoissa, mutta on varmaan esitetty vaan jotenkin muuten? Sekin on hieno.

On hieno mutta se on ollut ohjelmistossa muuten vaan, viimeksi kai kesällä 2004. (Off-topicina 10. uhrin tekijä Elio Petri on musta eräänlainen italo-ohjaajien korrekti mallioppilas, joka on aina saanut arvofestareilla, Oscar-skaboissa, Elokuva-arkistossa ja Olli Alhon kuivissa esseissä nostetta täysin eri tavalla kuin särmikkäämmät aikalaiset. Esitystoiminta jopa lisäsi meidän kaikkien aikojen ekaan sarjaan kaksi Petrin jännitysdraamaa ikään kuin hygieniasyistä kaikenmaailman fulcien ja sergioiden vastapainoksi. Mikäs siinä toisaalta kun onhan niilläkin ystävänsä.)



Kiitos jatkuneesta mielenkiinnosta sekä leffoja että kyselyä kohtaan, lopuksi vielä hetki sitten saamani viesti filminkäsittelypuolelta koskien Death Proofin (ti 29.12. & la 9.1.) alussa nähtäviä vintage-trailereita leffoista Kung Fu Punainen salama, Miehemme X: Tapaus Kultatytöt & Professional Gun...

Sain Death Proofin trailerit tänään valmiiksi. Kaikki kolme scopeja niin kuin piti, ja värit hyvin kuosissa. Jo kelauspöydästä näki, että tulevat näyttämään hienoilta.

Vanishing Point oli kankaalta helvetin hieno. Välillä teki mieli lyödä naamaan sitä omiin karkkeihinsa rakastunutta paskanaamaa, jota ilmeisesti häirinnyt rapinat mitä pussistaan päästeli. Mutta joo, silkkaa elokuvallista hienoutta.

Aloitin ajatuksella, että listan kaksi olisivat ne definitiivisimmät sarjan elokuvakokemukset, joilla voi pyyhkiä loppulistan nimikkeitä. Ei siinä nyt kyllä ihan sitten niin käynytkään, koska hienoja muistoja alkoi vain ropista. Tosin rupesin myös listaamaan elokuvia, joiden missaaminen kankaalta on vituttanut eniten...

Parhaat:



Walerian Borowczyk: Tohtori Jekyllin naiset (Docteur Jekyll et les femmes)

Lucio Fulci: Kauhujen kylä (Non si sevizia un paperino / Don’t Torture a Duckling)



Nämä ovat olleet ihan älyttömiä elokuvakokemuksia, silkkaa Orionin penkkiin ja universumiin yhteensulautumista. Elämyksiä ei ole vesittänyt edes se, että kesken Borowczykin olen joutunut käymään elämäni ainoan kerran kusella kesken leffan yhden tuopin kallistamisen takia tai se että Ducklingin esiteteksti spoilasi elokuvan kohokohdat. Loppulistalaiset ovat ylenpalttisen hyviä elokuvakokemuksia tai muuten vain täräyttävän hyviä elokuvia:



Alberto De Martino: Terrori 2000 (Holocaust 2000)

Hal Needham: Megaforce – aavikkosoturit

Barbet Schroeder: Idi Amin Dada

Rikhard Viktorov: Kassiopeian robotit (Otroki vo vselennoi)

Boris Bunejev: Jambuin paha henki (Zloi duh Jambuva)

Lucio Fulci: Senaattori eksyy erotiikkaan (All'onorevole piacciono le donne / The Senator Likes Women / The Eroticist)

Adalberto Albertini: Musta Emanuelle (Emanuelle Nera)

Richard Moore: Hiljainen huilu (The Silent Flute) (Joensuun sarjassa)



Ja tässä ne top-5 joiden näkemättä jättäminen kankaalta kirvelee eniten:



Ken Russell: The Devils

Last House on the Left (oliko tämä siis Krug and the Gang ‑versio?)

New York Ripper

Gualtiero Jacopetti & Franco Prosperi: Hyvästi ihminen (Addio zio Tom / Goodbye Uncle Tom)

Gennadi Kazarski: Amfibiomies (Tshelovek-amfibija)



Mulla ei olisi yhtään mitään vastaan jos vaikka pystyisitte uusimaan viimeisimmän listan joskus.