1.6.2009 13:16
Freda. Friedkin. Koivusalo. Raimi. Von Trier. Tämän vuoden EKEK-kattauksessa korostuu vahvojen ohjaajanimien määrä: The Revenge of Sika säkissä on melkein Sodankylän hengessä astunut cahierslaiseen tekijän politiikkaan ja tätä virtausta tukee Sibelius-elokuva, joka pönkittää neromyyttiä ja romantisoi taiteen tekijää sekä esimodernia nationalismia.
Tällä pelillä lähestulkoon kerjätään kasari-strukturalistien ja kulttuuritutkijoiden kriittisiä muutosvaatimuksia ohjelmiston postmodernisoinnista tai edes camphengen nostatuksesta ja on kiintoisaa nähdä, miten Reino Tanahalme reagoi niihin.
Reino on kyllä käsittääkseni elokuvatutkijana, ei niinkään cahierslainen, vaan 1970-lukulaisen wollenilainen semi-strukturalisti ja kaverin käsitteistössä pyörii sisäistekijöitä kuten sisäis-Koivusalo, struktuuri josta ei pidä naiivisti vetää yhtäläisyysmerkkejä fyysiseen, oikeaan Timo Koivusaloon.
Ehkä ensi vuonna EKEK-tapahtumassa kohistaan äänenlaadun lisäksi tulevasta kirjasta My Strange Quest for Reino Tanahalme, Structuralism’s Hidden Hero.