31.5.2009 22:26
Sibelius
Ja on kyllä mielenkiintoinen käsitys elokuvasta, että suurin osa kommunikoinnista tapahtuu katsomalla kuvaa kirjoittavasta ihmisestä ja lukemalla kirjettä ääneen, ja dialogi sitten tyyliin "Niin nythän on vuosi 1905 ja vieressäni istuu Eino Leino", kuin jossain ala-asteen joulunäytelmässä.
Et kai sä väitä, että elokuvantekijän tulisi tulkita historiallisia lähteitään jonkinlaiseksi omaksi kokonaisuudeksi eikä vain tehdä heistä kirjeenvaihtoaan loputtomasti siteeraavia lausujia. Joskus diasarjoihin verrattu visuaalinen Pekko Style avautui tokalla katsomalla entistä paremmin (oudosti ei nukuttanut paljon yhtään). Bongasin vain kahdessa jaksossa normaalia katseiden vaihtoon perustuvaa kuva-vastakuva-leikkausta, muuten tulee tasaisen amatöörimäistä "ihmisryhmä kulisseissa" ‑establishing shottien putkea, joka saa Salkkarit näyttämään Eisensteinilta. Ei ole juuri mitään inserttejä kasvonilmeistä tai muista yksityiskohdista, jotka voisivat elävöittää ajankuvaa tai tuoda jotain rytmiä legendaarisen säveltäjän ja kapellimestarin stooriin.
Jotenkin jaksoin ja ostin Suosalon Irwininä mutta nyt Martti ei tuntunut kertaakaan olevan oikeassa leffassa, ei kyllä kukaan muukaan. Ainoastaan lavantautiosuudessa jonkinlaista yritystä dramaattiseen musiikin käyttöön, ja kaiken tusinamaisuuden keskellä vielä nimihenkilö uhoaa kuinka oikeassa taiteessa ei saa olla yhtään kuollutta nuottia tai hetkeä. 8. sinfonia ‑kohtaus inspiroi kuvittelemaan rinnakkaisen vision Koivusalosta polttamassa jonkin "odotetun" elokuvansa negoja takassa samalla kun Susanna Palin kyynelehtii vieressä, miksi ei näin...
Vähän ihmetyttää, että Finlandian kohdalla ei tullut aplodeja eikä EKEK-yleisö noussut seisomaan.